Viertolan kouluampuminen

[benicio]

Nuoret halventavat kouluampumisen uhreja sosiaalisessa mediassa – Tutkija arvioi syitä

Asiantuntijan mukaan epäsopivien kommenttien kirjoittelu voi olla esimerkiksi tapa hakea hyväksyntää tai toisaalta käsitellä vaikeaa asiaa. Hän painottaa aikuisten roolia lasten ja nuorten mediakasvatuksessa.

www.iltalehti.fi

Tällaiseen käytökseen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti eikä antaa sen jatkua. Idioottimaista, äärimmäisen loukkaavaa sekä lapsellista käytöstä, jota ei voi puolustella millään tavalla. Uhrit ovat ehkä saattaneet olla tekijän kiusaajia, mutta se ei silti oikeuta muita nuoria ja lapsia toimimaan tuolla tavalla.

Tuohon liittyen, itse katson tiktokista lähinnä hassuja kissa- ja golfsvingivideoita, mutta viimeiset pari päivää on minunkin feedi ollut täynnä nuorison, pintapuolisesti uhrien aika kaukaistenkin tuttujen/kavereiden RIP-viestejä ym, joista eri osapuolten nimet ja henkilöllisyydet käy ilmi. Jotenkin kuvaava pintaraapaisu ehkä sille, kuinka ajattelemattomia lapset ja nuoret voivat olla, jopa silloin kun yrittävät olla empaattisia. Mikä on meininki sitten kun eivät yritä.

Kai tuokin on tapa käsitellä traumaa, vaikka setämiehestä tietysti ihmetyttää että mitä se auttaa jos otan vaikka omasta naamastani kuvan ja kirjoitan siihen kuolleen puolitutun nimen ja "fly high" tms ja laitan sen nettiin.

 

[asyouwere]

Tuohon liittyen, itse katson tiktokista lähinnä hassuja kissa- ja golfsvingivideoita, mutta viimeiset pari päivää on minunkin feedi ollut täynnä nuorison, pintapuolisesti uhrien aika kaukaistenkin tuttujen/kavereiden RIP-viestejä ym, joista eri osapuolten nimet ja henkilöllisyydet käy ilmi. Jotenkin kuvaava pintaraapaisu ehkä sille, kuinka ajattelemattomia lapset ja nuoret voivat olla, jopa silloin kun yrittävät olla empaattisia. Mikä on meininki sitten kun eivät yritä.

Kai tuokin on tapa käsitellä traumaa, vaikka setämiehestä tietysti ihmetyttää että mitä se auttaa jos otan vaikka omasta naamastani kuvan ja kirjoitan siihen kuolleen puolitutun nimen ja "fly high" tms ja laitan sen nettiin.

Omakin Tiktok-feedi on aika täynnä tämän aihepiirin videoita. Minulle on pistänyt erityisesti silmään, kuinka kahden päivän aikana on tullut varmaan kolmisenkymmentä uhrin parhaan ystävän/läheisen ystävän tekemää muistovideota vastaan. Ei siis mitään uhrin kuvia, vaan ihan vaan tekstiä missä kerrotaan kuinka rakas ja tärkeä kaveri uhri oli. Etunimellä tietenkin. Eihän noista valtaosa todellisuudessa ole uhrin ystäviä ollut, vaan hakee helpot tykkäykset pois. Tai näin ainakin kyynisyyteen taipuvaisena ihmisenä ajattelen. Pohdin vaan, että varmaan aika montaa näistä nolottaa aikuisena oma toiminta. Varmaan siellä ihan "aitojakin" muisteluja silti on.

Kyllähän tuolla Tiktokin kommenteissa tosiaan näkyy karusti se, kuinka kehittymättömiä lasten empatiataidot vielä ovat. Eivät toki kaikkien, mutta kuitenkin. "Womp womp", "otti ällän" jne. Tuskinpa nykyajan lapset yhtään sen empatiataidottomampia ovat kuin vaikka 20 vuotta sitten, mutta somessa se vaan lävähtää aika karusti silmille.

