Viertolan kouluampuminen

[Analyzer]

Itseasiassa tiedän pari tapausta josta on annettu sakkoa ihan kunnolla, koska aseet eivät olleet säilytetty lain mukaisella tavalla kotona. Toisessa tapauksessa aseet lähtivät poliisin takavarikkoon ainakin joksikin aikaa. Näissä tapauksissa kannattaa aina muistaa, että nykyään aseiden kantoluvan tai luvat voit menettää jos syyllistyt vaikkapa törkeään rattijuopumukseen tai saat ylinopeussakkoja vuoden sisään muutamaan otteeseen. Ne aseluvat lähtevät todella helposti tänä päivänä jos hölmöilet jotain puhumattakaan jostain pahoinpitelystä jne.

Hyvä näin.

Kuitenkin se pelko tarkastuksista pitäisi saada yleiseen tietoon.

 

[Rektor]

Äärimmäisen surullinen ja valitettava asia. Toivottavasti on todellakin yksittäistapaus, eikä tämä lietso minkäänlaista aaltoa. Lasten ja nuorten lisääntynyttä pahoinvointia tämä ei helpota, mutta toivottavasti avaa konkreettisesti mahdollisimman monen aikuisen silmiä.

Vastenmielistä on lukea näitä aika vahvasti mutullakin heitettyjä jyrkkiä kommentteja. Koululaitoksestakin. Siellä tehdään taatusti virheitäkin, mutta kommenteista huomaa, että oma kosketuspinta nykyiseen koulumaailmaan monesti puuttuu. Erityisoppilaiden ja esim. sopeluokkien kohdalla on monenlaisia käytänteitä, joten ihan kaikkia joka asian spesialistien tulkintoja ei pidä täälläkään lukea kuin sitä pyhää kirjaa.

Voimia kaikille, jota asia läheisesti koskettaa.

 

[Daro]

Ja silti ei oltaisi metriäkään lähempänä löytää ratkaisua sille väkivallan aiheuttajalle. Se väkivalta ei ole koskaan syy, vaan seuraus. Ihan yhtä hyvin voidaan olla saman tragedian äärellä, missä nuori lapsi on menettänyt henkensä, oli tekoväline käsiase tai vaikkapa ruokakaupasta ostettava keittiöveitsi. Kun löytyy tahtoa, löytyy myös keino.

Ainahan syyllinen pitää löytää ja se on ymmärrettävää, koska tämä tapaus koskettaa tällä hetkellä kaikkia Suomessa. Ihmisen on helpompi jäsentää asioita ja tapahtumia, kun voi syyttää jotain tiettyä asiaa sillä hetkellä.

 

[Janders]

Joo, mutta pointti meni silti ohi sulta ja joltain toiseltakin. Väännetään nyt rautalangasta jos autoesimerkki ei kelpaa. En ole tarkkaan katsonut tilastoja, mutta väitän että ainakin väkivaltarikoksia jos ei suoraan kuolemaan johtavia, mutta vammautumiseen johtavia tehdään enemmän veitsellä kuin ampumalla. Eli pitääkö veitsetkin kieltää?

Sinä se tässä ratakiskosta vääntämistä tunnut kaipaavan.

Ampuma-ase = ensisijaisesti tappoväline
Veitsi = ensisijaisesti työväline (osa tietysti suunniteltu tappaminen päätarkoituksena)
Auto = ensisijaisesti kulkuväline

Mitä luulet, tehtäisiinkö henkirikokset veitsillä, jos jokaisella olisi pistooli keittiön kaapissa? Pikkaisen on pistoolilla helpompi pistää väkeä kylmäksi verrattuna veitseen. Eikä kukaan tarvitse pistoolia tai revolveria joka päiväisessä elämässä (pl. viranomaiset). Metsästyksessäkin korvattavissa muilla vehkeillä.

Edit. Loppuosa kelpaa vastaukseksi @palle Kyllähän hirmutekoja voi tehdä vaikka haarukalla, mutta helpompaa tietyillä välineillä kuin toisilla.

 

[adolf]

Nämä tapahtumat pistää aina vähän miettimään omia kiusattuna olemisia.

Muistan että minulla kiusattuna oleminen alkoi jo tarhaikäisenä. Siellä kohtasi sellaista nälvimistä, ulkopuolelle jättämistä ja sitä, että miten lapset on ilkeitä toisilleen. Muistan että miten sinne pelotti mennä.

Ala-asteella tuo sitten jatkui sellaisten 1-2 vuotta vanhempien poikien toimesta. Olin koko lapsuuteni ajan jonkin verran ylipainoinen, ja tuohon ylipainooni se oikeastaan pääasiassa keskittyi. Aina pelotti koulussa mennä paikkoihin, jossa nämä tietyt tyypit olivat, koska sen tiesi, että se huutelu alkaa heti. Sitten jos näitä joskus jossain koulun ulkopuolellakin näki, niin se oli ihan sama juttu. Jonkun syntymäpäivät olivat kaikkein pahin paikka. Tuota jatkui lähes koko peruskouluajan, koska nämä samat tyypit olivat myös yläasteella. Jonkin verran koin tuota kiusaamista ja haukkumista myös oman ikäisteni, eli luokkatovereideni toimesta.

