Mainos

Viertolan kouluampuminen

  • 112 794
  • 770

Kara

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jokohan me aikuiset herättäisiin pikku hiljaa tähän lasten ja nuorten pahoinvointiin. Maailma on muuttunut niin paljon lyhyessä ajassa, ettei ihmisen aivot ole pysynyt siinä mukana. Asiat ei ratkea myöskään pelkästään sillä, että laitetaan hirveästi lisää rahaa terveyspalveluihin, ilman että pureudutaan niihin juurisyihin. En tarkoita etteikö asioita pidä hoitaa, on todellakin tärkeää, että matalankynnyksen apua on nopeasti ja vaivattomasti saatavilla kaikille, silloin kun sitä tarvitsee.

Sitten tullaankin niihin juurisyihin. Mitä kaikkia asioita voidaan ottaa huomioon aivan siellä alimmilla tasoilla, jotta ihmiset voisivat paremmin? Nyt on aika keksiä ratkaisuja, sillä näin ei voi jatkua. Pyörittelin muutamia keinoja mitkä vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin.

1. Alle kouluikäisten lasten ei pitäisi olla missään tekemisissä älylaitteiden kanssa. Ei pelejä, ei videoita, ei kuvia. Monesti me aikuiset selitellään itsellemme, että samahan se on katsoa kuvia kännykästä, kuin valokuva-albumista. Ei se ole sama. Yksittäisinä tilanteina se voikin olla sama, mutta kun lapsi oppii, että kaikki toiminta tapahtuu yleensä älylaitteiden kautta, niin samalla jää paljon sellaisia taitoja oppimatta, jotka ovat ilmeisen tärkeitä taaperoikäisille lapsille. Joten, mielummin katsotaan ne ohjelmat televisiosta, pelien tilalle laitetaan vaikka perheen yhteinen lautapelihetki ja välillä lapsi voi purkaa tylsyyttään myös ihan fyysisiin kuvakirjoihin.

2. Peruskouluissa kännykkäparkki koko päivän ajaksi, luokat 1-9. Siellä kännykässä ei ole mitään mitä tuon ikäisen pitäisi kesken koulupäivän tietää. Aamulla jätetään puhelimet sormenjäljellä lukittavaan kaappiin opettajanhuoneeseen, josta ne käydään päivän päätteeksi hakemassa. Jos odottaa tärkeää puhelua, niin siitä ilmoitus opettajalle heti aamusta. Ensimmäinen vuosi tulee olemaan varmasti hirveää, mutta siihen pitääkin opettaa opettajia varautumaan. Sen jälkeen kaikki alkavat hyväksymään uuden käytännön ja hyviä tuloksia nähdään varmasti. Syynä tähän on se, että keskittymiskyky paranee kaikilla, kun ei ole kiusausta katsoa kännykkää. Samalla myös estetään pilkkaamistarkoituksessa otettujen kuvien ja videoiden levittely ja otto kouluaikana. Ylipäätään opetetaan koululaisille, että elämä on kännyköiden ulkopuolella.

3. Ilmainen harrastusseteli 7-20 vuotiaille.
Jokainen tuon ikäinen pääsisi valtion maksamaan liikuntaharrastukseen ilmaiseksi. Liikunta tekee valtavan paljon hyvää ihmismielelle ja lisäksi, että lapsi tai nuori kokee kuuluvansa myös koulun ulkopuoliseen yhteisöön on erittäin merkittävää. Tämä seteli koskisi aivan jokaista tuon ikäistä lasta ja nuorta. Samalla saadaan yhdistettyä liikunta ja yhteisöllisyys.

Tässä olisi muutama ehdotus mistä pitäisi lähteä liikkelle. Varmasti aluksi tulisi jotain vaikeuksia, mutta pidemmässä juoksussa ne tuottaisivat paremmin voivia ihmisiä sata prosenttisesti.
 

Sawo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vaikka olen täsmälleen samaa mieltä esimerkiksi nimim. @kiljander kanssa siitä, että ensisijaista ja kaikista tärkeintä tulisi olla sen ehkäisy, että kukaan ajautuisi tuommoiseen tilanteeseen, mihin tämä lapsi on ajautunut. Siitä huolimatta näen myös keskustelun aseista ja aselaeista erittäin tärkeänä.

