En tiedä meneekö ihan oikeaan ketjuun, mutta laitetaan omat pseudoanalyysit tänne nimimerkin takaa muiden ihmeteltäväksi. Viestini kohdistuu nimenomaan Ville Mäntymaahan päävalmentajana, ei henkilönä. Itse olen alkanut seurata Kärppiä ja ylipäänsä Liigaa aktiivisesti vasta tänä syksynä, eli olen täysi ummikko näissä asioissa ja käsitykseni perustuvat pitkälti Jatkoajan keskustelujen seuraamiseen. Tuli nyt sitten viimein tunnuskin luotua tänne. Kiekkokärpänen on päässyt puraisemaan.
Taisi olla Sportia vastaan ensimmäinen kotipeli, jonka hallilla kävin katsomassa, ja sen jälkeen kaikki muutkin. Katsomosta seurannut vieraspelit ja kaikki lehdistötilaisuudet. Syksyn suoritustaso tuntuu olleen tasaisen varmaa alamäkeä, ja ihmettelin jo tuossa mainitsemassani Sport-ottelussa asioista juuri mitään tietämättömänä Kärppien ottamia jäähyjä, että eikö joukkueessa ole minkäänlaista kuria ja mikä on päävalmentajan merkitys asiassa. Sittemmin toki on valjennut, että nykyisen päävalmentajan kompetenssi lienee kauttaaltaan heikolla tasolla.
Yksi huomio, mikä täällä ei ehkä kuitenkaan varsinaisesti ole ollut esillä päävalmentaja Ville Mäntymaata koskien, on se, että hän vaikuttaa tehtävässään, ainakin omaan silmääni, ikään kuin eräänlaiselta metodinäyttelijältä. Sen näkee mielestäni hänen yleisestä olemuksestaan, joka joillekin on voinut välittyä tietyllä tapaa epäuskottavana vaikutelmana, mistä täällä onkin jo puhuttu. Uskoakseni epäuskottavuus juontaa pitkälti tästä seikasta. Tietysti kerrannaisvaikutusten myötä epäuskottavuus välittyy jo kaikesta muustakin toiminnasta.
"Näyttelemiseen" olemuksessa viittaa esimerkiksi lehdistötilaisuuksissa nähty kulmat kurtussa -perusilme (nimitän sitä näyttelemisen ja teatterin hengessä "maskiksi") sekä kaikille tutuksi tullut sisällötön jargon, jota päävalmentaja parhaansa mukaan päänsä sisällä generoi (aivot luovat reaaliajassa tilanteeseen sopivia "vuorosanoja"). Vaatisi kuitenkin erinomaista kognitiivista kapasiteettia, ja varmaan paineistetussa tilanteessa hieman psykopaatin luonnetakin, jotta tuollaista tarinaa kykenisi sujuvasti ja uskottavasti tuottamaan. Seurauksena on epävarmuus ja itsensä rauhoittelu huuliaan nuoleskellen sekä puheen täyttyminen epämääräisillä täytesanoilla ja äännähdyksillä (öö, tota). Tästä näkökulmasta voi myös selittää, miksei päävalmentajalta nähdä Raipemaista tunnereagointia kaukalon laidalla esimerkiksi tuomareiden päätöksiin – vaatisi ammattitason näyttelijää esittämään tuollaisia tunteita uskottavasti.
Muistaakseni viimeisimmässä Hockey Night -lähetyksessä, jossa Kärpät pelasi, pyöri erätauolla Mäntymaasta pätkä, jossa hän puhui entisestä "pelaaja-minästään" ja nykyisestä "valmentaja-minästä". Toki useimmilla työssäkäyvillä on jonkinlainen "työ-minä", mutta luulen, että tuossa saatiin välähdys jostain perustavanlaatuisemmasta asiasta pintaa syvemmältä, eli päävalmentajan keinotekoisesta roolista. Kenties siitä syystä, että hänestä ei tällä hetkellä ole Kärppien päävalmentajaksi aidosti, joten pitää yrittää esittää. Fake it till you make it, kuten sanonta englanniksi kuuluu.
