Huomenna alkaa. On se mahtavaa! Kärppien tärkein yksittäinen palanen on Ville Mäntymaa. Lainaan tuohon alle pikku pätkän muualle tekemästäni kirjoituksesta, koskien Kärppien valmennusta ja erityisesti Mäntymaata:
Viime vuoden joulukuun 18. päivä oli Oulussa vapauden päivä. Tuolloin ylimielinen ankeuttaja Lauri Marjamäki sai potkut ja hänen tilalleen nimitettiin Kärppien valmennusputken läpikäynyt Ville Mäntymaa. Pestin piti olla lyhytkestoinen ja taustalla etsittiin kuumeisesti ympäri maailmaa seuraavaksi kaudeksi meritoitunutta päävalmentajaa. Kuukauden päästä Kärpät oli kuitenkin osannut kohdistaa katseensa tarpeeksi lähelle ja Mäntymaan kanssa tehtiin vuoden 2026 kevääseen asti kestävä sopimus. Täytyy sanoa, että ensin leukani loksahti auki yllätyksestä ja sen jälkeen rintaan pettymyksestä. Kuinka väärässä olinkaan noiden ensireaktioitteni kanssa. Mäntymaa oli lopulta nerokas valinta tuoreelta urheilujohtajalta Mikko Myllykoskelta.
Mäntymaan suurin vahvuus valmentajana on pelaajien kohtaaminen. Isolla sydämellä ja kaikkensa antaen työtään tekevä Mäntymaa saa pelaajat sitoutumaan joukkueen eteen tehtävään yhteiseen hyvään, vaikka se ei aina tuottaisi pelaajalle välitöntä itsekästä hyötyä. Mäntymaan Kärpät on nimenomaan joukkue. Joukkueen voimasta kumpuavat myös yksilöiden menestystarinat. Kun annat kaikkesi joukkueelle, olet vahvempi myös yksilönä. Arvojohtajana Mäntymaa on niin poikkeuksellisen lahjakas, että jättää jälkensä suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin myös pidemmällä aikavälillä.
Mäntymaan kyvykkyys taktisena osaajana on vielä ainakin suurelle yleisölle salaisuuden verhon takana. Viime keväänä Mäntymaa pyrki Mannerin tukemana nopeuttamaan Kärppien pelaamista ja onnistui siinä kohtuullisen hyvin. Preseasonilla Mäntymaa on jatkanut työtä pelinopeuden kasvattamiseksi. Nyt vierellä on tukena Jussi Silvander. Pelicansista itse Tommi Niemelän korkeakoulusta saapunut Silvander tuo Kärppiin kaivattua uutta verta organisaation ulkopuolelta. Yhteistyö vaikuttaa ainakin joukkueen peli-ilmeen perusteella onnistuneelta. Kärpät on näyttänyt harjoituskaudella samantyyliseltä kuin Olli Jokisen Jukurit. Suorien hyökkäysten määrä on lisääntynyt valtavasti. Jos pelitavallinen muutos lopulta siirtyy myös liigapeleihin, ei Raksilan lehtereillä ensi kaudella haukotella
Viime vuoden joulukuun 18. päivä oli Oulussa vapauden päivä. Tuolloin ylimielinen ankeuttaja Lauri Marjamäki sai potkut ja hänen tilalleen nimitettiin Kärppien valmennusputken läpikäynyt Ville Mäntymaa. Pestin piti olla lyhytkestoinen ja taustalla etsittiin kuumeisesti ympäri maailmaa seuraavaksi kaudeksi meritoitunutta päävalmentajaa. Kuukauden päästä Kärpät oli kuitenkin osannut kohdistaa katseensa tarpeeksi lähelle ja Mäntymaan kanssa tehtiin vuoden 2026 kevääseen asti kestävä sopimus. Täytyy sanoa, että ensin leukani loksahti auki yllätyksestä ja sen jälkeen rintaan pettymyksestä. Kuinka väärässä olinkaan noiden ensireaktioitteni kanssa. Mäntymaa oli lopulta nerokas valinta tuoreelta urheilujohtajalta Mikko Myllykoskelta.
Mäntymaan suurin vahvuus valmentajana on pelaajien kohtaaminen. Isolla sydämellä ja kaikkensa antaen työtään tekevä Mäntymaa saa pelaajat sitoutumaan joukkueen eteen tehtävään yhteiseen hyvään, vaikka se ei aina tuottaisi pelaajalle välitöntä itsekästä hyötyä. Mäntymaan Kärpät on nimenomaan joukkue. Joukkueen voimasta kumpuavat myös yksilöiden menestystarinat. Kun annat kaikkesi joukkueelle, olet vahvempi myös yksilönä. Arvojohtajana Mäntymaa on niin poikkeuksellisen lahjakas, että jättää jälkensä suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin myös pidemmällä aikavälillä.
Mäntymaan kyvykkyys taktisena osaajana on vielä ainakin suurelle yleisölle salaisuuden verhon takana. Viime keväänä Mäntymaa pyrki Mannerin tukemana nopeuttamaan Kärppien pelaamista ja onnistui siinä kohtuullisen hyvin. Preseasonilla Mäntymaa on jatkanut työtä pelinopeuden kasvattamiseksi. Nyt vierellä on tukena Jussi Silvander. Pelicansista itse Tommi Niemelän korkeakoulusta saapunut Silvander tuo Kärppiin kaivattua uutta verta organisaation ulkopuolelta. Yhteistyö vaikuttaa ainakin joukkueen peli-ilmeen perusteella onnistuneelta. Kärpät on näyttänyt harjoituskaudella samantyyliseltä kuin Olli Jokisen Jukurit. Suorien hyökkäysten määrä on lisääntynyt valtavasti. Jos pelitavallinen muutos lopulta siirtyy myös liigapeleihin, ei Raksilan lehtereillä ensi kaudella haukotella