Eipä sillä, kyllä itsekin jouduin keskiviikkona tapahtuneesta juteltaessa kahdelle pojalle luokassani (alakoulu) muistuttamaan, että nyt on ihan oikeasti yksi lapsi kuollut ja kaksi vakavasti loukkaantunut, eli vitsailu "pum pum -hommista" tai siitä kuinka "xxxx* vähän pelasi tosielämän Fortniteä" ei ole oikein soveliasta. Aika lempeästi tosin, koska huumori, vaikkakin epäsopiva, voi olla myös keino käsitellä ikäviä asioita.

*Luonnollisesti oppilas käytti ampujan oikeaa (huhuttua) nimeä, koska se tietenkin siellä Tiktokissa jo kiertää kulovalkean lailla.

 

[benicio]

*Luonnollisesti oppilas käytti ampujan oikeaa (huhuttua) nimeä, koska se tietenkin siellä Tiktokissa jo kiertää kulovalkean lailla.

Ja sitä kuinka todella perseestä TikTok on, kuvaa aika hyvin se, että näiden uhreja muistelevien RIP-postausten kylkeen TikTokin algoritmi tarjoaa automaattisesti ampujan nimeä (olettaisin) hakusanaksi.

Sama algoritmi muuten tarjoaa laulaja Mirellan postausten kylkeen hakusanaksi "mirella tissit". Kommenttien perusteella ei pelkästään minulle, vaikka toki Kiinassa ja Metassakin on varmasti mieltymykseni tisseihin pantu merkille.

 

[alwahla]

Jos oma lapsi ei käyttäisi TikTokia, niin kuinka moni aikuinen olisikaan sen käyttäjä? Tokkopa kovinkaan moni, koska ei se tarjonta siellä mikään erikoinen ole. Muutaman kerran on tullut ihmeteltyä niitä videoita ja nopeasti tuli poistuttua paikalta, koska ne videot olivat liian nopeatempoisia ja sisältököyhiä omaan makuuni.

 

[koukku]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

 

[opelix]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Itse opetan yhtenäiskoulussa ja olen havainnut että viimeisen viiden vuoden aikana on ollut kovin pudotus, lievempi alkoi n.10 vuotta sitten. Osaaminen ja käyttäytyminen heikentynyt radikaalisti. Toki joukossa fiksujakin nuoria runsaasti.

Mutta omia yläkouluaikoja kasarilta ei voi edes verrata. Sanoisin että nykyinen alakoulu lähellä kasarin yläkoulua.

 

[kyykäärme]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Ainakin meikäläinen koillis-Vantaalaisen yläkoulun opettajana alan olla aika finaalissa. 25 vuotta takana, 12 vuotta pitäisi vielä jaksaa. Minulla ei ole edes enää suuri tuntimäärä, mutta nykyseiskojen ja -kasien kanssa työskentely on todella raskasta. Ysiluokkalaisten tunnit sentään ovat järkeviä.

Meillä on nyt kokonaisuudessaan kaksi erityisen raastavaa ikäluokkaa koulussa. Onko sitten koronan aikaansaannosta vai mitä, mutta mikään ei toimi. Käytöstavat ovat turhan monilla todella huonot, opiskelumotivaatiota ei löydy ja ylipäänsä koulunkäyntitaidot ovat hukassa. Yhtään ei tilanneta helpota se, että pari vuotta sitten siirryttiin isoon uuteen kouluun, missä on luokat 1 - 9, 850 oppilasta ja kaikki ripoteltuina sinne tänne useaan rakennukseen ja siipeen.

On tappeluita, kaikennäköistä kaupankäyntiä, paikkojen tuhoamista... Jos yksi alue saadaan tehotoimilla rauhoitettua, ongelmat siirtyvät seuraavaan. Oppilaat myös tietävät ne alueet, missä ei ole kameroita kuvaamassa. Vaikka pahanteosta saisi jonkun rysän päältä kiinni, nykymenon mukaan mitään ei myönnetä, valehdellaan, eikä vastuuta oteta omista teoista.

 

[rpeez]

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Omille lapsille muistuttelinkin usein, että kyllä se meno onneksi lukiossa sitten järkevöityy ja rauhoittuu.

 

[Wild-Chester]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Samaa hieman ihmetellyt, että kai muutama Jatkoajan nimimerkki asian paremmin tietää. Vale, emävale, tilasto.
Opettajien joiden kanssa olen asiasta joskus muutaman sanan vaihtanut, lähes poikkeuksetta viesti on ollut sama. Varsinkin yläkouluissa haasteet ovat heidän mukaansa kasvaneet huomattavasti.

