Nyt on 38:s Jukola paikan päällä seurattuna takana. Ensi vuonna, jos terveys säilyy, on sitten se totinen paikka ja laitetaan numerolappua rintaan, kun joukkueemme kokenut osasto (kaksi 50+ herraa) alkoi ihan tosissaan puhumaan, että heidän osaltaan Jukolan kisailut ovat nyt takana. Olivat melkoisissa hankaluuksissa silmälasien kanssa 1. ja 2.osuudella, kun vettä satoi ajoittain hyvinkin reippaasti.
Jukolajoukkueemme nousi kahden viimeisen osuuden aikana pitkälti yli tuhannen sijoilta vähän alle 900:n. Venlajoukkuemme sijoitus jäi pitkälti päälle 1000:en sijan, se meni kuitenkin ihan suurinpiirtein odotusten mukaan, kun oli pari poisjääntiä päällekkäisten tapahtumien takia ja mukana oli yksi suunnistaja lähes olemattomalla suunnistuskokemuksella, mutta hyväksytty suoritus on kuitenkin se tärkein, loppuaika ja -sijoitus on loppupeleissä ihan sivuseikka.
Paljon on itsellä työtä tehtävänä seuraavan vuoden aikana, varsinkin kunnon kanssa, mutta myös jonkin verran itse suunnistamisen kanssa, vaikka siinä olen mielestäni kehitttynyt jonkin verran viime vuosina, kun vauhti on ollut lähes etanamaista ja kohellus on jäänyt pois (ainakin suurimmaksi osin). Mutta reippaaasti aion tarttua haasteeseen, on tätä tilaisuutta odotettukin jo lähes koko 2000-luvun ajan.
Sää tarjosi oikeastaan koko kirjonsa tänä vuonna, oli hiljaista sadetta, kovempia sadekuuroa ja nähtiinpä Jukolan avausosuuden aikana myös pienimuotoinen luonnon ääni- ja valoshow ja tänään aamusta alkoi sitten aurinkokin paistaa täydeltä terältä. Tuuli oli myös varsin navakkaa ajoittain viikonlopun aikana. Enpä muista, että kertaakaan olisi ukkosta ollut keskellä yötä niinä vuosina, kun minä olen mukana ollut.