Kiitos mukavasta vastauksesta. Mainitsemasi ajoitus on surkuhupaisa sikälikin, että kerta ei ole kohdallani edes ensimmäinen. Muutama vuosi sitten innostuttiin puolisoni kanssa seuraamaan Italian jalkapalloa ja Juventuksen matseja, ja siellä oltiin melko nopeasti samanlaisen kuvion äärellä; suurseura kyntää, kannattajat vaativat valmennuksen vaihtoa, ja mitään ei tapahdu (kunnes nyt vihdoin täksi kaudeksi). Puoliso vasta vitsailikin, että mikä laji otetaan seuraavaksi haltuun ja katsotaan kun kannattamamme huippujoukkue syöksyy pohjamutiin muutamassa viikossa.Olipa hieno viesti. Sinulta olisi mukava nähdä enemmänkin tekstejä. Vaikea uskoa että olet alkanut kannattaa Kärppiä vasta tänä syksynä. Ajankohdan suhteen sinulla kävi lievästi sanoen huono tuuri. Tällä hetkellä Kärpät rämpii pelillisessä aallonpohjassa ja pitkässä tappio putkessa. Iso peukku siitä että olet jaksanut kannattaa aktiivisesti Kärppiä uutena kannattajana näiden vaikeiden aikojen läpi. Toivotan sinulle ja kaikille muillekkin arvon palstaveljille ja siskoille paljon uskoa, toivoa ja seura rakkautta. Kärpät kääntää tämän kurssin, se on varmaa. Kyse on lähinnä siitä millä aikataululla.
Ja eiköhän tänne jatkossakin jotain tule kirjoiteltua etenkin kun vaikuttaa, että täällä käydään pääosin rakentavaa keskustelua, mikä tuntuu olevan nykyään aika harvinaista netissä. Tuntuu vaan että itselläni on usein jotenkin erikoinen tapa hahmottaa maailmaa, mikä tekee tekstien laatimisesta työlästä puuhaa, kun tuntuu että omat ajatukset edellyttävät niin pitkällistä jäsentelyä, mikä puolestaan on työlästä puuhaa. Tuonkin tekstin parissa aikani tuskailin ja olin lopulta kahden vaiheilla, että viitsinkö edes julkaista. Tai sitten pitää opetella ihan vaan tiivistämään, voihan se olla sitäkin.
Mutta kyllä minäkin uskon, että tästä suonsilmäkkeestä vielä ylös päästään kunhan jaksetaan vaikeinakin aikoina tsempata eteenpäin. Hallilla käyminen on kuitenkin tappioista huolimatta tuonut ainakin minun elämääni uutta mielekästä sisältöä etenkin kun parin ensimmäisen kerran jälkeen hoksattiin, että kannattaa rohkeasti ottaa paikat päätykatsomosta. Ensimmäisiä matseja nimittäin katsoin puolisoni kanssa turvallisesti katsomon keskiosassa, ja jossain vaiheessa ympärille varovasti vilkuillessani mietin, että pelkkien ympäröivien ihmisten olemusten perusteella voisin yhtä hyvin (tai paremmin) luulla olevani jonkun hautajaisissa. Siinä tuli vähän sellainen olo, että kuuluuko täällä olla ihan hiljaa silloin kun kaukalossa pelataan, ettei vaan häiritä kenenkään tekemistä. Vaikka sopiihan se toisaalta tähän joukkueen nykytilanteeseen; en tiedä olisiko meininki muina aikoina sitten ollut sivukatsomossa erilaista.