Aselaeista siis sananen sen perusteella, minkälainen käsitys minulla on. Tässä saattaa myös olla niin sanotusti vanhentunutta tietoa, joten korjatkaa, jos olen väärässä.

"Kevyille" käsiaseille, juuri näille 22:ille, saa Suomessa käsittääkseni luvan, kun vaivautuu poliisiasemalle sanomaan "moro". Tietenkin hyvin karrikoidusti sanottuna näin. Eli siis luvan saa kovin helposti, vaikka taustalla olisi kohtuullisen raskauttaviakin asioita eikä erityisiä takeita siitä, että henkilö toimisi viimeisen päälle vastuullisesti aseen kanssa.

Sen sijaan suurikaliiberisille käsiaseille on hyvin vaikeaa saada lupaa. Tiedän tapauksen, jossa siviilipuolen ammuntaharrastuksen aloittanut ammattiupseeri ei saanut lupaa suurikaliiberiselle pistoolille, vaikka kyseessä aivan varmasti on vastuunsa tunteva henkilö, joka osaa käsitellä aseita oikein. Henkilö, joka kouluttaa työkseen ihmisiä käyttämään aseita.

Miksi ero on noin suuri, vaikka hyvin tiedämme, että myös vääriin käsiin joutuneilla tai väärin perustein myönnetyillä luvallisilla kevyillä käsiaseilla saa surullista jälkeä aikaiseksi?

Kannatan aselakien tiukentamista kevyiden käsiaseiden osalta. Mielestäni niidenkin saamiseen voisi hyvin vaatia jonkinlaisen koulutuksen sekä kattavamman lausunnon lääkäriltä sekä poliisilta. Ei varmaankaan estäisi kaikkia väärinkäytöksiä eikä ehkä olisi estänyt tätäkään tapausta, mutta tässäkin tapauksessa tuo lapsi ei olisi saanut nimenomaista asetta käsiinsä, mikäli sen luvallinen omistaja olisi toiminut vastuullisesti ja oikein. Minusta olisi syytä maksimoida se, että mihin tahansa ampuma-aseeseen luvan saanut henkilö toimii viimeisen päälle vastuullisesti, ja mitä vaarallisempi ase on, sitä tiukempia tulisi vaatimusten olla. Ja 0,22 -pistooli on erittäin, erittäin vaarallinen ase.
Ainakin urheiluammunta perusteella aselupaa hakiessa pitää olla käytynä kahden vuoden ajan ampumassa jonkin seuran radalla ja se pitää pystyä todistamaan lupaa haettaessa. Eli käytännössä ampumapäiväkirja, jossa on ratavalvojan allekirjoitukset ja ampumakertoja pitää olla vähintään 10 kahden vuoden aikana.

Metsästysperusteisesti lupaa hakiessa pienoispistoolia varten, pitää olla metsästyskortti, riistanhoitomaksu suoritettu sekä lisäksi riistanhoitoyhdistyksen todistus aktiivisesta loukku-tai luolametsästyksesä.

Lisäksi pitää pystyä todistamaan harrastuksen jatkuminen viiden vuoden välein.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Aselaeista siis sananen sen perusteella, minkälainen käsitys minulla on. Tässä saattaa myös olla niin sanotusti vanhentunutta tietoa, joten korjatkaa, jos olen väärässä.