Näkemykseni siis on, että Mäntymaa ei tällä hetkellä (kokemattomuuttaan?) kykene toimimaan päävalmentajana omana itsenään, eikä uskalla laittaa itseään (paino sanan psykologisessa merkityksessä) likoon. Keinotekoinen rooli suojelee aitoa minää: jos epäonnistun, se ei ollut minä joka epäonnistui, vaan "valmentaja-minä". En tiedä, mistä tämä sitten johtuu, mutta ilmeinen arvaus olisi, että hän on joutunut liian kovaan paikkaan liian aikaisin. Vaikka tuskin häntä toisaalta on veitsi kurkulla pakotettukaan nykyiseen tehtäväänsä.
Mainittakoon vielä, että viimeksi Kiekko-Espoo-matsin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Jyrki Aho sai Mäntymaan hetkeksi hymyilemään, jolloin hänestä paistoi sellainen aitous, että olisin voinut jopa olla valmis kuulemaan, mitä hänellä on sanottavanaan. Jyrki taisi tässä ainakin ilmaista yllättyneisyytensä siitä, että Ville oli tyytyväinen johonkin Kärppien pelin osa-alueeseen. Jyrki ei siis tyytynyt roolinsa Villen näytelmässä, vaan oli tilanteessa aidosti läsnä. Nyt meneekin aika lennokkaaksi mutuiluksi, jos ei edeltävä sitä jo ollut, mutta tuossa hetkessä minusta tuntui, niin kuin Jyrki olisi aistinut nämä edellä kuvailemani piirteet Villen olemuksessa, ja hyväntahtoisella tavalla yrittänyt auttaa häntä oikealle polulle siinä hetkellisesti onnistuenkin. Ville sai tarvitsemaansa empatiaa. Mutta heti kun toimittaja alkoi esittää seuraavaa kysymystään, palasi tuttu "maski" Mäntymaan kasvoille, ja samalla omassa mielessäni filtteri blokkaamaan hänen sanomisensa (tunnetasolla). Luulenkin, että ainakin siellä myyttisessä alitajunnassa on tämä sama filtteri päällä pelaajienkin mielissä, eikä valmennuksen oppi täten mene perille vaikka vaihtoaitiossa kuinka hakattaisiin kättä yhteen. Se ei lähde sydämestä eikä ole siksi uskottavaa.
Kuvaamani päävalmentajan nykyinen olemus voidaankin mielestäni nähdä verrannollisena joukkueen pelilliseen suoriutumiseen; epävarmuudesta kumpuavaa pyrkimystä välttää virheitä. Tehdään näennäisesti asioita, mutta mitään ei varsinaisesti tapahdu. Avauspelaaminen näyttää siltä, että kunhan kiekko saadaan jonnekin, niin ainakaan minä en tee välitöntä virhettä. Monet suoritukset jäällä näyttävät siltä, että niiden tarkoituksena on ennen muuta vastuun pakoilu, ja tarkoituksenmukaisuus pelin voittamisen näkökulmasta puuttuu täysin. Ja aivan kuin kiekottomat pelaajat suorastaan pyrkisivät liikkumaan kentällä sellaisiin paikkoihin, että heille ei vahingossakaan voida kiekkoa syöttää, jottei sitten puolestaan tulisi vastuuta saada itse jotain aikaan. Ja punaviivan jälkeen kiekko päätyyn niin ainakaan minua ei voida syyttää. Pelaajien kädet vapisevat samalla tavalla kuin valmentajan olemus (kaikella kunnioituksella), eikä kiekko pysy lavassa ja syötöt menevät minne sattuu.
Eli jos Villellä vielä hommat ensi viikolla jatkuu, niin kiireellisesti joukkueen psykologin vastaanotolle henkisen puolen työstämiseksi. Tai vaihtoehtoisesti Mäntymaa ja Kukkonen voisivat kokeilla vaihtaa päikseen tehtäviään organisaatiossa niin säilyy Villelläkin paikka Kärpissä. Mäntymaan jargon toisi hyvää pöhinää operatiiviseen portaaseen ja samalla Kukkosen psyykkisen valmentajan taidot pääsisivät todelliseen puntariin.
Tulipa tekstiä kun viikkokausien vitutus purkautuu kerralla.