Viertolan kouluampuminen

[opelix]

Onneksi suhtautuminen mielenterveyteen on kuitenkin muuttunut paljon avoimemmaksi. Hienoa, että moni tunnettu henkilö - näyttelijöistä ja urheilijoista poliitikkoihin ja yritysjohtajiin - on julkisesti puhunut mielen sairastumisesta, koska niissä ei pidäkään ole mitään häpeämistä tai piiloteltavaa

Tämä on se iso edistysaskel mitä on tehty kaksi eteen vaikka joissain asioissa byrokratia työntää meidät yhden taakse.

 

[Tami Talk]

Olkoon sitten niin, mutta tiedän tapauksia, joissa opettajan ihan lain puitteissa toimiminenkin vastaavassa tilanteessa on voinut johtaa esimerkiksi odottamattomiin vaikeuksiin saada pätkäsopparia uusittua.

Itse tiedän tapauksen, jossa opettajan ihan lain puitteissa toimiminen vastaavassa tilanteessa on johtanut siihen, että rehtori on jo syyskuussa päättänyt, että tämän opettajan pätkäsoppari uusitaan seuraavana vuonna ja että jos virka aukeaa niin tämä henkilö siihen valitaan.

Elokuussa aloitan virassa.

Tämä kuulemma ihan vain siksi, että vaadin oppilailta peruskäytöstä ja jaksan puuttua asioihin. Näin rehtori sanoi.

 

[opelix]

Itse tiedän tapauksen, jossa opettajan ihan lain puitteissa toimiminen vastaavassa tilanteessa on johtanut siihen, että rehtori on jo syyskuussa päättänyt, että tämän opettajan pätkäsoppari uusitaan seuraavana vuonna ja että jos virka aukeaa niin tämä henkilö siihen valitaan.

Elokuussa aloitan virassa.

Tämä kuulemma ihan vain siksi, että vaadin oppilailta peruskäytöstä ja jaksan puuttua asioihin. Näin rehtori sanoi.

Karma is a bitch mutta myös toiseen suuntaan.

Ainakin meidän kasvattajien on uskottava että hyvät teot palkitaan vaikka sitten työpaikalla. Isossa kuvassa oikein toimiminen poikii hyviä asioita. Yksittäistapauksia on mutta isossa kuvassa kun tehdään asioita hyvin se kantaa.

Kukaan ei koskaan saa tietää montako hirmutekoa hyvä opettajatyö on estänyt.

 

[Rexa]

En nyt 28 sivua jaksa, saatikka ehdi lukemaan tätä ketjua, joten sorry jos on jo mainittu, joten otetaan kiinni seuraavasta dokumenttielokuvasta, kuin Valkoinen Raivo.
Onko joku katsonut? Siinä käsitellään syyt ja seuraukset tämmöisiin ampumisiin ja massamurhiin. Kaikki, tai ainakin lähes kaikki tämmöiset perustuu vihaan, pettytymyksen tunteisiin ja kiusaamiseen. Siinä vierautuu lopulta ihmisyydestä. On vain minä vs muut. Ne ihmiset on dehumanisoituja.

Tälläisella kiusaamisella tuodaan esiin, mihin tämä voi johtaa. Pekka Eric Auvinen ja Matti Juhani Saari ovat vain kaksi esimerkkiä, joista tämä dokumentti kertoo.

Esim Isiksessä on paljon tätä valkoista raivoa kantaneita ihmisiä,jotka saattavat olla avulita, mutta ovat tappajia.

Ja joku Brejvkingin tarina oli myös se, että ensin luultiin että tällä jätkällä on joku skitsofrenia, mutta sehän on tajunnut jokaisen muuvin, mitä on tehnyt.

Sorry osittainen offtopic, mutta siis Valkoinen Raivo kannattaa katsoa jos sitä ei ole vielä nähnyt.

Tuli myös katsottua tämä dokkari eilen, koska joku sitä täällä suositteli. Dokumentti kuvannee aika hyvin tyypillistä tarinaa mistä ikäviä esimerkkejä ollaan saatu todistaa liian monta kertaa. Valkoisen raivon käsite oli myös hyvä ja dokkarin parasta antia.