"Kevyille" käsiaseille, juuri näille 22:ille, saa Suomessa käsittääkseni luvan, kun vaivautuu poliisiasemalle sanomaan "moro". Tietenkin hyvin karrikoidusti sanottuna näin. Eli siis luvan saa kovin helposti, vaikka taustalla olisi kohtuullisen raskauttaviakin asioita eikä erityisiä takeita siitä, että henkilö toimisi viimeisen päälle vastuullisesti aseen kanssa.
Ei taida ihan helpolla saada. Kamuni on Ylik. EVP ja haki lupaa piekkaripistoolille, eipä tullut ihan heti ja poliisikin sitä naureskeli, että joo-o. Täysin moitteeton tausta ja armeijaurasta oli mennyt parisen vuotta ja hakijalla ikää 30v tjsp.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
3. Ilmainen harrastusseteli 7-20 vuotiaille.
Jokainen tuon ikäinen pääsisi valtion maksamaan liikuntaharrastukseen ilmaiseksi. Liikunta tekee valtavan paljon hyvää ihmismielelle ja lisäksi, että lapsi tai nuori kokee kuuluvansa myös koulun ulkopuoliseen yhteisöön on erittäin merkittävää. Tämä seteli koskisi aivan jokaista tuon ikäistä lasta ja nuorta. Samalla saadaan yhdistettyä liikunta ja yhteisöllisyys.
Hyviä ideoita. Tätä kolmoskohtaa kuitenkin viilaisin kulttuuriseteliksi, jolla pääsisi liikuntaharrastusten lisäksi myös kulttuuriharrastuksiin, kuten vaikkapa musiikin tai kuvataiteen pariin. Kaikki eivät liikunnasta pidä, vaikka liikunnalla tietysti on positiivinen vaikutus ihmismieleen. Sama vaikutus on toki kulttuurillakin.
 

Kuerlinkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Vaikka olen täsmälleen samaa mieltä esimerkiksi nimim. @kiljander kanssa siitä, että ensisijaista ja kaikista tärkeintä tulisi olla sen ehkäisy, että kukaan ajautuisi tuommoiseen tilanteeseen, mihin tämä lapsi on ajautunut. Siitä huolimatta näen myös keskustelun aseista ja aselaeista erittäin tärkeänä.

Aselaeista siis sananen sen perusteella, minkälainen käsitys minulla on. Tässä saattaa myös olla niin sanotusti vanhentunutta tietoa, joten korjatkaa, jos olen väärässä.

"Kevyille" käsiaseille, juuri näille 22:ille, saa Suomessa käsittääkseni luvan, kun vaivautuu poliisiasemalle sanomaan "moro". Tietenkin hyvin karrikoidusti sanottuna näin. Eli siis luvan saa kovin helposti, vaikka taustalla olisi kohtuullisen raskauttaviakin asioita eikä erityisiä takeita siitä, että henkilö toimisi viimeisen päälle vastuullisesti aseen kanssa.

Sen sijaan suurikaliiberisille käsiaseille on hyvin vaikeaa saada lupaa. Tiedän tapauksen, jossa siviilipuolen ammuntaharrastuksen aloittanut ammattiupseeri ei saanut lupaa suurikaliiberiselle pistoolille, vaikka kyseessä aivan varmasti on vastuunsa tunteva henkilö, joka osaa käsitellä aseita oikein. Henkilö, joka kouluttaa työkseen ihmisiä käyttämään aseita.

Miksi ero on noin suuri, vaikka hyvin tiedämme, että myös vääriin käsiin joutuneilla tai väärin perustein myönnetyillä luvallisilla kevyillä käsiaseilla saa surullista jälkeä aikaiseksi?

Kannatan aselakien tiukentamista kevyiden käsiaseiden osalta. Mielestäni niidenkin saamiseen voisi hyvin vaatia jonkinlaisen koulutuksen sekä kattavamman lausunnon lääkäriltä sekä poliisilta. Ei varmaankaan estäisi kaikkia väärinkäytöksiä eikä ehkä olisi estänyt tätäkään tapausta, mutta tässäkin tapauksessa tuo lapsi ei olisi saanut nimenomaista asetta käsiinsä, mikäli sen luvallinen omistaja olisi toiminut vastuullisesti ja oikein. Minusta olisi syytä maksimoida se, että mihin tahansa ampuma-aseeseen luvan saanut henkilö toimii viimeisen päälle vastuullisesti, ja mitä vaarallisempi ase on, sitä tiukempia tulisi vaatimusten olla. Ja 0,22 -pistooli on erittäin, erittäin vaarallinen ase.
Pistoolille lupaa haettaessa pitää olla kuulunut ampumaseuraan vähintään vuoden ja ampuma-asekouluttajan todistus harrastuneisuudesta. Ampumapäiväkirjaa tulee olla täytettynä kahden vuoden ajalta vähintään 10 kertaa niin että ammunnat jakautuvat tasaisesti kahden vuoden ajalle. Missään vaiheessa ei saa olla yli 4 kk taukoa harrastuksesta. Kun ampumapäiväkirjaan kerätään kertoja siihen käytännössä pyydetään ammunnan järjestäjän/valvojan nimikirjoitus tai leima.