Ammattikoulussa sitten 1. vuoden ajan olin jatkuvan nälvimisen kohteena parin luokkatoverini toimesta. Nyt näin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän olleeni aika pahasti masentunut tuona aikana. Siinä on varmaan ollut juuri noista kiusaamiskokemuksista ja sitten isän alkoholismista juontuvia seikkoja taustalla. Sitten siinä joskus ammattikoulun 2. luokan aikana aloin käyttämään enemmän alkoholia, ja muutuin silloin ihan selkeästi. Olin kai löytänyt siitä alkoholista jonkinlaisen helpotuksen, että se vaikutti myös siihen olemiseeni myös selvinpäin. Kiusaaminen loppui siihen, ja sen jälkeen minua ei ole enää kiusattu. Mutta olenkin täällä joskus kirjoittanut addiktoitumisestani tuohon alkoholiin, ja se alkoi ihan selkeästi juuri noina samoina aikoina.

Kyllähän tuollainen satuttaa ja jättää jälkensä, kun sitä koko tuon lapsuuden ja läpi kaikkien herkkien kasvuvuosien jatkuu. Vaikea nyt sitten sanoa, että miten nuo lapsuuteni kokemukset vaikuttaa nykypäivänä minuun. Voi hyvinkin olla niin, että vaikutusta on edelleen. Kyllä mä sen ainakin itsestäni tunnistan, että mun on hiton vaikeaa tänäpäivänäkin luottaa ihmisiin, ja jostain tuolta kuorien alta ne lapsuuden tunteet varmaankin edelleen löytyy.

Onneksi minulla oli kuitenkin aina lapsuudessani myös monia kavereita. Useasta luokkakaverista tuli hyviä kavereita, joiden kanssa olin tosi paljon tekemisissä läpi koko lapsuuteni ajan. Siitä en omaa kokemusta, että minkälaista piinaa se on, jos ei oikeasti ole yhtään kavereita, ja tulet sen koko yhteisön kiusaamaksi. Mutta voin kuvitella, että onhan sen oltava lapselle aivan kammottavaa helvettiä. Lapsi kuitenkin tarvitsee rakkautta ja hyväksytyksi tulemista ympäristöstään koko ajan, ja tuollaisen on oltava aivan hirvittävää, jos sitä ei ole ollenkaan.

Niin pitkään kun tuota julmaa kiusaamista on, niin on aivan mahdotonta täysin estää tämmöisiä tekoja.

 

[RexHex]

No joo. Mutta mikäpä tässä maailmassa nyt ei olisi _mahdollista_. Hyvin, hyvin, hyvin epätodennäköistä se kuitenkin on.

Hyvin, hyvin epätodennäköistä on myös minusta, että 12 vuotias alakoululainen menee kouluun ja ampuu kolmea luokkatoveriaan.

 

[palle]

Ainahan syyllinen pitää löytää ja se on ymmärrettävää, koska tämä tapaus koskettaa tällä hetkellä kaikkia Suomessa. Ihmisen on helpompi jäsentää asioita ja tapahtumia, kun voi syyttää jotain tiettyä asiaa sillä hetkellä.

Se on toisaalta ihan ymmärrettävää. Tällaisissa tapauksissa on paljon tunteita pelissä ja ihmismieli haluaa nopeita ratkaisuja.

Ehkä sen takia tätä keskustelua on hyvä jatkaa tuonempana. Ennen kuin joku keksii tuoda alkoholin mukaan kiellettävien listalle; kukaanhan ei @Janders nimittäin tarvitse alkoholia päivittäisessä, viikottaisessa tai edes kuukausittaisessa elämässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään eniten henkirikoksia. Toki alkoholi ei ole tekoväline, eikä välttämättä syy eikä seuraus, mutta mielenkiintoisesti vahvasti läsnä kun joltain palaa sulake ja sen seurauksena toiselta henki.

 

[ketjuruletti]

Kasvatusvastuu on yhteinen, mutta koulussa tehtävä työ käy mahdottomaksi kun vanhempien luomat pohjat on sanalla sanoen laskevalla käyrällä.

Ei mahdottomaksi, ehkä vaikeammaksi. Omat lapseni ovat muuten käyttäytyneet noin sata kertaa paremmin koulussa kuin isänsä... Ei siitä sen enempää.

Otetaan esimerkiksi kännykkäkielto koulussa. Tästä olen kuullut koululta toiveita, että kotoa käsin ohjattaisiin oman lapsen kännykänkäyttöä. Pohjat kuntoon. No, kumpikohan on helpompi toteuttaa, viiden sadan oppilaan vanhemmat tappelevat kotona lastensa kanssa ja luovat pohjan sille, että oma kullanmuru ei käytä kännykkää tunnilla. Tosi helppoa, koska koskaan ei löydy niitä huonoja vanhempia, joiden lapsille ei saarnata kotona kännykän käytöstä koulussa. Eihän? Eli se kuuluisa muutkin saa -argumentti.