Pakko silti todeta, että dokumentti oli mielestäni aika keskinkertainen. Kertojan tapa korostaa omaa aristokraattista ja sivistynyttä taustaansa jotenkin tappoi empatian tunteen minussa kokonaan, vaikka tarina oli kaamea. Myös yliopistoelämää koskeva osio oli absurdiuessaan hämmentävä. Arto Halosen Sinivalkoinen Valhe oli jotenkin paljon monipuolisemmin kerrottu tarina.

Mielestäni tästä asiasta saisi paljon parempiakin dokumentteja aikaan.

 

[alwahla]

Tuollaisia hiljaisia kiusaamisen uhreja, jotka eivät paljoa ongelmistaan kotona tai koulussa pukahda ja jotka näin ollen kantavat sisällään noita väkivaltaisia haaveita osoittaa kiusaajilleen kaapin paikan, lienee tässä maassa vähintään satoja. Ilmeisesti tuota tekijää oli pitemmän aikaa kiusattu - tämä on siis täysin oma mutu-tunne - entisessä kotikunnassaan, joka lienee ollut yksi syy muuttoon Vantaalle.

Uuteen kouluun saapuminen ja täysin uusien tuttavuuksien tapaaminen lienee ollut hänelle kovin traumaattinen kokemus - onhan se useimmille lapsille traumaattista siirtyä kokonaan uuteen kaupunkiin ja täysin uusien luokkatoverien pariin - eikä ole ollut paljoa vaadittu niin sanotusti kamelin selän murtumiseen. Saatan lähteä olettamuksessani pahastikin laukalle, mutta minusta tuntuu, että tuo poika on ehkä ollut liiankin herkkä tulkitsemaan toisten sanomisia väärin tuosta mahdollisesta taustastaan johtuen. Tuo kombinaatio on voinut hyvinkin saada hänet etsimään äärimmäistä ratkaisua ymmärtämättä oikeastaan ollenkaan tekonsa seurauksia.

 

[Andi]

Tämä koko tapahtumaketju on äärettömän surullinen, osunut suht lähelle ja vaikea on tässä ollut jäsennellä tunteiden vuoristoradassa, mitä tuolla Viertolassa on asianomaiset ihmiset joutuneet kokemaan tiistaina ja sen jälkeen. Sekä miten siitä pitäisi jatkossa puhua ja asianosaisia hoitaa.

Työpalaverin lopussa tiistaina aamulla tuttava oli heittänyt whatsappi-viestiä että ”vantaalaiskoulussa ammutaan”. Siinä kun selvisi ettei sentään oman muksun koulussa, niin sitten loppupäivä menikin miettiessä ihmisten kärsimystä ja surua, sekä sitä miten omalle jälkikasvulle jutellaan tästä.

Juteltiin me toki vaimon kanssa, mutta vasta sen jälkeen kun pojan pelikaveri futistreeneissä jo ehti kertoa että ”tänään meidän koulussa yks kuukkiluokkalainen tuli kouluun pyssyn kanssa ja ampui muita kuukkiluokkalaisia, sitten me laitettiin ovet lukkoon ja valot pois ja ikkunat kiinni ja mentiin piiloon ettei se löytäis meitä..”

Meidän ei kertakaikkiaan vaan pidä antaa tuon ikäisten lasten kokea tuota.

Kiusaaminen… Maailma kautta aikain on ollut ja tulee jatkossakin olemaan epätasa-arvoinen paikka, missä vahvemmat syövät heikommat. Tästäkään faktasta emme eroon pääse vaikka mieli tekisi, koska tämä on pitkälle ihmisten ja eläinten sisäänrakennettu ominaisuus. Sen sijaan että haemme syitä näille asioille muista ihmisistä, lakipykälistä(esim. aselait) tai muilta tahoilta(esim. koulut jne), niin ennen pitkää meidän vanhempien pitäisi nimenomaan pystyä takomaan kotona omille lapsillemme se järki päähän, että kiusaaminen on heikkous, ei vahvuus. Vahvuutta on se, että tuetaan niitä heikompia ja tuodaan asiat tarvittaessa esille, koskee se sitten itseä tai kaveria. Me vanhemmat emme voi väistää vastuutamme tässä asiassa, se on täysin yksin meidän, ei koulun tai lainsäätäjien, vaan perheen kasvattajien asia.

