Tärkeämpää on rakentaa jotain pysyvää, joka säilyy valmennuksesta riippumatta. Halli pysyy, junioriorganisaatio pysyy, GM/scouttaus pysyy. Nämä ovat sitä menestystä tukevia asioita. Toki valmentajan rekrytointi on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein henkilöpesti. Peltonen ja Salmelainen ovat selkeästi rakentamassa jotain pysyvämpää ja siinä on paljon hyviä juttuja. HIFK on todella ahkera, sitoutunut, yhtenäinen (IFK:lainen) ja urheilullinen joukkue
Erinomainen kirjoitus Apassilta ja minusta kirjoituksen merkittävin ydinkohta on heti sen alussa lauseessa "
Tärkeämpää on rakentaa jotain pysyvää, joka säilyy valmennuksesta riippumatta."
Ylipäätään modernien aikojen Suomen jääkiekon ylimmässä SM sarjassa Tappara on voittanut jääkiekkoseurana 19 Suomen mestaruutta ja yhden Euroopan mestaruuden, toinen Tamperelaisseura Ilves 16, Tepsikin 11 mestaruutta ja Jokerit jopa 6 jne. HIFK on voittanut nihkeästi 7 mestaruutta yhtenä vanhimmista seuroista.
Mistä ero mestaruuksien määrässä syntyy erityisesti Tapparaan nähden vaikka HIFK:lla on ollut periaatteessa kaikki samat mahdollisuudet mestaruusputkiin Suomen vahvimman talousalueen jääkiekkojoukkueena ja laajan kannattajakunnan tukemana?
Ero nimenomaan Tapparaan verrattuna on, että HIFK ei ole pystynyt rakentamaan vuosien mittaan pysyvämpää seurajohto-, valmennus- ja etenkin pelaajien vaatimustasokulttuuria arjessa. Kaikki em. on ollut seuratasolla harvinaisen tasotonta, jopa sekavaa toimintaa, muutamista onnistumispiikeistä huolimatta kun muistellaan vaikkapa "Mr. HIFKn", "Föönin" tai "Nybarin" aikojen aikana
hyvinkin poukkoilevaa turbulenssia.
Vertailujoukkue Tappara sen sijaan on porskuttanut Liigassa tasaisen höyryjunamaisesti ja mestaruuksia tippuu säännöllisin väliajoin koska jääkiekkoseurana se on rakennettu sellaiselle pysyvälle tekemisen vaatimustason ja laatujohtamisen kulttuurille, että sitä eivät pienet takaiskut horjuta. Sama säilyy vuodesta toiseen, joka näkyy kentällä kuten eilisessä voitossa (vanha Tappara ikoni Kontiola ratkaisi voiton, kuinka ollakkaan) ja mestaruusviireisssä uuden hienon hallin katossa.
HIFK:n mestaruudet ovat olleet tavallaan hieman sattumankauppa, mutta Tapparalla määrätietoisen työn ja vakaan seurakulttuurin tulosta. Siksi minusta on erinomaista jos Salmelainen & Peltonen pyrkivät pääsemään eroon lyhytjännitteisyydestä ja rakentamaan jotain pysyvämpää. Ei aina hankita esim. uutta pelaaja, jos ei heti luistin jollakin luista tai maalihanat on tukossa.
Siksi, vaikka välillä suuresti ihmettelen Peltosen Villen pelillisiä aivoituksia, toivottavasti tässä Salmelainen & Peltonen akselissa luodaan pohjaa pysyvästi menestyvälle HIFK:lle. Me sitkeät seurakannattajat kyllä ansaittaisiin sellainen vakaa seurarunko + uusi jäähalli sekä vähintään pari mestaruutta seuraavan viiden vuoden sisällä.
Ollaan siis kärsivällisiä ja naulataan seurajohto & valmennus vasta pitkällä aikavälillä jos mitään perusmuutosta ei tapahdu ja juhlita lähivuosina mestaruutta, mutta jospa sittenkin jo ensi keväänä.