Olisiko kuitenkin helpompaa, että reksi on se bad cop joka määrää kännykät hevon kuuseen kerralla sadoilta lapsilta? Viiden sadan perheriidan sijaan yksi tiukka opetuksen ammattilainen hoitaa asian kerralla kuntoon.

 

[Jakedeus]

Onko täällä ollut tästä artikkelista juttua: MTV:n tiedot: Vantaan kouluampuja tuli luokkaan kasvomaski ja kuulosuojaimet päässään – ensiksi ammuttu poika kuoli heti

On ollut varsin hyvää keskustelua rakenteista, mutta itselle tulee mieleen tuom jutun pohjalta, että tänään aamulla pojalla ei ensimmäistä kertaa elämässään ase ole ollut kädessä. Eli katse kohdistuisi kotiin ja lähipiiriin.

Mistä hän on esim kuulosuojaimet keksinyt laittaa päähän.

Missä tahansa tilanteessa onkin ollut aseiden kanssa tekemisissä, niin... kumpa ei olisi ollut.

 

[helderpostiga]

Itse näkisin asian niin, että vastuu kasvatuksesta kodin ja koulun on yhteinen ja se, mitä koulussa tapahtuu, on juurikin järjestävän seuran vastuulla.
Ei nyt helkkarissa voida laittaa vanhempien vastuulle koulussa tapahtuvaa häröilyä ja koulun kurinpitoa. Yhtä vähän kuin vanhemmat voivat osoittaa syyttävällä sormella koulua, jos se oma kakara häröilee viikonloppuna tai kesälomalla kaupungilla.

Jos ja kun tässä on taustalla koulukiusaamista, niin kyllä se on minun mielestäni koulun hommaa puuttua siihen ajoissa ja järjestää kurinpito siten että kiusaaminen loppuu. Useimmat vanhemmat käyvät töissä, eli jos minulle sysätään vastuu kivakoulusta, lopetan duunit ja alan istumaan koulussa 7x5 vahtimassa ettei kenenkään mukulat törttöile. Kaikilla vanhemmilla nyt ei vaan ole elämänhallinta sillä tasolla, että kotoa käsin pystyy kauko-ohjaamaan lapsiaan koulupäivän aikana. Sitä päivää ei tule jolloin 100% vanhemmista saa kakaransa pidettyä kurissa. Enhän mä nyt koulun reksinä voisi mennä sen taakse, että kun toi Möttösen yh-äiti ei osaa kasvattaa lapsiaan niin siksi meidän koulussa kiusataan.

Kunpa se rajaveto olisikin aina näin helppoa. Koulun työntekijät eivät pysty valvomaan, mitä tapahtuu somessa, koulumatkoilla tai vaikkapa kotipihalla luokkakaverien kesken, joten vastuuta noista on aika mahdotonta sälyttää koulun vastuulle, mutta silti ne herkästi luokitellaan koulukiusaamiseksi.

Tulipa tästä mieleen sekin, miten omassa kotikaupungissani on tänä vuonna ollut jo kaksi uutisartikkelia siitä, miten koululainen pahoinpideltiin koulumatkan aikana. Molemmat uutisartikkelit on otsikoitu tyylillä "XXX koulussa pahoinpideltiin oppilas" tjs. Mielestäni tämä on hyvin edesvastuutonta journalismia, sillä se antaa ymmärtää, että koulu tai sen työntekijät olisivat voineet jotenkin vaikuttaa tilanteeseen. Toisessa tapauksessa jopa itse pahoinpitelijä oli kokonaan toisesta koulusta, mutta silti asiasta uutisoitiin pahoinpidellyn oppilaan koulun nimellä.

Kyllä menisi opettajan työ vielä entistä mutkikkaammaksi, jos pitäisi ryhtyä vielä turvaamaan (koulun koosta riippuen) satojen oppilaiden matkat aamulla kouluun ja iltapäivällä takaisin kotiin.

Ei mahdottomaksi, ehkä vaikeammaksi. Omat lapseni ovat muuten käyttäytyneet noin sata kertaa paremmin koulussa kuin isänsä... Ei siitä sen enempää.

Otetaan esimerkiksi kännykkäkielto koulussa. Tästä olen kuullut koululta toiveita, että kotoa käsin ohjattaisiin oman lapsen kännykänkäyttöä. Pohjat kuntoon. No, kumpikohan on helpompi toteuttaa, viiden sadan oppilaan vanhemmat tappelevat kotona lastensa kanssa ja luovat pohjan sille, että oma kullanmuru ei käytä kännykkää tunnilla. Tosi helppoa, koska koskaan ei löydy niitä huonoja vanhempia, joiden lapsille ei saarnata kotona kännykän käytöstä koulussa. Eihän? Eli se kuuluisa muutkin saa -argumentti.

Olisiko kuitenkin helpompaa, että reksi on se bad cop joka määrää kännykät hevon kuuseen kerralla sadoilta lapsilta? Viiden sadan perheriidan sijaan yksi tiukka opetuksen ammattilainen hoitaa asian kerralla kuntoon.