 

[Mängimies]

Poliisi on sanonut, että kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus".

Mitä ihmettä tämä edes tarkoittaa?

Tai paremminkin, miten ihmeessä kokemus kiusaamista voi olla mitään muuta kuin oma tuntemus?

En vain tajua tätä.

 

[Majoneesi]

Tämän tragedian äärellä (jälleen kerran) pohdin mielessäni, että voitaisiinko luopua vihdoinkin käsitteestä kiusaaminen ja alkaa käyttää oikeaa termiä väkivalta? Sillä sitä henkinen ja fyysinen piinaaminen lähtökohtaisesti on.

Asia ei ole merkityksetön, sillä kieli ohjaa ajattelua ja ajattelu toimintaa. ”Jeppe kiusaa - pidetään KiVa-sessio” vs. ” Jeppe on ollut väkivaltainen jo kuukausia - kutsutaan poliisi.”

Pohjaton suru iskee - kaikkien osapuolten näkökulmasta.

 

[Andi]

Tämän tragedian äärellä (jälleen kerran) pohdin mielessäni, että voitaisiinko luopua vihdoinkin käsitteestä kiusaaminen ja alkaa käyttää oikeaa termiä väkivalta? Sillä sitä henkinen ja fyysinen piinaaminen lähtökohtaisesti on.

Asia ei ole merkityksetön, sillä kieli ohjaa ajattelua ja ajattelu toimintaa. ”Jeppe kiusaa - pidetään KiVa-sessio” vs. ” Jeppe on ollut väkivaltainen jo kuukausia - kutsutaan poliisi.”

Pohjaton suru iskee - kaikkien osapuolten näkökulmasta.

Mutta onko lopulta terminologiasta väliä puhutaanko kiusaamisesta tai väkivallasta jos emme osaa kasvattaa lapsiamme empatiaa tunteviksi?

 

[Majoneesi]

Mutta onko lopulta terminologiasta väliä puhutaanko kiusaamisesta tai väkivallasta jos emme osaa kasvattaa lapsiamme empatiaa tunteviksi?

Tämäkin totta ja kuvaa mielestäni hyvin, millainen vyyhti on kyseessä. Ajattelen itse, että asian nimeäminen oikein auttaa asemoitumaan oikein myös empatian mahdollistamiseksi. Vanhemmuuden haasteet yksi asia, koulu kasvattajana toinen.

 

[Andi]

Tämäkin totta ja kuvaa mielestäni hyvin, millainen vyyhti on kyseessä. Ajattelen itse, että asian nimeäminen oikein auttaa asemoitumaan oikein myös empatian mahdollistamiseksi. Vanhemmuuden haasteet yksi asia, koulu kasvattajana toinen.

Totta. Mulla itselläni on vaan vahva katsomus siihen suuntaan että koti ja vanhemmat kasvattaa, koulu sivistää ja opettaa.

 

[Daro]

Tämän tragedian äärellä (jälleen kerran) pohdin mielessäni, että voitaisiinko luopua vihdoinkin käsitteestä kiusaaminen ja alkaa käyttää oikeaa termiä väkivalta? Sillä sitä henkinen ja fyysinen piinaaminen lähtökohtaisesti on.

Asia ei ole merkityksetön, sillä kieli ohjaa ajattelua ja ajattelu toimintaa. ”Jeppe kiusaa - pidetään KiVa-sessio” vs. ” Jeppe on ollut väkivaltainen jo kuukausia - kutsutaan poliisi.”

Pohjaton suru iskee - kaikkien osapuolten näkökulmasta.

