Viikate

[UnenNukkuja]

Käväisin Logomon Teatron keikan kuuntelemassa. Luulen, että seuraavalla kuuntelulla toimii levy paremmin, koska livenä nuo biisit oli ihan ok. Päivällä levyä kuunnellessa tuli kuitenkin miettineeksi, että olihan Rillumarei parempi. Paha sanoa.

Keikoissa näillä jännä, että aina ovat settiin onnistuneet kaivamaan jonkun biisin, jota olen pitkään toivonut, muttei vaan livenä ole kuulunut. Hautajaissydän vei kyllä uusiin fiiliksiin. Pidin myös Teatrosta paikkana.

 

[Moto]

Meni kyllä tuo uusi levy ensimmäisellä kuuntelulla aika lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuulosti kyllä silti erittäin Viikatteelta, mutta tuskin muuta oli odotettavissakaan. Laitoin perään soimaan Rillumarein ja tämä kyllä kuulostaa edelleen bändin pirteimmältä levyltä pitkään aikaan. Mutta ehkäpä tuo Askelkin aukenee paremmin, reilun viikon päästä Tavastialle.

En nykyään osaa vissiin lukea muualla kuin junassa, joten lokakuussa aloittamani Viikate-kirja tuli viime viikonloppuna vihdoin luettua loppuun asiaankuuluvasti edestakaisen Kouvolan matkan aikana. En nyt ihan mahdottomasti lämmennyt tuolle kirjalle - johtuneeko paremmin(?) toimittajana tunnetusta Asko Alasesta, mutta tuli pitkälti sellainen olo, että lukisi ylipitkää levyarviota. Toki oli hyviäkin hetkiä ja mielenkiintoisia tärppejä - etenkin osio, jossa Kaarlen ja Jukka Takalon yhteistyötä muisteltiin, oli viihdyttävää luettavaa kun Jukkakin oli saatu keskusteluun mukaan.

 

[Jj]

Ehdin kuunnella levyn kertaalleen ennen Turun keikkaa, ekat (syna)tahdit oli vähän että mikäs Turbo sieltä nyt on tulossa. Livenä onneksi toimi paremmin mutta vaikea uskoa että nousisi Rillumarein ansioihin. Itse olen sitä mieltä että edellinen oli parasta Veetä useampaan levyyn.

 

[mice]

Eipä tämä uutukainen oikein ole vielä lähtenyt. Edellinen Rillumarei oli kova omastakin mielestä, mutta nyt mennään taas vähän heikommin. Oikeastaan tässä vaiheessa ainoat kovemmat kappaleet ovat sinkkunakin julkaistu Älä pelkää pimeää sekä Hei syystuuli.

Koskettimet ovat todellakin esillä aiempaa enemmän. Samoin Kaarlen diggailemat bändit kuuluvat nyt Viikatteen musiikissa vielä aiempaa vahvemmin. No, ehkä tämä vaatii vähän kuuntelua auetakseen paremmin, mutta ei näyttäisi yltävän viime levyn tasolle.

 

[PataJaska]

Pari ensimmäistä näytebiisiä olivat taas hälyttävän huonoja, ja kuten mitä moni sanoo edellä, niin odotetusti ei ole kummoinen tämä uusi levy. Tässähän on kyseessä se ikävin mahdollinen tilanne, että levy ei ole sellainen ihan rehellisesti umpipaska (kuten siis Kymijoen Lautturit ja Kouvostomolli olivat), mutta kun se on vain niin käsittämättömän tylsää kamaa, että haukotus meinasi tulla kuunnellessa.. lisäksi jos musiikki vain on yksinkertaisesti tylsää, niin silloin se ei edes kuuntelemalla parane

Tosiaan ei voi kuin ihmetellä miten urallaan pahaan syöksykierteeseen ajautunut Viikate yhtäkkiä sai väliin aikaiseksi sellaisen helmen mitä Rillumarei oli. Kun nyt on taas palattu tähän nyky-Viikatteen normaaliin tasoon..

 

[Jj]

Jäi ehkä korostamatta, livenä homma toimii kuten ennenkin. Paljon tuli uutta levyä tietenkin ja hieman päivitetty settilistaa (mukana taas tosin Kupletti, josta en juurikaan pidä). Eli siinä mielessä ei tarvitse miettiä kun kulmille osuu.

 

[Waluigi]

Uusi levy ei Rillumarein kaltainen välitön onnistuminen ole, mutta samaan aikaan levy tuntuu vahvalta kokonaisuudelta. Itselle toimii ja nopeasti huomaa laittavansa uudelleen pyörimään. Etenkin heikkoon Kouvostomolliin vertaaminen tuntuu kohtuuttomalta, sillä kyllä tässä merkittävästi parempi poljento on. Kavaljeeri, Älä pelkää pimeää, Ilta on viekas ja Kylmä kolme maittavat parhaiten.

Hiukan harmi kuitenkin, että erinomainen Omakuva (karvalakki päässä) ei päätynyt levylle lainkaan. Toivottavasti ei unohdu taka-alalle.

 

[UnenNukkuja]

Jäi ehkä korostamatta, livenä homma toimii kuten ennenkin. Paljon tuli uutta levyä tietenkin ja hieman päivitetty settilistaa (mukana taas tosin Kupletti, josta en juurikaan pidä). Eli siinä mielessä ei tarvitse miettiä kun kulmille osuu.

Tätä kyllä hehkutin myös. Näillä omat keinonsa koota keikkasetit. Vaikka vähän ketuttaa, että joku biisi jää pois, tuleekin toinen paljon odotettu tilalle. Keikkoja on ilo käydä katsomassa, vaikkei uutta levyä olisi juuri tullutkaan.