Ymmärrän pointin. Toisaalta olen itse pettymykseni huomannut, että muutamassa tietämässäni koulussa rehtorit ovat täysin munattomia tai sitten heidän kätensä ovat muuten vain sidotut. Lisäksi täytyy huomauttaa, ettei tuo puhelimen ottaminen pois ole tällä hetkellä lain tai perusoikeuksien toteutumisen perusteella mahdollista ilman painavaa syytä monilta sadoilta oppilailta kerralla.

Tämä viesti toi kuitenkin jostain syystä (en tosiaan tiedä miksi!) mieleeni vielä yhden asian, jota näissä kasvatuskeskusteluissa ei ole vielä taidettu käsitellä. Eli sen, että nykyään ja vuosi vuodelta yhä enenevissä määrin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapset tulevat eroperheistä. Tuossa ei lähtökohtaisesti ole mitään pahaa, mutta tiedän tutkimuksia, joissa on todettu vanhempien erolla olevan vaikutuksia myös lapsen henkiseen kehitykseen. Tämän lisäksi joissain tapauksissa eroperheissä saattaa olla vaikea löytää yhteistä kasvatuslinjaa ja yhteisiä pelisääntöjä esimerkiksi älylaitteiden käytölle ja yleiselle käyttäytymiselle. Tiedänpä sellaisiakin tapauksia koulusta, jossa oppilaat ovat toivoneet asian käsittelyyn nimenomaan toista vanhempaansa, koska tämä on lepsumpi, uskoo enemmän nuorta tai muuten vain pitää tiukemmin lapsensa puolia. Tässä on taas varmasti yksi monista syistä sille, miksi ongelmia on enemmän kuin silloin "omassa nuoruudessa".

 

[Konalan Kettu]

Maailmassa on aika vähän maita joissa aseluvan saaminen on helpompaa kuin Suomessa.

Ihanko oikeesti uskot tähän? Tosin esim. Sveitsissähän lupaa ei tarvitse, kun niillä asevelvollisilla on jo se rynkky himassa. Miten Afrikka tai Ameriikan manner, onko kuinka tiukkaa? tai Intiassa? Ukrainassa varmaan ei lupia edes nyt saa.
Panos-tuotto suhdehan tässä on kyseessä: Meillä on ihan vitusti aseita, joista ei ole mitään kunnollista tietoa ja sitten vielä ne luvattomat. Ihan myös veikkaan, että on LUVALLISIA aseita mukaan lukien pistoolit, joista poliisi on hukannut omat tietonsa.
Ihan tuossa viimeksi patruunoita ostaessa päivittelin sitä 1990 myönnettyä jo vähän hapertunutta pahvista lupaani ja kysyin kauppiaalta, että mitäs tämmöisen uusiminen maksaa ja vastaus oli että siihen prosessiin ei kannata lähteä.
Voidaan toki kiristää usia lupia, mutta se ei oikein vaikuta mihinkään ja aika helvetin iso homma on kammata nuo vanhat luvat läpi: Lupia on 1,5 miljoonaa ja luvan haltioita on vaan 430 000. Tuosta sitten yllätystarkastuksia tekemään...

 

[ketjuruletti]

Ja silti ei oltaisi metriäkään lähempänä löytää ratkaisua sille väkivallan aiheuttajalle. Se väkivalta ei ole koskaan syy, vaan seuraus. Ihan yhtä hyvin voidaan olla saman tragedian äärellä, missä nuori lapsi on menettänyt henkensä, oli tekoväline käsiase tai vaikkapa ruokakaupasta ostettava keittiöveitsi. Kun löytyy tahtoa, löytyy myös keino.

Nämä argumentit... Jos tekovälineellä ja sen saatavuudella ei ole mitään väliä, niin näiden joidenkin kaikki tai ei mitään ja guns don't kill people, people kill people -kirjoittajien logiikkaa vastaisi varmaan se, että todettaisiin, että ihan sama vaikka olisi kuulkaa sarjatuliaseet saatavilla ja ydinpommit, kun ei me kuitenkaan oltaisi metriäkään lähempänä väkivallan syyn poistamisen ratkaisua.

 

[Janders]

Se on toisaalta ihan ymmärrettävää. Tällaisissa tapauksissa on paljon tunteita pelissä ja ihmismieli haluaa nopeita ratkaisuja.

Ehkä sen takia tätä keskustelua on hyvä jatkaa tuonempana. Ennen kuin joku keksii tuoda alkoholin mukaan kiellettävien listalle; kukaanhan ei @Janders nimittäin tarvitse alkoholia päivittäisessä, viikottaisessa tai edes kuukausittaisessa elämässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään eniten henkirikoksia. Toki alkoholi ei ole tekoväline, eikä välttämättä syy eikä seuraus, mutta mielenkiintoisesti vahvasti läsnä kun joltain palaa sulake ja sen seurauksena toiselta henki.

Heh, tämähän melkein liittyi käsiteltävään asiaan. Ehkä viisainta onkin toimia ehdotuksesi mukaisesti.

 

[Daro]

Se on toisaalta ihan ymmärrettävää. Tällaisissa tapauksissa on paljon tunteita pelissä ja ihmismieli haluaa nopeita ratkaisuja.