Kiusaamista kouluissa ei kyllä koskaan pystytä lopettamaan, koska se on mahdotonta. Kiusaamista tapahtuu kokoajan jossakin muodossa ilman opettajien tietoa. Kiusaamista kouluissa on tapahtunut jo sotien aikaan. Ei siihen riitä minkään valtion rahat, koska ihmisiä ne kiusaajatkin ovat. Väkivaltaa tulee olemaan aina kouluissa jossakin muodossa aina. Ja tarkoitan tällä lähinnä sitä, että se ihminen joka kiusaa ei ole poistettavissa yhteiskunnasta ihan noin vain. Itse olen syntynyt 70-luvun jälkimainingeissa ja olen kasvanut läpi tuon monessa kohdassa nostetun 80-90-luvun ajan kouluajan mennyt läpi.

Tosin silloin ei ollut sosiaalista mediaa joka varmaan pelasti paljon nykypäivän ongelmiin verrattuna. Ihmisiä silloinkin kävi koulussa joka päivä...

 

[Luoto]

No minusta taas tämäkin viesti on tarpeen tuoda esiin, että MIKÄÄN ei oikeuta väkivaltaan ja tappamiseen.

Olipas jämäkkä mielipide, kyllä hurskastelu on kivaa.

 

[mjr]

Kiusaamista kouluissa ei kyllä koskaan pystytä lopettamaan, koska se on mahdotonta. Kiusaamista tapahtuu kokoajan jossakin muodossa ilman opettajien tietoa. Kiusaamista kouluissa on tapahtunut jo sotien aikaan. Ei siihen riitä minkään valtion rahat, koska ihmisiä ne kiusaajatkin ovat. Väkivaltaa tulee olemaan aina kouluissa jossakin muodossa aina.

Mutta ei todellakaan vakiomäärä - kiusaamista/kouluväkivaltaa pystytään kitkemään huomattavasti, jopa ratkaisevasti, jos siihen on tarpeeksi määrätietoinen tahto. Jopa tälläkin hetkellä sitä pidetään aisoissa melkoisin ponnistuksin. Toki ihmisluontoa ei käy muuttaminen, mutta käyttäytymistä käy sääteleminen ja rajoittaminen.

 

[Jymäkkä]

Olipas jämäkkä mielipide, kyllä hurskastelu on kivaa.

En nyt ihan saa kiinni tästä

 

[Herra Hopotin]

Mitä ihmettä tämä edes tarkoittaa?

Tai paremminkin, miten ihmeessä kokemus kiusaamista voi olla mitään muuta kuin oma tuntemus?

En vain tajua tätä.

Tulkitsen itse tuon lausunnon, että poikaa ei ole välttämättä kiusattu tässä uudessa koulussa.

Aikaisemmat eri koulussa olleet kiusaamiskokemukset yhdistettynä ettei ole päässyt muuton jälkeen uudessa koulussa jo vakiintuneisiin porukoihin on voinut tuoda lapselle tunteen, että uudessakin paikassa kiusataan.

 

[Luoto]

Kiusaaminen on saanut vähän liian suuret mittasuhteet tässä tapauksessa.

Poliisi on sanonut, että kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus".

Poliisilla on parhaillaan lukuisia kuulusteluja käynnissä ja kaikkinensa kuultavia on kymmenittäin.
– Olemme kuulustelleet koulun opettajia ja oppilaita ja sieltä motiivia ei tahdo löytyä, Hyvärinen kertoo.

Poliisi MTV:lle: Kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus"

On oikeassa tai ei, mutta täysin käsittämätöntä ja vastuutonta puhetta Itä-Uudenmaan poliisilta. Ei kylläkään yllätä.

 

[opelix]

Mitä ihmettä tämä edes tarkoittaa?

Tai paremminkin, miten ihmeessä kokemus kiusaamista voi olla mitään muuta kuin oma tuntemus?

En vain tajua tätä.