 

[Tadu]

Opettajavaimo samaa mieltä kun edellisissä viesteissä kirjoittaneet opettajat. Hänkin on aineenopettaja yläkoulussa. Työ on nykyään paljon raskaampaa ja oppilasaines paljon heikompaa kuin vielä 10 vuotta sitten.

Some on kyllä hirveää. Odotan innolla kun oma lapseni kasvaa, mutta pelolla odotan tuota vaihetta kun pitäisi olla älypuhelinta yms.

 

[Ollakseni]

Koulutuksen seurantakatsaus 2021

Koulutuksen seurantakatsaus 2021

op.europa.eu

Tuossa on ihan mielenkiintoinen huomio että Suomessa ei panostettu koulutukseen käytännössä kokonaiseen vuosikymmeneen. Ajatus siitä, että tuo ei näkyisi sitten vähitellen oppilaissa on tietysti talouskurista pitäville ikävä asia, mutta ei sitä voi jättää huomioimatta. Sen sijaan että osoitetaan vain somea, älylaitteita tai muuta ja sanotaan kaiken johtuvan siitä (sisältäen myös huomioita siitä kuinka nykyiset vanhemmat eivät osaa pitää kuria).

 

[kyykäärme]

Koulutuksen seurantakatsaus 2021

Koulutuksen seurantakatsaus 2021

op.europa.eu

Tuossa on ihan mielenkiintoinen huomio että Suomessa ei panostettu koulutukseen käytännössä kokonaiseen vuosikymmeneen. Ajatus siitä, että tuo ei näkyisi sitten vähitellen oppilaissa on tietysti talouskurista pitäville ikävä asia, mutta ei sitä voi jättää huomioimatta. Sen sijaan että osoitetaan vain somea, älylaitteita tai muuta ja sanotaan kaiken johtuvan siitä (sisältäen myös huomioita siitä kuinka nykyiset vanhemmat eivät osaa pitää kuria).

Peruskoulussa tämä näkyy opetusryhmien kokojen kasvamisena sekä siinä, että kunnat ovat käyttäneet lähikouluperiaatetta säästökeinona sijoittamalla isoihin yleisopetuksen luokkiin sellaisia tuen tarpeessa olevia oppilaita, jotka siellä eivät pärjää.

Kun samaan aikaan on tapahtunut digitaalinen vallankumous, muut yhteiskunnalliset muutokset kuten monien palvelujen saamisen hankaloituminen sekä opetussuunnitelmien muuttaminen väärään suuntaan, tilanne on kouluissa se, mikä on.

Yksi asia, minkä nostaisin vielä esille on koulujen johtamisvaje. Rehtorikunta on täysin ylityöllistetty sellaisilla asioilla, jotka ovat pois pedagogisesta johtamisesta. Voisin jopa hiukan kärjistetysti väittää, että monesta koulusta pedagoginen johto puuttuu kokonaan. Aika menee budjettineuvotteluihin, henkilöstön värväämiseen, kiinteistöasioiden hoitamiseen ja erinäisten sotkujen selvittämiseen. Lisätyötä meillä päin ovat aiheuttaneet uudet palkanmaksujärjestelmät virheineen. Monesta koulusta puuttuu suunta riittämättömän johtamisen takia.

 

[mjr]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Mutta se kokonaiskuva on kuitenkin kompleksisempi - ne kultaiset 80- ja 90-luvut olivat about kaikkien tilastojen mukaan väkivaltaisempaa ja huonompaa aikaa niin nuorten kuin aikuistenkin suhteen. Mitä empiiristä tosiseikkaa on hyvin vaivoin missään vaiheessa kunnolla ymmärretty. Ja kun nyt on tapahtunut tietty käänne huonompaan, jotka monet tilastot asettavat n. vuoden 2020 vaiheille niin sitä pitkää positiivista kehitystä ei tavallaan nähdä enää mitenkään. Edelleenkin, tänä armon vuonna 2024, monet keskeiset indikaattorit lasten ja nuorten suhteen ovat autenttisesti merkittävästi parempia kuin sukupolvi sitten. Go figure.

