Nyt on tämäkin Jukola sitten takanapäin. Korona (ja sen pelko) sekä ajankohta ja pohjoinen kilpailupaikkakunta karsi sitten vielä lopullistakin ilmoittautuneiden joukkueiden joukkoa todella rajulla kädellä. Molemmista viesteistä jäi pois pitkälti yli 200 joukkuetta ja joukkuemäärä jäi pienimmäksi Jukolassa lähes 30 vuoteen ja Venloissa 20 vuoteen. Ja, jos jätetään Luosto 1994 vielä laskuista pois, niin Jukolassa on edellisen ollut näin pini joukkuemäärä 1980-luvulla.
Vaativuutta kuntosuunnistajille oli viestissä varmasti riittämiin, varsinkin Jukolan alkupään osuuksilla. Jotain kertoo jo sekin, että 3.osuuden selvitti hyväksystysti alle kahden tunnin vain 93 suunnistajaa (!!!) Ja 852:ta osuuden hyväksytysti suorittaneesta yli 3 tuntia metsässä "viihtyi" 336 suunnistajaa eli reilusti yli kolmannes.
En jaksa millään uskoa, että tuolta mitään Koronatartuntojen ryöpsähdystä tulee, koska väkeä oli todella vähän ja turvavälien pitäminen ainakin yleisön puolella oli todella helppoa pl. Jukolan lähtö. En tosin tiedä, paljonko ihmisiä oli Venlojen lähtöä katsomassa, kun saavuin paikalle Venlojen kärkijoukkueiden ollessa jo ankkuriosuudella.
Itseäni harmittaa todella paljon, että oma kunto on mitä on. Vielä aamuyöllä joukkueemme kokoaja kyseli, vähän pilke silmäkulmassa, että lähtinsinkö kävelemään 6. osuuden läpi, mutta oli pakko kieltäytyä, kun ei vaan olisi kunto eikä jalat kestäneet. Viesti jäi joukkueeltamme kesken sitten 5. osuuden jälkeen, kun ei enää jatkajia ollut. Vähän oli sellaista puhetta, että pitäisi ihan oikeasti tehdä vähän suurempi kuntoremontti, että kenties jo ensi vuonna olisin käytettävissä, jos tarvetta ilmenee. Työmaa on vain ihan valtava ja hankaluuksia varmasti matkan varrella kanssa tulee, niin pitkän kotimatkan aikana tuli (taas kerran) ajatus, että kenties sittenkin...
Ensi vuonna sitten uudelleen, jos hengissä ollaan.