Ulkoministeriltä odotetaankin asiallisuutta ja kuivuutta. Toisaalta omakin veikkaukseni ja suositukseni on Niinistö. Olisi tietyllä tavalla huvittava yhteensattuma, että Suomen ulkopolitiikka on suurelta osin saman suvun käsissä. (Toki pääministeri on tässä se #2.) Vihreiden kannalta on sekin kriittistä, ettei leimauduta lopullisesti naispuolueeksi. Eduskuntavaaleissa liian moni sattuma heilautti sukupuolten osuuksia naisenemmistön suuntaan. Niinistön suosio voisi myös auttaa kannatuksen aallonpohjasta nousussa.
Mutta mitähän Ville itse haluaa? Kenties Haaviston suosion perijäksi. Tässä olisi hyvä tilaisuus luoda nahkansa uudelleen vastuullisena ja maltillisena vanhempana valtiomiehenä. Sellaisia valitaan presidenteiksi. Suomeenkin sukudynastia?
Villen ongelmana vain on se, että mielipiteissään ei pysy asiallisuus ja kuivuus. Herne menee somessa nenään niin pienestä, että se on historiallista jo koko puolueen olemassaolon aikana. Eikä siellä ole ennenkään poliittinen korrektius ollut se ykkösjuttu. Vaikea on nähdä, että nuoremmasta Niinistöstä tulisi joku kansaa yhdistävä herrasmies vanhetessaan. Agenda on liian tiukasti liimattuna samaan pakettiin.
Toki spekulatiivista muutenkin. Lopputulemahan on, että Haavistolla on riittävästi tukea välttääkseen mitkään oikeat seuraamukset. Moraalisesti vain tukijoukko/äänestäjäkunta vähenee, mutta hymy ministeriaitiossa vain levenee. Mitään ei myönnetä koskaan. Toivottavasti jo tämä vaikuttaa oikeasti seuraaviin presidentinvaaleihin Haavistolle kriittisesti.