 

[Cobol]

Mutta se kokonaiskuva on kuitenkin kompleksisempi - ne kultaiset 80- ja 90-luvut olivat about kaikkien tilastojen mukaan väkivaltaisempaa ja huonompaa aikaa niin nuorten kuin aikuistenkin suhteen. Mitä empiiristä tosiseikkaa on hyvin vaivoin missään vaiheessa kunnolla ymmärretty. Ja kun nyt on tapahtunut tietty käänne huonompaan, jotka monet tilastot asettavat n. vuoden 2020 vaiheille niin sitä pitkää positiivista kehitystä ei tavallaan nähdä enää mitenkään. Edelleenkin, tänä armon vuonna 2024, monet keskeiset indikaattorit lasten ja nuorten suhteen ovat autenttisesti merkittävästi parempia kuin sukupolvi sitten. Go figure.

Iso kuva on juurikin näin.

Mutta samaan aikaan jo ennen vuotta 2020 tehtiin koulutuspoliittisia ratkaisuja, jotka eivät tue sen paremmin heikommin kuin paremmin oppivien opetusta. Opettajat viestivät kouluista, että viidennelle luokalle siirtyvistä liian monet olivat tasoltaan kakkosluokkalaisia. Opettajat eivät pystyneet keskittymään riittävästi opetukseen.

Lisäksi kun miettii omia opettaja-aikoja (en ole opettajakoulutusta käynyt) keskiasteella ja ammattikorkeassa toista vuosikymmentä sitten, auktoriteetilla oli helppo hallita luokkaa hieman haastaviltakin nuorilta. Opettajatuttujeni mukaan näin ei todellakaan enää ole edes ammattikorkeakouluissa saati sitten peruskouluissa.

Viime vuonna valtioneuvoston julkaisemassa selvityksessä todettiin, että Suomessa on noin 64 000 syrjäytynyttä nuorta. Noin 350 000 lapsella ja nuorella on tavanomaista suurempi riski syrjäytyä. Tutkimusten mukaan melko pieni, yleensä syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä koostuva joukko (alle 5 % väestöstä) tekee yli puolet kaikista rikoksista Suomessa. Valtaosalla menee siis hyvin ja usein aiempaa paremmin.

Pienen joukon syrjäytyminen saa usein alkunsa jo varhaisessa nuoruudessa, kun perheissä huono-osaisuus kasautuu. Kasaantunut huono-osaisuus heikentää mahdollisuuksia tunnistaa ja ehkäistä riskikäyttäytymistä.

Moni kenties muistaa, miten kuntien opetuksesta vastaavat virkamiehet kapinoivat koronavuonna 2020 koulujen sulkemista ja etäopetukseen siirtymistä. Heidän mukaansa kyse on niin suuresta vaikutuksesta erityisesti heikommin pärjäävien ja vähäosaisten elämään, että kouluja ei tule sulkea ilman totaalista hätätilaa.

Nämä virkamiehet olivat oikeassa. Monista muista taustoista johtuva väärä kierre sai koronasta buustin, joka tulee näkymään pitkään. Venäjän hyökkäyssota, ilmastokriisin kolkuttelu ja osin jo päällä oleminen saavat monet lapset ja nuoret pohtimaan tulevaisuutta aivan eri tavalla kuin kymmeniin vuosiin sukupolvet ennen nykyisiä nuoria.

 

[DAF]

Moni kenties muistaa, miten kuntien opetuksesta vastaavat virkamiehet kapinoivat koronavuonna 2020 koulujen sulkemista ja etäopetukseen siirtymistä. Heidän mukaansa kyse on niin suuresta vaikutuksesta erityisesti heikommin pärjäävien ja vähäosaisten elämään, että kouluja ei tule sulkea ilman totaalista hätätilaa.

Nämä virkamiehet olivat oikeassa. Monista muista taustoista johtuva väärä kierre sai koronasta buustin, joka tulee näkymään pitkään. Venäjän hyökkäyssota, ilmastokriisin kolkuttelu ja osin jo päällä oleminen saavat monet lapset ja nuoret pohtimaan tulevaisuutta aivan eri tavalla kuin kymmeniin vuosiin sukupolvet ennen nykyisiä nuoria.

