Väsyneen fanin sekavia ajatelmia Tapparasta, tapparalaisuudesta ja Ville Niemisestä
Tällä seuraavalla päähän jäsennellyllä ajatusten Kokemäenjoella saatan hiukan sivuta myös ketjun aihetta, mutta se ei ole tavoitteeni. Ajattelin purkavani tähän kommenttikenttään oman näkemykseni tekstini otsikossa mainituista teemoista.
Tappara
Tappara on mouhijärvis-tamperelainen jääkiekko- ja taitoluisteluseura. Tässä kontekstissa kuitenkin tarkoitetaan yleensä lähinnä Tapparan Liigassa pelaavaa jääkiekkojoukkuetta, sekä mahdollisesti saman yhtiön alla toimivia Tapparan A-nuoria. Tappara on Turun Palloseuran jälkeen (SM-)Liigan menestynein seura, ja toisaalta se on kotimaisen pääsarjakiekkoilun menestynein seura Tampereen Ilveksen jälkeen. On siis sanomattakin selvää, että tällaisella seuralla on lähes väistämättä hienot perinteet. Toki sellaiset ovat varmasti myös vaikkapa SaiPalla, en lainkaan väheksy, mutta joka tapauksessa varsin perinteikkäästä ja menestymään tottuneesta seurasta on kyse.
Itse saavuin kuitenkin nykyiseen elämääni ja olomuotooni vasta näiden Tapparan todellisten menestysvuosien jälkeen. Elämäni aikana Tappara on esiintynyt Liigan finaaleissa säälittävät viisi kertaa, joista kolmesta ensimmäisestä en edes kovin paljoa tajunnut. Sen verran olen kuitenkin tilastoja ja vanhoja kirjoituksia lukenut, sekä suullista perimätietoa vastaanottanut, että jotakin tiedän siitä, millainen seura Tappara on joskus ollut, ja ennen kaikkea millaisia pelaajia Tapparassa on aikoinaan pelannut.
Tapparalaisuus
En tiedä, onko termi "tapparalaisuus" jotenkin hieman väkinäinen. Toisaalta toimii kuitenkin paremmin, kuin vaikkapa "pelicansilaisuus" tai "lukkolaisuus", puhumattakaan "bluesilaisuudesta". Tapparalaisuudella tarkoitetaan, tai ainakin itse koen sillä tarkoitettavan, sitä, millaisia jääkiekkoilullisia ja osin myös kaukalon ulkopuolisia arvoja Tappara edustaa. Minulle tapparalaisuus tarkoittaa kovaa taistelemista, tiivistä joukkuepeliä, tiukkaa urheilullisuutta ja voittamisen himoa. Kaukalon ulkopuolella tapparalaisuus on suoraselkäisyyttä ja jämptiyttä, mutta toisaalta asioiden ottamista asiaankuuluvalla vakavuudella/ei-vakavuudella, sekä hyvää ryhmähenkeä.
Tässä kohtaa monelle varmastikin tulee mieleen eräs nimi, mutta jätetään nimet vielä hetkeksi. Vaikka tapparalaisuus korostaakin enemmän itsensä likoon laittamista, on kaiken pohjalla silti yksilön henkilökohtainen taitotaso. Ainoastaan kulmavääntöjä voittamalla ja laukauksia blokkaamalla ei voita yhtäkään jääkiekko-ottelua. Virtuositeettia ei todellakaan ylenkatsota Tapparassa, mutta tässä kohtaa valitettavasti "taitokiekkoa Tampereelta" on jo varattu. Kukin voi tahollaan miettiä tuon lauseen paikkansapitävyyttä tahollaan, mutta se siitä. Jos kuitenkin alan tässä pudottelemaan nimiä, liittyen tapparalaisuuteen, niin voitaisiin vähän miettiä, että kuka todellisuudessa edustaa tai on edustanut tapparalaisuutta parhaiten viimeisen, vaikkapa 25 vuoden aikana.
Ville "Niämine"
Sehän se, kyllä Ville tässä menee Jutin, Ojasen, Mäntylän ja kumppaneiden edelle. Ihan hyvällä syyllä ja puhtaalla omallatunnolla voidaan sanoa, että Ville on mr. tappara. On kuitenkin eri asia, jos mietitään sitä, että onko Ville mr. Tappara. Aiemminkin olen tässä ketjussa tätä pohtinut. Villellä on eittämättä kirveen muotoisin sydän, mutta voidaanko puhua Tappara-legendasta, joka on pelannut joukkueessa kahdeksan kautta, joista yhden kapteenina ja voittanut nolla kappaletta mestaruuksia? Toki ymmärrän, että Ville oli yksilönä niin poikkeuksellinen, että pääsi pelaamaan useamman kauden Pohjois-Amerikassa. Silti minua häiritsevät puheet jostain paidannosteluista. Jos sieltä joku numero miehelle arvottaisiin kattoon, niin se olisi, ei nyt loukkaus, mutta jonkinlainen kunnioituksenpuutteen osoitus tietyille Tappara-legendoille.
Ville on tehnyt pitkän päivätyön Tapparan ja suomalaisen jääkiekon hyväksi. Ikonit tehdään kuitenkin kentällä. Jäädytetyt pelinumerot tehdään kentällä. Saavutukset saadaan kentällä. Kannua nostetaan kentällä.
Ja mitä ensi kauteen tulee, niin olen päässäni kehitellyt tähän Villen option käyttämättäjättämiseen vertauskuvallisen ilmaisun. Pyöreään koloon ei sovi kuutio, ellei se ole tarpeeksi pieni. Ja jos se on pieni, huomataan se ennen pitkää epäkäytännölliseksi.