Linkitin tänne aiemmin jutun jossa joku viisas nainen kertoi siitä että kokemus voi olla kiusaamisesta vaikka kyse olisi pelkästään kuulumattomuudesta mihinkään, huonoista kotioloista ja ehkä siitä että on erilainen. Kokemus voi subjektiivisesti olla tuo vaikka oikeastaan kukaan ei ole tehnyt mitään. Siinä sitten ollaankin aika hankalassa paikassa. Ihminen on laumaeläin. Tämä poloinen oli kadottanut ehkä laumansa.

 

[massaonvoimaa]

Mitä ihmettä tämä edes tarkoittaa?

Tai paremminkin, miten ihmeessä kokemus kiusaamista voi olla mitään muuta kuin oma tuntemus?

En vain tajua tätä.

Eiköhän tämä tarkoita sitä, että tämä kiusaamisnarratiivi olisi jollain tasolla ampujan keksimä ja valehtelemista eikä niinkään totta.
Huonosti muotoiltu poliisilta tilanteessa jossa ei syystä tai toisesta ei voi kertoa kaikkea.

 

[fat of the land]

On kyllä alusta loppuun suuri tragedia, en ole aiemmin osallistunut keskusteluun, mutta olen seurannut suht aktiivisesti tätä ketjua.

Muutamia teemoja tässä nousee selkeästi esille, joista keskustellen yritetään joko löytää syitä tapaukselle tai liittää tapaus osaksi jotain ilmiötä. Näitä teemoja on nuorten pahoinvointi, koulujen resurssien puute, koulukiusaaminen, aselaki ja muita nykyaikaan sidottuja teemoja.


Nythän tiedetään, että teko vaikuttaa monella tapaa poikkeukselliselta. Tekijä on 12-vuotias lapsi, kuten uhritkin. Tekijä on saanut käsiinsä aseen ja panoksia, sekä osannut käyttää asetta. Motiivista tiedetään vain se, että tekijä on ilmoittanut syyksi kiusaamisen, josta ei tällä hetkellä ole tietoa tarkemmin. Tekijän tiedetään olleen koulussa vasta vuoden alusta ja muuttaneen toiselta pienemmältä paikkakunnalta. On päivänselvää, että kyseessä on todella täysin poikkeuksellinen rikos, monella tapaa.

Vaikuttaa siltä, että tässä on nyt monen asian summa kyseessä, josta osaan ei välttämättä ole mahdollista edes ollut puuttua. Ensiksi on selvää, että aseen päätymisessä tekijälle on käynyt virhe ja toistaiseksi on epäselvää, minkälaista suhtautumista aseiden käyttöön ja väkivaltaan tekijän perheessä on ollut. Kasvuolot ovat siis epäselvät, mutta päivänselvää on se, että myös tekijän perhe on tietyllä tapaa menettänyt lapsensa.

No näihin teemoihin:

- Nuorten pahoinvointi on kokonaisuutena vähentynyt, mutta muuttanut muotoaan. Oireilu on toisaalta kääntynyt sisäänpäin, ahdistuksena, masentuneisuutena ja päihteiden käyttönä ja toisaalta ulospäin tiettyjen ryhmien väkivaltaisena ja rikollisena käytöksenä. Tämä tapaus ei mielestäni liity tähän ilmiöön.

- koulujen resurssien puute. Koulujen resursseja olisi toki hyvä kehittää ja kohdentaa, keskustelussa on ollut paljon hyviä huomioita aiheesta. Tätä tapausta tuskin olisi kyetty estämään nykyisen koulun resursseilla. Meillä ei ole tietoa siitä, minkälaista tukea tekijä on saanut ja mitä olisi tarvittu lisää. Meillä ei ole kuitenkaan nyt kyseessä sellainen tilanne, jossa koulut jollain tavoin lisäisi nuorten pahoinvointia.

- Kiusaamiseen tämä tapaus nyt liittyy selvemmin kuin muihin ilmiöihin. Tällä lapsella on ollut kiusaamisen kokemus, eikä tähän kyetty saamaan apua ajoissa. Toki on mahdollista, että tämän lapsen kokemus on ollut niin sisällä pidetty tai perustunut johonkin ”harhaiseen” kokemukseen. (Avaan tätä tarvittaessa lisää, tarkoitus ei ole väheksyä omaa kokemusta kiusaamisesta) Vaikea nyt tietämättä sanoa, että olisiko tässä ollut jotain selkeää asiaa mikä olisi pitänyt paremmin hoitaa.