Tätä teemaa käsiteltiin äsken varsin fiksusti myös A-studion keskustelussa, ja jos 1990-luvun lamasta rakentui tiettyjä ongelmia lasten ja nuorten elämään, tämä on moninkertainen tilanne, joka on nyt useasta asiasta kumuloitunut. Koronan myötä tehty liiallinen "lasten suojaaminen" oli yksi niitä alkuhetkiä - tai joku voisi sanoa kyllä niinkin, että se oli palvelussuhteisten aikuisten suojaamista ja työmarkkinapolitiikkaa. Tämän pohjan päälle merkittävät huonot globaalit ja eurooppalaiset musertavan suuret uutiset.

 

[mjr]

Iso kuva on juurikin näin.

Mutta samaan aikaan jo ennen vuotta 2020 tehtiin koulutuspoliittisia ratkaisuja, jotka eivät tue sen paremmin heikommin kuin paremmin oppivien opetusta. Opettajat viestivät kouluista, että viidennelle luokalle siirtyvistä liian monet olivat tasoltaan kakkosluokkalaisia. Opettajat eivät pystyneet keskittymään riittävästi opetukseen.

No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat taudista jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.

 

[BitterX]

Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.

Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.

Ihan faktoihin tässä nojataan.

Yhtäältä:

+ Nuorten itsemurhat ovat laskeneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)

+ Nuorisorikollisuus on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)

+ Nuorison väkivaltakäyttäytyminen on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)

+ Nuorison alkoholinkäyttö on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana

Mutta myös:

- Useat koululaisten hyvinvointi-indikaattorit ovat kääntyneet laskuun viime vuosina (kaikki vuoden 2019 jälkeen): näitä ovat muun muassa ahdistuneisuus- ja masennuskokemukset, yleinen terveydentila, yksinäisyys ja uhkapelit

- Nuorten huumausaineiden käyttö ja huumekokeilut ovat lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana



Summa summarum:

+ Emme ole joutuneet ennen näkemättömään mayhemiin. Ne, jotka väittävät asioiden olleen kokonaisuudessaan omina kouluaikoina paremmin, puhuvat puutaheinää: eivät varmasti tarkoituksella tai pahansuopaisesti, mutta kenties siksi, että aika on tosiaankin kullannut muistot tai sitten kuva nykyisestä tilanteesta kouluissa on klikkiuutisoinnin myötä vääristynyt. Nuoriso voi kokonaisuudessaan paremmin kuin menneinä vuosikymmeninä ja heitä kohtaava väkivallan uhka on pienempi, kuin vaikkapa 80- ja 90-luvuilla koulunsa käyneillä nuorilla.

- Viime vuosien trendi on huolestuttava, koska nuorison hyvinvointi on useiden tärkeiden indikaattoreiden mukaan kääntynyt pitkän nousun jälkeen laskuun vuosista 2019 ja 2020 alkaen. Tärkeimpiä syitä huolestuttavalle trendille lienevät juuri koronapandemia sekä muuten ahdistava maailmantilanne sekä synkentyneet tulevaisuudennäkymät (esim. Venäjän terroristinen sota ja ilmastonmuutos). Ihan pienetkin lapset reagoivat näihin vanhempiensa kasvavan huolen kautta.

Lähteet:

* Kaakinen & Näsi (2021). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020.

* THL (2023). Kouluterveyskysely 2023.

Molemmat lähteet avoimesti saatavilla.

 

[DAF]

No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat siitä jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.

Alun reagointi kyllä, sehän oli noin kuukauden pätkä täydessä epätietoisuudessa. 2020 loppuvuoden ja 2021 alkuvuoden kiinnioloissa ei ollut yhtään mitään järkeä, ja niissä oli voimakkaasti läsnä yhden ammattiryhmän työmarkkinapolitiikka. Sen voisi kyllä ihan ääneenkin sanoa.

 

[mjr]

Individualismin ihannointi on johtanut siihen, että kaikilla koululaisilla on vain oikeuksia.

Minkäs tason kollektivismia siis haluaisit tilalle? Ja tämän kysymyksen kontekstina siis se, että about kaikki tilastot kertovat sukupolven takaisen menneisyyden olleen paljon karumpi lasten ja nuorten suhteen. Mutta mitä väliä empirialla.

