Todella surullinen tapaus ja vaikuttanut omaankin päivään todella paljon, kun on tapausta miettinyt. Tuntuu todella pahalta omaisten puolesta enkä voi kuin kuvitella sen tuskan, mitä he tällä hetkellä kokevat. Uskon ja toivon, että tapaus ja sen oikeat juurisyyt selvitetään perin pohjin ja mietitään, mitä isommassa kuvassa voidaan tehdä sen eteen, ettei tällaisia tilanteita synny.
Omat lapset ovat kaikki peruskouluikäisiä ja käyvät koulua vain muutaman kilometrin päässä Viertolasta. Ensimmäisen kerran otsikon luettuani heräsi heti huoli, että mistä koulusta on kyse. Sen selvittyä nousi huoli kaverin lapsista, jotka Viertolan koulua käyvät. Siinä vaiheessa oli jo onneksi tieto, että kaikki on heidän osaltaan hyvin.
Kasvatuksen merkityksestä puhutaan usein ja siitä, kuinka asia on vanhempien vastuulla. Vaikka mielestäni olen kasvattanut omat lapseni samalla tavalla ja kotona ympäristö on ollut samanlainen, niin kolme lastani ovat kaikki hyvin erilaisia. Juuri sattumalta meidän kutosluokkalaisella on ollut kaikkein suurimmat haasteet, mikä on ilmennyt myös häiriökäyttäytymisenä. Toki dynamiikka sen osalta, onko vanhin, nuorin vai keskimmäinen, vaikuttaa myös kasvuun ja kehitykseen, mutta se ei selitä kaikkea. En tällaisessakaan tapauksessa kaataisi vastuuta yksin vanhempien harteille, koska uskon heidän tehneen parhaansa asian osalta. Kokemuksesta myös tiedän, ettei avun saaminen ole helppoa, jos sille on tarvetta. Eikä avun piiriin pääseminenkään kaikkea ratkaise.
Ehkä tällaisista tilanteista keskustellessa olisi hyvä vähän malttaa ja olla tekemättä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä huhupuheiden perusteella. Usein myös vedetään aika lailla mutkia suoraksi. Vai onko sitten kyse vaan jokaisen omasta tavasta käsitellä vaikeaa asiaa, jota mieli ei oikein osaa edes hahmottaa?