- Aselakien suhteen on vaikea ottaa kantaa, uskon, että isossa kuvassa tilanne on hyvä ja lapsilla hyvin harvoin on mahdollisuutta ottaa ase ilman valvontaa ja taito käyttää sitä.

Yhteen vetäen: tragedia, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Yhteiskunnassa on ongelmia, mutta mikään niistä ei yksin tätä aiheuta.

Sanoin 2011 valmistuessani nuoriso-ohjaajaksi puheessani valmistujaisissa suurinpiirtein näin:

”Suomessa nuoriso voi paremmin kuin koskaan, vaikka usein puhutaan niistä isoista ongelmista, näkyvistä hirmuteoista kuten Jokelassa ja Kauhajoella. Kuten onnettomuuspaikalla, Ne jotka huutaa kovimmin saa helmpommin apua, mutta meidän tehtävämme on löytää ne jotka ovat hiljaa ja suurimmassa hädässä. Sillä hiljaisuudessa kasvaa aina jotain synkkää ja kauheaa mitä kukaan meistä ei halua nähdä”

Seison tämän takana edelleen ja totean, että tässä epäonnistuttiin.

 

[Mängimies]

Eiköhän tämä tarkoita sitä, että tämä kiusaamisnarratiivi olisi jollain tasolla ampujan keksimä ja valehtelemista eikä niinkään totta.
Huonosti muotoiltu poliisilta tilanteessa jossa ei syystä tai toisesta ei voi kertoa kaikkea.

Huonosti muotoiltu tosiaan ja jättää kyllä edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten kukaan ulkopuolinen pystyisi toteamaan, että nyt kyllä valehtelet ja eihän sinulla nyt oikeasti voi olla tunnetta kiusatuksi tulemisesta.

 

[massaonvoimaa]

Miten kukaan ulkopuolinen pystyisi toteamaan, että nyt kyllä valehtelet ja eihän sinulla nyt oikeasti voi olla tunnetta kiusatuksi tulemisesta.

Mistään mitään tietämättä; lienee tarkoitettu sitä, että onko esim. opettajien/aikuisten toimesta selvitetty ampujan ja muiden oppilaiden välisiä kiusaamisia. Tunne voi olla siitä huolimatta juurikin "kiusatuksi tuleminen" vaikka mitään tällaista ei olisikaan taustalla. Toki kyllähän tälle varmasti jonkinlainen tausta "fakta" saadaan kymmenien oppilaiden kuulemisella. Että onko kiusattu vai ei. Toisin sanoen mistä se tunne tästä kiusatuksi tulemisesta muodostuu. Jos ei ole saanut kavereita uudesta koulusta niin onko silloin kiusattu? Tämä täysin irrallisena esimerkkinä.

 

[koukku]

Vuodesta 2015 on poliisin mukaan alkanut negatiivinen kehitys. Onneksi sentään he ovat samalla sivulla opettajien kanssa, vaikka resursseja asioiden selvittämiseen ei riitäkään.

Väkivalta | Alaikäinen pahoinpideltiin Vantaalla viime vuonna kahdesti: koulun käytävällä ja koulumatkalla

12-vuotias tyttö hakattiin keskellä koulua ja uudelleen puolen vuoden kuluttua koulumatkalla Vantaalla.

www.hs.fi

 

[mjr]

Vuodesta 2015 on poliisin mukaan alkanut negatiivinen kehitys. Onneksi sentään he ovat samalla sivulla opettajien kanssa, vaikka resursseja asioiden selvittämiseen ei riitäkään.