Kaliiperiin ei muistaakseni oteta kantaa mutta voi olla laitoksesta riippuen että .22 myönnetään lupa ensimmäiseksi aseeksi helpommin kuin vaikkapa 9 mm. Mutta, jos harrastuneisuus täyttyy ei pitäisi olla väliä hakeeko 9 mm vai .22. Riippuu tietenkin ampumalajista mitä aikoo harrastaa.

Ensimmäistä asetta haettaessa on poliisin haastattelu. Haastattelu myös voidaan pitää uudestaan mikäli poliisi niin haluaa.

Käytännössähän tällä hetkellä aseiden säilytystapaa ei mitenkään varmisteta vaikka sitä hakiessa kysytäänkin.
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Pistoolille lupaa haettaessa pitää olla kuulunut ampumaseuraan vähintään vuoden ja ampuma-asekouluttajan todistus harrastuneisuudesta. Ampumapäiväkirjaa tulee olla täytettynä kahden vuoden ajalta vähintään 10 kertaa niin että ammunnat jakautuvat tasaisesti kahden vuoden ajalle. Missään vaiheessa ei saa olla yli 4 kk taukoa harrastuksesta. Kun ampumapäiväkirjaan kerätään kertoja siihen käytännössä pyydetään ammunnan järjestäjän/valvojan nimikirjoitus tai leima.

Kaliiperiin ei muistaakseni oteta kantaa mutta voi olla laitoksesta riippuen että .22 myönnetään lupa ensimmäiseksi aseeksi helpommin kuin vaikkapa 9 mm. Mutta, jos harrastuneisuus täyttyy ei pitäisi olla väliä hakeeko 9 mm vai .22. Riippuu tietenkin ampumalajista mitä aikoo harrastaa.

Ensimmäistä asetta haettaessa on poliisin haastattelu. Haastattelu myös voidaan pitää uudestaan mikäli poliisi niin haluaa.

Käytännöshän tällä hetkellä aseiden säilytystapaa ei mitenkään varmisteta vaikka sitä hakiessa kysytäänkin.

Kiitokset oikaisusta myös sinulle.

Nuo kuulostavat minusta asiallisilta vaatimuksilta!
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kiitokset oikaisusta myös sinulle.

Nuo kuulostavat minusta asiallisilta vaatimuksilta!
Olen samaa mieltä. Niin vain kuitenkin hiljattain Vaasassa väkivallantekoa suunnitellut 23-vuotias opiskelija oli saanut 9-millisen pistoolin laillisesti haltuunsa.

Tiedä sitten onko olemassa mitään varmaa keinoa erotella vilpittömät aseharrastajat ja sellaista esittävät.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Jokohan me aikuiset herättäisiin pikku hiljaa tähän lasten ja nuorten pahoinvointiin. Maailma on muuttunut niin paljon lyhyessä ajassa, ettei ihmisen aivot ole pysynyt siinä mukana. Asiat ei ratkea myöskään pelkästään sillä, että laitetaan hirveästi lisää rahaa terveyspalveluihin, ilman että pureudutaan niihin juurisyihin. En tarkoita etteikö asioita pidä hoitaa, on todellakin tärkeää, että matalankynnyksen apua on nopeasti ja vaivattomasti saatavilla kaikille, silloin kun sitä tarvitsee.

Sitten tullaankin niihin juurisyihin. Mitä kaikkia asioita voidaan ottaa huomioon aivan siellä alimmilla tasoilla, jotta ihmiset voisivat paremmin? Nyt on aika keksiä ratkaisuja, sillä näin ei voi jatkua. Pyörittelin muutamia keinoja mitkä vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin.

1. Alle kouluikäisten lasten ei pitäisi olla missään tekemisissä älylaitteiden kanssa. Ei pelejä, ei videoita, ei kuvia. Monesti me aikuiset selitellään itsellemme, että samahan se on katsoa kuvia kännykästä, kuin valokuva-albumista. Ei se ole sama. Yksittäisinä tilanteina se voikin olla sama, mutta kun lapsi oppii, että kaikki toiminta tapahtuu yleensä älylaitteiden kautta, niin samalla jää paljon sellaisia taitoja oppimatta, jotka ovat ilmeisen tärkeitä taaperoikäisille lapsille. Joten, mielummin katsotaan ne ohjelmat televisiosta, pelien tilalle laitetaan vaikka perheen yhteinen lautapelihetki ja välillä lapsi voi purkaa tylsyyttään myös ihan fyysisiin kuvakirjoihin.