 

[Zeic]

En nyt ihan mahdottomasti lämmennyt tuolle kirjalle - johtuneeko paremmin(?) toimittajana tunnetusta Asko Alasesta, mutta tuli pitkälti sellainen olo, että lukisi ylipitkää levyarviota. Toki oli hyviäkin hetkiä ja mielenkiintoisia tärppejä - etenkin osio, jossa Kaarlen ja Jukka Takalon yhteistyötä muisteltiin, oli viihdyttävää luettavaa kun Jukkakin oli saatu keskusteluun mukaan.

Kirjan perusteella Viikate yhtyeessä on ollu läpi vuosien varsin hyvä henki. Suosio ollut tasaista niin saanut tehdä omaa juttua, ilman että olisi esimerkiksi joutunut liikaa julkisuuden riepoteltavaksi megasuosion takia. Esim. myös pitkän uran tehneessä Lordi yhtyeessä tuntuu olleen samaan aikaan kaikenlaista ongelmaa ja kokoonpano vaihdellut jatkuvasti. Ehkä toisena nostona yhtyeen visio on ollut aina vahva. Sen ansiosta mitään pitkää kypsyttelyaikaa ei alussa tarvinnut vaan levyttämään ja suosioon päästiin kiinni heti alkuun hieman vaatimattomammallakin soitto taidolla. Kerran noin vuonna 2005 kysäisin Ylivieskan keikan jälkeen Kaarlelta onko musiikissa mitään huumoria. Artisti säpsähti niin paljon, liekö kysymyksen typeryyttä, että kaatoi tuopin pöytään. Myöhemmin kysymyksen vastausta ei ole tarvinnut arvuutella, kun Viikate on tuottanut kaiken maailman spede mukaelmia ja haudasta lentäviä pappatuntureita. Kirjassa myös mainitaan "Kuu Kaakon Yllä" levyn seuraajan tekemisen nihkeys. Ei kovin yllättävää, siltä se on omiinkorviinkin hieman kuulostanut.

 

[Rightin Maila]

Kolme kertaa on tullut pyöräytettyä nyt levy läpi ja itselleni tämä levy maistuu oikein hyvin. Mielestäni varsin vahva kokonaisuus, jossa jokainen kappale puolustaa paikkaansa. Rillumarei! oli todella kova levy ja ei tämä siihen yllä, mutta tulee ylpeästi sen vanavedessä.

Melankolia ja kauniit sävelkulut yhdistettynä hienoihin teksteihin puhuttelevat todella isosti. Jotain uuttakin Viikate on levylle tuonut rumpalivaihdoksen yhteydessä, joka tuo tuoreutta soittoon.

Nopeammat sinkkubiisit maistuvat hyvin, kuten myös levyltä pois jäänyt Vapauden Sillan Alla. Hienoimpia hetkiä levyllä tällä hetkellä ovat kuitenkin hitaammat tunnelmapalat Hei Syystuuli, Ei Loputon Yö ja Ilta On Viekas.

 

[oiler99]

Kävin katsomassa Viikatetta livenä kun Raahessa kävivät. Bändin piti tulla viime vuoden elokuussa mutta silloin paha myrsky sotki suunnitelmat ja keikka peruttiin. Oli kyllä hyvä veto kaikkinensa. Aika paljon silminnähden päihtyneitä oli keikalla ja se meinasi loppukeikasta vähän latistaa tunnelmaa, kun tulivat häiritsemään. Lähdinkin sitten pois paikalta aika lailla heti keikan loputtua kun ei kiinnostanut olla siellä humalaisten seassa yhtään enempää. Kun katson keikkaa niin haluan olla rauhassa ja nauttia siitä keikasta ilman mitään häiriötekjiöitä.

 

[UnenNukkuja]

Tsekkasin itsekin pitkästä pitkästä aikaa festarikeikan näiltä Liedossa.

Festarikeikat ei bändiltä ole se tämän kuulijan juttu. Yleisössä nytkin vähän sellainen fiilis, että moni vasta nosti humalatasoaan muita esiintyjiä odotellen. Toki olivat kohteliaammalla tuulella, mutta bändiä kun eivät samalla tavalla tunteneet, sain monia ihmetteleviä katseita. Bändiltä itseltään kuuli hyvää huumoria, eikä setissä taaskaan vikaa. Festareilla toki aina lyhyempi soittoaika. Ehkä olisin tuntenut oloni kotoisammaksi eturivissä.

Mutta ehkä jatkan näiden tukemista enimmäkseen klubikeikoilla. Logomon terassilla ehkä voisivat seuraavinakin kesinä käydä.

 

[Larionov #8]

Festarikeikat on kaikkiaan aika nihkeitä, oli bändi miten iso tahansa.
Kävin katsomassa Viikatetta viime loppiaisena Halosenniemessä akustisella keikalla. Lisäkseni yleisönä oli noin 40 muuta. Siinä oli intimiteettiä kerrakseen.

 

[UnenNukkuja]

Ja ehkä toivoisin näiltä vähän samaa kuin vaikka Apulannalta. Festarisettiin niitä kaikille tutumpia biisejä enemmän ja klubeille niitä, jotka on meidän ahkerammin kuuntelevien hallussa. Apulantaa olen kuunnellut sen melkein 30v ja noilta osaan helposti tehdä omat suosikkilistat livevedoista ja sitten koko tuotannosta.

Mutta uudemmista pakko todeta, että Hallava toimii keikoilla. Sovitus saa tottumaan nykyiseen rumpaliinkin ehkä vielä jonain päivänä.