Ehkä sen takia tätä keskustelua on hyvä jatkaa tuonempana. Ennen kuin joku keksii tuoda alkoholin mukaan kiellettävien listalle; kukaanhan ei @Janders nimittäin tarvitse alkoholia päivittäisessä, viikottaisessa tai edes kuukausittaisessa elämässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään eniten henkirikoksia. Toki alkoholi ei ole tekoväline, eikä välttämättä syy eikä seuraus, mutta mielenkiintoisesti vahvasti läsnä kun joltain palaa sulake ja sen seurauksena toiselta henki.

Näinhän se on. Ja ymmärrän myös, miksi tästä tapauksesta halutaan keskustelua polarisoida rajusti. Somessa on helppo olla jotakin mieltä ja niistä kommenteista mitä somessa julkaisee ei taida ehdotonta vankila tuomioita tulla. Itsellä ainakin on kunnioitus tämän tapauksen osalta kaikkia heitä kohtaan jotka ovat tämän tapauksen kanssa nyt joutuvat elämään. Surullinen tapaus kaikilla mittareilla joka tapauksessa kaikkinensa.

 

[Vaakuna]

Tuota olen itsekin miettinyt, sillä minua kiusattiin paljon jostain toiselta luokalta ysiluokan loppuun. Olin varmaan vähän erilainen, koska olin pitkä ja hoikka. Kai se on jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun otetaan yksi kohteeksi? Samalla kun kaikki kiusaa yhtä tai muutamaa, niin itse kiusaaja välttyy samalta kohtalolta. Suurin osa minua kiusaavista tyypeistä oli ihan erilaisia, kun oltiin kahden tai pienen porukan kesken, mutta heti, kun oli esim. välitunnilla kaikki yhdessä, niin siitä vittuilusta ja kiusaamisesta ei meinannut tulla loppua. Vaikuttaa oikeastaan vieläkin elämääni 20 vuotta myöhemmin ahdistuksen ja ujouden osalta.

Itse ollu kanssa koulukiusattu ja homma jatkui tietyllä tavalla tavalla vielä amiksessa. Opettaja taisi siihen vielä puuttua, vähän hatarat muistikuvat ku tuostakin on aikaa jo 24 v.

En tiedä, onko koskaan tutkittu ja voikokaan tutkia, miten ihmiset käyttäytyy kun ollaan kaksin vs porukassa.
Kaksin ollaan kavereita kun porukassa pätee näyttämisen halu? Halutaan olla "kova", ettei menetä kasvoja.

Henkinen kiusaaminen on se kaikkein pahin ja onnistuu myös meiltä aikuisilta.

Oikeastaan kaikissa työpaikoissa joissa olen ollut, on ollut vittuilua ja piruilua jne. Itse olen ottanut sen lähinnä huumorina ja itsekkin tulee sitä harrastettua. Tosin joskus voisi miettiä, että oliko pakko taas aukoa päätä.

Järkyttävä tämä ampumistapaus, ehkä aikanaan selviää se oikea totuus, mutta muuttaako se mitään? Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi ja mikä muka muuttuu vaikka selviäisi, että Timoa oli kiusattu 4 vuotta ja nyt Timolla hirtti kiinni. Kiusaamista tulee olemaan aina, ei tämä sitä tule poistamaan.

Huom. Timon nimi oli vedetty hatusta,kuten mahdollinen kiusaaminen ja sen merkitys tapahtumille

Nyt meni kymmenien ja kymmenien ihmisten elämä pilalle. Surullista

Lainasin nyt näitä kahta kirjoitusta, koska bongasin ne tuolta tekstin seasta. Tietystä syystä.

Itse olin myös koulukiusattu sekä hieman ala-asteella, että varsinkin yläasteella. Varsinkin tuo yläasteaika oli erittäin paskaa aikaa itselleni. Siellä oli yksi häirikkö, joka terrorisoi minua, ja yritti agitoida muita mukaan siihen koko ajan. Ja, kuten kuvaan kuuluu, hänen ja minun ollessa kahdestaan, hän oli mitä mukavin minua kohtaan. Noh, olinhan häntä lähes päätä pidempi.

Mutta se juju oli se, että hän tiesi minun olevan iso mutta lempeä. En ole ikäessäni halunnut kenellekään pahaa. Mutta, ehkä se oli juuri tuo, mikä sai minut näyttämään haavoittuvalta, ja siksi minuun saattoi käyttää niin julmaa henkistä väkivaltaa. En tiedä. Eikä oikeastaan kiinnosta.

Minä näin viimeksi oman kiusaajani noin 15 vuotta sitten, ja hän kertoi haaveilevansa pääsevänsä sukulaissuhteiden avulla Siwaan kassalle töihin. Tuumin siinä silloin, että mitä jos tuokin olis käyttänyt aikansa ja energiansa opiskeluun, mitähän siitäkin olis tullut. Ei se mikään tyhmä poika ollut.

Muhun ei tuosta tapauksesta jäänyt lopulta syviä arpia, koska päätin, että A) mä nousen voittajana tuosta paskasta ja B) kenenkään muun vika ei ole se, mitä mulle sattui. Ja olen kehittänyt itselleni aivan helvetin kovan itsetunnon ja itseluottamuksen tuon jälkeen. Olemalla kuitenkin inhimillinen ja hyvä frendi. Ja frendejä, erittäin hyviä sellaisia, mulla riittää. Niistä olen kiitollinen. Huomenna lähdössä yhden poppoon kanssa reissuun.