2. Peruskouluissa kännykkäparkki koko päivän ajaksi, luokat 1-9. Siellä kännykässä ei ole mitään mitä tuon ikäisen pitäisi kesken koulupäivän tietää. Aamulla jätetään puhelimet sormenjäljellä lukittavaan kaappiin opettajanhuoneeseen, josta ne käydään päivän päätteeksi hakemassa. Jos odottaa tärkeää puhelua, niin siitä ilmoitus opettajalle heti aamusta. Ensimmäinen vuosi tulee olemaan varmasti hirveää, mutta siihen pitääkin opettaa opettajia varautumaan. Sen jälkeen kaikki alkavat hyväksymään uuden käytännön ja hyviä tuloksia nähdään varmasti. Syynä tähän on se, että keskittymiskyky paranee kaikilla, kun ei ole kiusausta katsoa kännykkää. Samalla myös estetään pilkkaamistarkoituksessa otettujen kuvien ja videoiden levittely ja otto kouluaikana. Ylipäätään opetetaan koululaisille, että elämä on kännyköiden ulkopuolella.

3. Ilmainen harrastusseteli 7-20 vuotiaille.
Jokainen tuon ikäinen pääsisi valtion maksamaan liikuntaharrastukseen ilmaiseksi. Liikunta tekee valtavan paljon hyvää ihmismielelle ja lisäksi, että lapsi tai nuori kokee kuuluvansa myös koulun ulkopuoliseen yhteisöön on erittäin merkittävää. Tämä seteli koskisi aivan jokaista tuon ikäistä lasta ja nuorta. Samalla saadaan yhdistettyä liikunta ja yhteisöllisyys.

Tässä olisi muutama ehdotus mistä pitäisi lähteä liikkelle. Varmasti aluksi tulisi jotain vaikeuksia, mutta pidemmässä juoksussa ne tuottaisivat paremmin voivia ihmisiä sata prosenttisesti.
Tähän kakkoskohtaan semmoinen lisäys, että ei tuo kännykkäparkki yläkoulun puolella auta oikein mitään. Puhelimet omassa koulussani otetaan oppilailta tunnin alussa, ne ovat oppituntien ajan poissa. Koko päiväksi pois ottaminen olisi nykylain mukaan mahdotonta, ja millä henkilökunnalla edes otettaisiin joka aamu 850 puhelinta + varapuhelimet, ja annettaisiin ne iltapäivällä oikeaan aikaan takaisin? Missä niitä puhelimia edes voisi turvassa säilyttää?

Kunnat säästävät kaikessa, myös paperisissa oppikirjoissa. Siksi meillä alkaa olla suunnilleen kaikissa reaaliaineissa sähköiset materiaalit ja oppilailla henkilökohtaiset Chromebookit. Paperikirjat saa vain, jos pystyy hyvin perustelemaan, ja silloinkin pelkät tekstikirjat ilman tehtäviä. Niillä Chromebookeilla pystyy tunneilla tekemään muutakin kuin opiskelua, ja voitte arvata, mitä tänään tehtiin...
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Olkaa ihmiset läsnä niille lapsillenne. Se on mielestäni tärkein yksittäinen asia lapsen kasvun ja mielenterveyden kannalta. Kuunnelkaa ja keskustelkaa, joka päivä. Oman lapsuuteni onnellisimmat ja ikimuistoisimmat hetket olivat niitä kun perheen kanssa tehtiin yhdessä jotain, melkeinpä mitä tahansa. Ei sellaista pitäisi olla niin vaikeaa toteuttaa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei taida Suomi kuitenkaan olla valmis koulujen älylaitekieltoon, vaikka siitä varmasti merkittävää hyötyä olisikin ja jos jossain yksittäisessä koulussa tai kunnassa näin alettaisiinkiin toimimaan, niin siitä varmasti aiheutuisi myrsky jos Veeti-Petteri Sipoossa ei saa käyttää kännykkää koulussa, mutta serkkunsa Veeti-Valtteri Porvoossa saa.