 

[mjr]

Alun reagointi kyllä, sehän oli noin kuukauden pätkä täydessä epätietoisuudessa. 2020 loppuvuoden ja 2021 alkuvuoden kiinnioloissa ei ollut yhtään mitään järkeä, ja niissä oli voimakkaasti läsnä yhden ammattiryhmän työmarkkinapolitiikka. Sen voisi kyllä ihan ääneenkin sanoa.

Jälkikäteen tämä on toki suhteellisen selvää. Mutta noin historiallisesti ajatellen niin tämän tyyppinen kriisi oli suht ainutlaatuinen modernina aikana, varovaisuusperiaate vaikutti ihan rationaaliselta ennen näkemättömissä olosuhteissa. Mutaatioiden suunnasta ei ollut mitään täydellistä varmuutta jne.

 

[DAF]

Jälkikäteen tämä on toki suhteellisen selvää. Mutta noin historiallisesti ajatellen niin tämän tyyppinen kriisi oli suht ainutlaatuinen modernina aikana, varovaisuusperiaate vaikutti ihan rationaaliselta ennen näkemättömissä olosuhteissa. Mutaatioiden suunnasta ei ollut mitään täydellistä varmuutta jne.

Oli se kyllä päivänselvää silloinkin, ettei siinä mitään lapsia suojattu tai ollut tarkoitus suojata, tai varsinkaan ajateltu heidän kokemiaan haittoja.

Yhden vahvan ammattiliiton kapinaa, jota kuunneltiin aikansa, ja tasan heidän omaan jäsenistöönsä kohdistuen. Puri hetken aikaa, kunnes silloinen vastuuministeri otti oman toimialansa näppeihin STM:ltä.

 

[Tuamas]

Iso tekijä turvattomuuden tunteiden ja kriisimielikuvien luomisessa on nykyisessä mediaympäristössä.

Kun ennen väkivaltarikokset, henkirikokset ja muut ahdistavat ilmiöt uutisoitiin kerran kun ne tapahtuivat päivän-parin ajan lehdistössä ja mahdollisesti toisen kerran kun tuomiot tulivat.

Nyt yhtä tapahtumaa vyörytetään naamalle monta päivää, kymmenien ja taas kymmenien juttujen kautta eri medioissa, oikeudenkäynneistä uutisoidaan liveseurantaa ja seurantajuttujakin tehdään säännönmukaisesti. Mitä inhottavampi tapaus, sitä pidempään ja laajemmin se pidetään tapetilla.

Tällöin on täysin luonnollista, että tosiasiassa aiempaa paljon turvallisempi maailma tuntuu huomattavasti aiempaa turvattomammalta.

 

[kyykäärme]

No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat taudista jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.

Silloin kun ensimmäisenä koronakeväänä toukokuun alussa palattiin kouluun, kaikki olivat siellä ihan kusi sukassa. Niin lapset kuin aikuiset. Kaupungilta tuli todella pelottavia ohjeita: ovenkahvaan saa koskea vain opettaja, ja sen jälkeen se desinfioidaan, kaikki tietokoneen näppikset käytön jälkeen desinfioidaan, välitunnilla ei saa mennä ulos, vaan istutaan käytävällä oman luokan oven vieressä... Ei tiedetty tarpeeksi, ja jälkeenpäin voi sanoa, että oli ylimitoitettua. Mutta silloin oli kummallinen olo koko ajan.

Toisena koronakeväänä tiedettiin jo paremmin ja saatiin etäopetuskin toimimaan, palattiin kouluun pääsiäisen jälkeen. Itse asiassa etäkoulu sujui kohtalaisen hyvin, koska oppilaiden lukujärjestyksistä pidettiin silloin kiinni. Kouluun paluu tuon etäjakson jälkeen oli vaikeinta. Kevättä oli kuitenkin jäljellä suht paljon, mutta oppilaiden motivaatio opiskella koulussa nollissa.

Toisena koronakeväänä kouluilla opiskelivat erityisen tuen oppilaat erityisopettajien johdolla, ja olikohan ykköset ja kakkoset koulussa? Kouluun paluuseen olisi joka tapauksessa pitänyt pystyä panostamaan enemmän, se meni kaikista pahimmin pieleen, ja minusta seuraavina keväinäkin näkyi opiskelun lopettamisena etuajassa, kuten aikanaan opettajien lomauttamisten jälkeenkin kävi Vantaalla.