Mua rupes tästä syystä nyppimään itseeni kohdistunut yv-hyökkäys niin tutussa ja turvallisessa Jatkoajassa. Tässä polku siihen:

Nyt just vituttaa!

 

[Flonaldo]

En halua mitenkään vähätellä tätä tragediaa, mutta täällä tunnekuohuissa ollaan kiristämässä taas jo kireää aselainsäädäntöä ymmärtämättä, että se on muualta pois. Jokainen tunti, jonka poliisi viettää tutkien "allekirjoituksia ja leimoja" joissain paperissa joissa pitää todistaa, että juu kyllä se käy ampumassa voitaisiin käyttää muuhun esim. vaikka siihen ennalta ehkäisevään toimintaan. Aselupia on jo nyt järkyttävän hankala saada ihan vaikka siihen haulikkoon ja poliisi joutuu tekemään tunteja työtä jokaista lupaa kohti. Tässä tapauksessa on myös selkeää, että sääntöjä on rikottu, joten minun on vaikea ymmärtää miten sääntöjen kiristäminen estää niiden rikkomisen.

Niin, aselupien saannin merkittävä kiristäminenhän vähentäisi poliisin tehtäviä, ei lisäisi niitä.

Sinä kuvailit nykytilanteen.

Kiristämisen jälkeisessä tilanteessa lupahakemuksia olisi käsiteltävänä dramaattisesti pienempi määrä.

 

[Konalan Kettu]

Niin, aselupien saannin merkittävä kiristäminenhän vähentäisi poliisin tehtäviä, ei lisäisi niitä.

Ja siis uskot, että kun kiristetään lupia, niin niitä ei haeta... outo oletus ja käsitellähän ne pitää. Meillä on joku yhdenvertaisuusperiaate olemassa ja se koskee aika monia asioita mm. sitä että jos naapurin tilallisella Möttösellä on pyssy kyyhkyjen ampumiseen niin ei minulta tilallisena sitä voi perusteetta kieltää.

Kerrotaan nyt miksi siis itse tänä vuonna tähän asiaan heräsin (enkä siis vasta nyt). Kävi niin, että sukulainen, jonka mailla minä metsästän päätti itse hankkia aseen. Oletin, että homma on helpohko, kun henkilö on 50v, ei rikkeitä, omistaa ne metsästysmaat ja ihan siis liike-elämässä tunnettu nimi. No, kaikkea muuta: poliisi käytti monta tapaamista ja tuntikausia tähän prosessin varmistaakseen, että tämä ei nyt sitä haulikkoa hankkinut velanperintään tai vastaavaan. Hassuti vaan se haulikko, joka on omissa nimissä on kuitenkin itselle huonompi ja poliisille helpompi, kun se kadulta ostettu ja aseita saa ostaa ihan internetistä eli vähän olis tyhmää rikolliseen tarkoitukseen näitä lupia hankkia. En nyt ole olleenkaan vakuuttunut että tässä kertomassani tapauksessa käytetyt tunnit menivät ihan sitä yleistä turvallisuutta edistäen ja siis niistä resursseita on PULA, ei niitä ole haaskattavaksi. kuten esim HS on kirjoittanut niin ilmoitettuja rikoksia PK-seudulla lakaistaan maton alle, kun ei ehdi.

 

[teroz]

Resonoin tarinoihinne koulukiusaamisesta. Minulla on haastava ala-asteella paikoin, mutta erityisen haastavaa yläasteen kaksi ensimmäistä vuotta, erityisesti kahdeksas luokka. En saanut nukuttua, en saanut syötyä, koulu ahdisti monumentaalisesti. Se kulminoitui erityisesti yhteen henkilöön, mutta hänellä oli sitten siinä joukko myötäilijöitä messissä. Koulupäivät meni lähinnä siinä, että missä pysyisi katoamaan parhaiten, ettei jäisi sinä päivänä siihen kiinni - samalla porukalla kun oli muitakin kiusattuja, niin eivät ehtineet kaikille joka päivä.

Se mikä itseni pelasti oli se, että minulla oli kuitenkin myös kavereita ko ajanjaksona, hyviäkin. Lopulta tilanteen aidosti pelastivat pari luokkakaveriani, jotka eivät olleet varsinaisesti ystäviäni, mutta kavereita ala-asteelta asti, jotka ilmoittivat pyytämättäni kiusaajalle, että nyt tuo muuten loppuu. Ja yläasteen virtaviivaisessa valtadynamiikassa, kun he olivat sitä kategoriaa, että kiusaaja ei uskaltanut heidän yli kävellä niin tilanne akuutilla tapaa laukesi kuin yhdessä yössä. Uskomatonta, mutta näin se meni, olen heille ikuisesti kiitollinen. Lisäksi helpotti rujosti se, että yksi kiusaamisen pääasiallinen aihe eli ylipaino suli pois, kun ei pystynyt syömään - jee.

