Fyysikot ovat jo pidempään taittaneet peistä vapaasta tahdosta ja sen olemuksesta, viimeisimpien vuosien aikana myös neurologit ovat alkaneet epäillä sitä, että ihmisillä olisi "vapaa tahto" - sitä pidetään jonkin sortin harhana, koska uusimmat kokeet osoittavat ihmisen alkavan toimia jo ennen päätöksen tekemistä. (Aiheesta mm. Tieteenkuvalehti 11/2006).
Ovatko neurologit miettineet sitä, että perustuuko heidän tutkimuksensa vapaaseen tahtoon? Eli ovatko he alkaneet toimia jo ennen päätöksen tekemistä siitä, että nyt tutkitaan vapaata tahtoa?
Myös Hemingwayn lähtökohta, jossa "mitkään tieteen tulokset eivät tue vapaata tahtoa" on ongelmallinen, sillä perustuvathan nämä tieteen tuloksetkin ihmisten, ts. vapaata tahtoa vailla olevien robottien tutkimuksiin. Jos tutkimuksia ei olla tehty vapaan tahdon mukaisesti, niin miksi ne on tehty? Sitä paitsi tieteen ominaispiirteenä on nimenomaan haastaa vanhat teoriat kerta toisensa jälkeen, joten tutkimustulos "vapaata tahtoa ei ole 2012" on ihan yhtä relevantti tulos kuin "reikien hakkaaminen toisten aivoihin lobotomian merkeissä on ihan hieno hoitomuoto 1930".
Minä väitän (sillä tokihan netin nimimerkkinä minulla on tässä asiassa täysi tietämys ja auktoriteetti), että ihmisyyttä ei voi niin vain supistaa tilastoihin, ympäristöön ja genetiikkaan perustuvaksi yhtälöksi. Ihmisyydessä on aina mukana ns. muuttuvia tekijöitä, jokereita pakassa. Toisesta köyhän työläisperheen tytöstä Kalliossa voi tulla juoppo yh-äiti, toisesta lakimies ja presidentti. Kolmas voi muuttaa Kanadaan.
Teesi: ihmisellä on täysin vapaa tahto, kaikki hänen päätöksensä ovat hänen omia päätöksiään ja kaikki hänen tekonsa ovat hänen syytään/ansiotaan.
Antiteesi: Ihminen on ympäristönsä, geeniensä, kasvatuksensa ja hormoniensa ohjailema semitiedostava biologinen robotti, vapaata tahtoa ei ole - on vain aivoimpulsseja ja kemikaaleja.
Herr doktor Mustan Nuolen synteesi: ihmisyys ja kehittyneempi elämä ylipäätään (eli rajoitetusti myös muut nisäkkäät ja kehittyneemmät eläimet) perustuvat tasapainoiluun näiden kahden välillä. Ihminen on enemmän kuin osiensa summa, eli ympäristön, kasvatuksen, perimän ja hormonien vaikutus muokkaa ja vaikuttaa ihmiseen suuresti, mutta ihminen voi paitsi tehdä tietoisia päätöksiä ja valintoja myös ajatella sekä kuvitella asioita ja mahdollisuuksia, joita ei ole vielä olemassa. Jos ihminen olisi vain jonkin sortin automaatti, hänellä ei olisi kykyä kääntää asetelmat päälaelleen "outside the box", eikä hänellä olisi alun alkaenkaan mielikuvitusta, jonka avulla hän voi visioida jotain sellaista, mihin hänen ympäristönsä, perimänsä ja olosuhteensa eivät häntä mitenkään ole voineet valmistaa.
Viinanjuomisen suhteen lähtisin siis siitä, että toisilla on muita suurempi alttius ja taipumus kehittää itselleen riippuvuus alkoholista, ja toisilla on muita alhaisempi tahdonvoima, jonka takia ympäristö vaikuttaa heihin enemmän. Ja Suomessahan ympäristö on erittäin viinamyönteinen ympäristö. Päätös juoda viinaa on silti myös jokaisen oma päätös, erityisesti päätös jatkaa ongelmajuomista. Kuten Evil sanoi, niin tässä vaiheessa kyse on pitkälti itsekkyydestä: rakastetaan viinanjuontia ja kännissä olemista enemmän kuin muuta. Enemmän kuin ystäviä, perhettä, rakkaita, työuraa tai terveyttä. Itsetuhoista narsismia, sitä alkoholismi mielestäni pitkälti on.