Väkivalta | Alaikäinen pahoinpideltiin Vantaalla viime vuonna kahdesti: koulun käytävällä ja koulumatkalla

12-vuotias tyttö hakattiin keskellä koulua ja uudelleen puolen vuoden kuluttua koulumatkalla Vantaalla.

www.hs.fi

Monilla muilla indikaattoreilla käänne on tapahtunut n. vuoden 2020 tienoilla. Sitä en nyt muista ovatko jotkut indikaattorit edelleen jatkaneet kohenemistaan. Saa sitten nähdä onko muutoksen suunta pysyvä ja minkälainen kokonaisselitys aikanaan sille löytyy. Tällä hetkellä mitään koherenttia kokonaiskäsitystä ei ole, sen verran tuoreesta asiasta on kysymys.

 

[kyykäärme]

Monilla muilla indikaattoreilla käänne on tapahtunut n. vuoden 2020 tienoilla. Sitä en nyt muista ovatko jotkut indikaattorit edelleen jatkaneet kohenemistaan. Saa sitten nähdä onko muutoksen suunta pysyvä ja minkälainen kokonaisselitys aikanaan sille löytyy. Tällä hetkellä mitään koherenttia kokonaiskäsitystä ei ole, sen verran tuoreesta asiasta on kysymys.

Koulun arkea vaikeuttava kolmiportaisen tuen malli lähikouluperiaatteineen tuli 2011, uudet opetussuunnitelmat ylitulkintoineen avokonttoreista ja itseohjautuvuudesta vaiheittain 2014 alkaen ja korona 2020. Nämä ovat minusta kolme askelta alaspäin. Samalla koko ajan viimeiset 15 vuotta on leikattu koulujen rahoista, mikä on johtanut portaiden välissä tasaiseen liukumaan.

Tämä on nyt vaan taas vanhojen muistelua, mutta jotain se kertoo. Vuonna 1999, kun aloitin Vantaalla, minun ensimmäisellä valvontaluokallani oli 15 oppilasta. Pari siirrettiin hyvin pian tarkkikselle, kun repivät poissaolovihkoja ja rullasivat open tuolilla pitkin käytäviä. Sen jälkeen oli 13 oppilaan seiskaluokka. Ei ollut kirjattua tukea olemassakaan, koulussa ei ollut yhtään erityisopettajaa tai koulunkäynnin ohjaajaa. Muutama heikommin pärjäävä oli silloinkin joka luokalla, mutta heitä ehti ihan hyvin auttamaan. Kuraattori oli ja terveydenhoitaja, ei koulupsykologia.

Nykyään meillä on seiskoilla 26-27 oppilasta. Siellä opettajan lisäksi hankalimmissa aineissa on mukana erityisopettaja. Monilla luokilla on kymmenkunta erityisen tuen tai tehostetun tuen oppilaita tai valmistavalta luokalta erittäin heikolla kielitaidolla tulleita. On erityisluokat, jotka ovat täynnä, niille ei mahdu enää ketään, vaikka yleisopetuksen luokilla on oppilaita, joilla ei ole mikäänlaisia koulunkäynnin taitoja, tai käytöksensä on aivan rajatonta.

Minusta siis kehitys kohti heikompaa tilannetta on ollut jatkuvaa, mutta siinä on hyppäyksiä mukana. Puhelimista ja älylaitteista en maininnut mitään. Niitäkin alkoi jo aikoja sitten koulussa näkyä, ja ovat kyllä osa pahenevia ongelmia.

Tällaista epäsuotuisaa kehitystä, minkä on annettu tapahtua pitkän aikaa, ei millään hetkessä korjata. Varsinkaan, kun suuri osa kehityksestä on seurausta yhteiskunnan muuttumisesta ja monien perheiden pahoinvoinnista. Minusta voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että palattaisiin vähitellen hieman perinteisempiin koulunkäyntimalleihin. Alettaisiin systemaattisesti vaatia lapsilta enemmän. Tiukennettaisiin arvosanavaatimuksia alapäässä. Palautettaisiin luokalle jääminen. Pidettäisiin kouluissa reilusti tukiopetuspajoja niille, jotka ovat vaarassa tippua. Lopetettaisiin erityisopettajien juoksuttaminen ryhmästä toiseen. Pienennettäisiin luokkakokoja.