Ilman haavoja se ei silti jättänyt. Jos olen ikuisesti kiitollinen parille kaverille, jotka tulivat väliin, niin kiusaajalle/jille olen ollut ikuisesti katkera ja vihainen. Jos tilanne olisi jatkunut pidempään, niin vaikutukset olisivat varmaan olleet huomattavasti vakavampia itselle. Lisäksi olen hyvin impulsiivinen ihminen ja tuppaan patouttamaan turhautumista sisälläni, ja muistan että alkoi silloin myös totaalinen napsauttaminen kiusaajaa kohtaan olla lähellä, niin umpikujassa koin olevani.

Toisaalta samassa näin monen muun kokevan vielä kovempia, enkä itsekään ollut kaikille mukava, joka hämmästyttää ja nolottaa jälkikäteen. Selvä virhe oli myös siinä, että en puhunut kenellekään siitä, että kuinka vakavana tilanteen koin, ei meillä kotona puhuttu mistään, enkä kokenut koulunkaan kovinkaan hyvin lukeneen kiusaamisen signaaleja, vain ääritapaukset jäivät tutkaan ja itse en sitä ollut, vaan se oli sitä päivittäistä henkistä peliä. Toisaalta en vanhempiani moiti tästä, nyt itse vanhempana olen huomannut, että ei tämä niin helppoa ole - mutta, yritellään.

Joskus näin aikuisiällä kiusaajani ja hänellä vaikutti olevan lapsia, mietinpä vain millaisia eväitä sieltä on mahtanut tulla.

Tämä lipsui nyt osin ohi aiheen, koska emme tiedä tämän tapauksen taustoja, mutta merkittävä osa vastaavista on liittynyt kiusaamiseen. Tähän pitäisi herätä huomattavasti voimakkaammin, some huomioiden - huhhuh jos sen ajan olisi vielä joutunut kokemaan, silloin sentään sai viikonloput ja illat olla rauhassa ja toipua.

Ajatukset ovat uhrien ja heidän perheidensä kanssa. Toivottavasti tästä jotain opitaan.

 

[hege]

Ehkä nyt kuitenkin kannattaisi panostaa sen miettimiseen miten ehkäistä tällaisten tilanteiden syntyyn kuin miettiä miten aselakeja voisi kiristää. Jälkimmäinen on tietysti helppoa ja halpaa mutta ei poista lasten tai nuorten pahoinvointia missään määrin.

En usko että on mitään helppoja tai halpoja keinoja millä asiaa ratkaisua vaan vaadittaisiin resursseja kouluihin, nuorisotyöhön, sosiaalitoimeen, mielenterveystyön yms ja nämä kaikki maksavat ja tuloksien näkyminenkin vielä kestää oman aikansa. Nyt voi jatkossa katsoa ketkä poliitikot tulevaisuudessa haluavat tinkiä em. työhön käytettävistä rahoista ja ketkä eivät.

Mekin täällä paasaamme esim. sitä kuinka yhdistykset ja säätiöt pitäisi laittaa verolle mutta meidän pitäisi myös muistaa että niiden kautta tehdään hyvin paljon kaikenlaista nuorisotyötä mitä kukaan muu ei tee. Sama pätee minusta myös kirkon tarjoamiin aktiviteettteihin nuorille (ja tietysti muillekin).

 

[Oskar]

Tommi Kinnunen kirjoitti asiasta jo oivan kolumnin vuosia sitten, joten en jaksa samasta asiasta uudestaan valittaa. Kaikki olennainen on oikeastaan sanottu jo tuon kolumnin ingressissä:

"Jos jostain löytyy ongelma, ratkaisu tuntuu olevan se että koulussa pitäisi puuttua asiaan. Oikeasti koulussa pitäisi opettaa lapsille kouluaineita, kirjoittaa Tommi Kinnunen."

Vähän offtopikki, mutta:
Kinnunen on minun vanha opettajani ylä-asteelta ja hän oli jo silloin sellainen persoona, että toivoi kaikkien opettajien olevan hänenkaltaisensa. En tiedä juuri ketään kuka ei olisi viihtynyt hänen äidinkielen tunneillaan. Sai jopa ne luokan pahimmatkin pahikset lukemaan Tuntematton Sotilaan.

 

[BitterX]

Mekin täällä paasaamme esim. sitä kuinka yhdistykset ja säätiöt pitäisi laittaa verolle mutta meidän pitäisi myös muistaa että niiden kautta tehdään hyvin paljon kaikenlaista nuorisotyötä mitä kukaan muu ei tee. Sama pätee minusta myös kirkon tarjoamiin aktiviteettteihin nuorille (ja tietysti muillekin).

Tämä on ihan hiton hyvä pointti (ja erinomainen teksti muutenkin).

Yhdistysten, kuten vaikkapa urheiluseurojen, epäsuoria hyötyjä yhteiskunnalle ei ymmärretä riittäävän hyvin, vaikka vaikutuksista on kohtuullisen paljon tutkimustakin. Vaikutukset esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä ovat hyvin merkittävät.