Se, mikä vaikutus tuolla nyt yläkouluiässä oleviin vieläkin on, on hiukan arvailua. Ylipäänsä olen huomannut, että suuri vaikutus oppilaiden pärjäämiseen yläkouluiässä on sillä, millainen koulukulttuuri omassa luokassa on ollut alakoulussa. Onko ollut yksi tai muutama luokanopettaja vai toista tusinaa? Onko esimerkiksi tunnin aloittamiseen tullut tietty rutiini, minkä mukaan voidaan jatkaa yläkoulussa? Onko pidetty tärkeänä omista välineistä ja koulun omaisuudesta huolehtiminen? Jos nämä asiat eivät ole selviä 7.luokan alussa, ei niitä ole helppoa saada koko yläkoulun aikana toimimaan.

Ikävä kyllä opetushenkilöstö ja oppilashuollon porukka ei ole kovinkaan pysyvää ainakaan pk-seudulla. Luokanopettajissakin alkaa olla suuri vaihtuvuus ja jopa pulaa heistä, puhumattakaan erityisluokanopettajista. Eniten tukea tarvitsevia oppilaita opettaa usein koulun huonoimman pedagogisen koulutuksen tai kokemuksen omaava "opettaja", aika usein edellisen kevään ylioppilas tai jonkun opettajan lapsi. Ja niin kauan kuin ei ole opettajarekisteriä, kunnollisia tva-lisiä ja kunnille sanktioita tästä, tämä tulee jatkumaan.

 

[DAF]

Ikävä kyllä opetushenkilöstö ja oppilashuollon porukka ei ole kovinkaan pysyvää ainakaan pk-seudulla. Luokanopettajissakin alkaa olla suuri vaihtuvuus ja jopa pulaa heistä, puhumattakaan erityisluokanopettajista. Eniten tukea tarvitsevia oppilaita opettaa usein koulun huonoimman pedagogisen koulutuksen tai kokemuksen omaava "opettaja", aika usein edellisen kevään ylioppilas tai jonkun opettajan lapsi. Ja niin kauan kuin ei ole opettajarekisteriä, kunnollisia tva-lisiä ja kunnille sanktioita tästä, tämä tulee jatkumaan.

Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.

Erityisluokanopettajapula on ollut tiedossa pitkään, eikä sitä lähtökohtaisesti ratkaista koulutusmäärillä, mutta kummasti siitä ollaan paljon vähemmän huolissaan julkisesti kuin hoitajapulasta tai edes LTO-pulasta. Wonder why. Tuentarpeiset oppilaat eivät kiinnosta ketään, eivätkä sen myötä enemmän tuentarpeiset pääse niille luokille kun paikkoja ei ole. Tässä tilanteessa todennäköisesti se on heille tosin usein positiivista, koska siinä isossa luokassa on todennäköisemmin edes yksi pätevä aikuinen.

 

[kyykäärme]

Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.

Erityisluokanopettajapula on ollut tiedossa pitkään, eikä sitä lähtökohtaisesti ratkaista koulutusmäärillä, mutta kummasti siitä ollaan paljon vähemmän huolissaan julkisesti kuin hoitajapulasta tai edes LTO-pulasta. Wonder why. Tuentarpeiset oppilaat eivät kiinnosta ketään, eivätkä sen myötä enemmän tuentarpeiset pääse niille luokille kun paikkoja ei ole. Tässä tilanteessa todennäköisesti se on heille tosin usein positiivista, koska siinä isossa luokassa on todennäköisemmin edes yksi pätevä aikuinen.

Siellä voi olla sijaisena ihan kuka vaan, ja usein nuo paikat saadaan täyteen syksyllä vasta koulun alettua. Siihen asti mennään lyhytaikaisilla sijaisilla. Kunnat eivät riko tässä lakia, mutta aikoinaan tehty kolmiportaisen tuen malli ja lähikouluperiaate tässä kyllä romuttuvat täysin. Tuo oli jo alusta asti sellaista ideologiaa, että sen hyvyyteen harva opettaja uskoi.

Uutisissakin viime päivinä näkynyt Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi meille opettajille kolmiportaisesta tuesta ja lähikouluperiaatteesta yhden koulun auditoriossa: "Tämä ei ole säästökeino. Korostan: Tämä ei ole säästökeino!"