Tässä on kyse juuri niistä ulkoishyödyistä, joiden vuoksi yhdistystoimintaa tuetaan. Ilman näytä hyötyjä sekä syrjäytymisestä aiheutuvat taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle että rahalla mittaamaattomat inhimilliset tragediat lisääntyvät.

 

[Flonaldo]

Ja siis uskot, että kun kiristetään lupia, niin niitä ei haeta... outo oletus ja käsitellähän ne pitää. Meillä on joku yhdenvertaisuusperiaate olemassa ja se koskee aika monia asioita mm. sitä että jos naapurin tilallisella Möttösellä on pyssy kyyhkyjen ampumiseen niin ei minulta tilallisena sitä voi perusteetta kieltää.

Meillä tuntuu olevan nyt aika perustavaa laatua oleva väärinkäsitys siitä, mitä - ainakin minun mielestäni - aselainsäädännön kiristämisellä tarkoitetaan.

Jos se olisi, että lisätään vain jotain byrokraattisia vaatimuksia ja lippulappujen täyttämistä, ja sitten myönnettäisiin sama määrä lupia, samoille ihmisille, samoille aseille niin... sehän olisi aivan helvetin typerää.

Jos taas käsiaseen saamisen vaatimuksia kiristettäisiin merkittävästi, eivät ihmiset niitä (maksullisia) hakemuksia ihan vaan läpällä tee. Kun siis asetta haluavalla olisi tiedossa, että hän ei aseluvan saamisen kriteerejä täytä, kyllä ne aika äkkiä myös hakemusten määrä vähenisi merkittävästi.

Se että joku muu on joskus aiemmin saanut jollain muilla kriteereillä aikanaan jonkun luvan, ei Suomessa todellakaan tarkoita, että sen jälkeen lakia ei voitaisi muuttaa. Aselakejahan on Suomessa kyllä muutettu ihan 2000-luvulla.

Hassuti vaan se haulikko, joka on omissa nimissä on kuitenkin itselle huonompi ja poliisille helpompi, kun se kadulta ostettu ja aseita saa ostaa ihan internetistä eli vähän olis tyhmää rikolliseen tarkoitukseen näitä lupia hankkia.

Jos nyt jotain asiaa on tässä ketjussa liioiteltu, on se tämä. Siis että ihan joka pentti tietäisi asekauppiaita, olisi valmis syyllistymään törkeisiin rikoksiin laittomia aseita asediilereiltä ostamalla.

Tässä ketjussa ei nyt puhuta siitä, että miten varmistetaan, ettei yksikään pahat mielessä oleva ihminen ikinä saa asetta käyttöönsä. Se on mahdotonta. Sen sijaan kyse on siitä, että miten voitaisiin vähentää mahdollisuutta, että vaikkapa 12-vuotias lapsi (tai 23-vuotias opiskelija) saa käyttöönsä käsiaseen.

 

[Ollakseni]

Tässä vielä toveri mOFs puhuu asiaa. Ei ne välineet tapa, sen kummemmin ase, auto tai veitsikään vaan se ihminen joka niitä käyttää tappamiseen. Mua suoraan sanottuna vituttaa ihmiset jotka koittavat käyttää tätä keppihevosena vastuullisia ihmisiä vastaan.

Miksi sitten on kiellettyä omistaa sarjatuliase? Jos siis tekovälineiden kieltäminen on täysin turhaa, niin eikö ihmisellä voisi ihan hyvin olla vaikka rynnäkkökivääri kotona jos harrastaa sillä ampumista?

 

[Jäässä]

Hei.

Ensinäkin syvimmät osaanottoni kaikkien uhrien omaisille. Tämä on valtava tragedia joka horjuttaa koko yhteiskuntaamme. 12-vuotiaan lapsen ei pitäisi voida niin huonosti että surmaa luokkatovereita. Miksi tähän ollaan tultu? Me suomalaiset olemme ylpistyneet ja hylänneet ne arvot mitä meillä oli sotien jälkeen. Arvot jotka tämän maan on pitänyt koossa. Enää ei kouluissa ole hengellisiä aamunavauksia. Jumalasta ei saa enää opettaa samanlailla, mitä esimerkiksi vielä 90-luvulla. Kaikki se turva, se hyvyys mitä meillä on ollut, on tullut Jumalalta. Vanhemmat enemmissä määrin eivät enää tiedä, että lapsia kasvatetaan rakastamalla heitä, ja rakkautta on myös rajojen asettelu. Raamatussa on paljon ohjeita, miten elää. Miksi me suomalaiset olemme hylänneet tuon pyhän kirjan?

Sananlaskut 13.24
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
2.Timoteuskirje 1-5
Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

 

[Daro]

Miksi sitten on kiellettyä omistaa sarjatuliase? Jos siis tekovälineiden kieltäminen on täysin turhaa, niin eikö ihmisellä voisi ihan hyvin olla vaikka rynnäkkökivääri kotona jos harrastaa sillä ampumista?

Johtuisko vaikkapa siitä, että se on lailla jo vuosia sitten säädetty mahdottomaksi. Ei tässä ole sen kummempaa ongelmaa. Tosin ei taas yllätä jos tietämätön henkilö haluaa provosoida. Hankkikaa edes ilmakivääri ennenkuin alatte provoilla aseista.