Olen itse 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla syntyneenä ns. diginatiivi, mutta ekat kännykät oli näitä klassisia nokialaisia. Vähän hirvittää, kun lapset ovat alusta lähtien koukussa algoritmien määrittämiin reel-videoihin.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olkaa ihmiset läsnä niille lapsillenne. Se on mielestäni tärkein yksittäinen asia lapsen kasvun ja mielenterveyden kannalta. Kuunnelkaa ja keskustelkaa, joka päivä. Oman lapsuuteni onnellisimmat ja ikimuistoisimmat hetket olivat niitä kun perheen kanssa tehtiin yhdessä jotain, melkeinpä mitä tahansa. Ei sellaista pitäisi olla niin vaikeaa toteuttaa.
Mitä kuulee tositarinoita opettajavaimolta, niin tässä maassa on vanhempia, joita ei kiinnosta yhtään lastensa asiat. Sitten on vanhempia, jotka eivät usko kun opettajat kertovat, että heidän lapsensa on häirikkö ja kiusaaja. Opettajien ja koulun vika.
 

Andy-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mikkelin Jukurit
Erittäin surullinen tapaus. Suomi -nimisessä pienessä yhteiskunnassa yksikin on liikaa.

@BitterX aseluvista noin yleisesti. 22 kaliberin käsiaseeseen saa luvan, kun perustelet metsästyskäytön. Ja aseen ominaisuushan on silloin kertalaukeava, ei puoliautomaattinen. Muistan ajanjakson, kun aselupia tosiaan sai kun vaan nimismiehen juttusille oikeni. Perusteluiksi riitti vahinkolintujen hävittäminen. Luvat sai niin ,22, 9 mm. 357, 44 magnumiin saakka.

Joku sanoisi, että voi niitä aikoja! Ei ollut kouluampumisia tai vastaavia.
 

Kara

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tähän kakkoskohtaan semmoinen lisäys, että ei tuo kännykkäparkki yläkoulun puolella auta oikein mitään. Puhelimet omassa koulussani otetaan oppilailta tunnin alussa, ne ovat oppituntien ajan poissa. Koko päiväksi pois ottaminen olisi nykylain mukaan mahdotonta, ja millä henkilökunnalla edes otettaisiin joka aamu 850 puhelinta + varapuhelimet, ja annettaisiin ne iltapäivällä oikeaan aikaan takaisin? Missä niitä puhelimia edes voisi turvassa säilyttää?
Mietinkin tuohon juuri käytännön toteutusta. Ehdottomasti aloite pitäisi tulla lainsäädännöstä, yksittäiset koulut tai opettajat olisivat muuten mahdottoman paikan edessä. Toisekseen jokaisella oppilaalla olisi oma sormenjälkitunnistuksella toimiva nimikoitu lokerikko opettajan huoneessa. Tähän lokerikkoon viedään puhelimet ensimmäisen tunnin alussa ja haetaan viimeisen lopussa. Jos jollain oppilaalla on varapuhelin ja opettaja huomaa sen, pitää opettajalla olla oikeus viedä puhelin lokerikkoon oppilaan kanssa. Sormenjälkitunnistuksella estettäisiin se, ettei muut oppilaat pääse toisten puhelimiin käsiksi, jos vaikka joutuu lähtemään kesken päivän.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mitä kuulee tositarinoita opettajavaimolta, niin tässä maassa on vanhempia, joita ei kiinnosta yhtään lastensa asiat. Sitten on vanhempia, jotka eivät usko kun opettajat kertovat, että heidän lapsensa on häirikkö ja kiusaaja. Opettajien ja koulun vika.
Olisi mielenkiintoista tietää, millainen muutos tässä on, kun vertaa vaikka 10- tai 20 vuoden takaiseen. Pahoinvoivia perheitä on ollut aina ja juuri näitä "Ei se meidän Jonne-Petteri voi mitään pahaa tehdä..."-vanhempia, mutta onko näitä lastensa asianmukaisen kasvatuksen laiminlyöviä vanhempia enemmän kuin ennen?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

zet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anssi Ritari
Olisi mielenkiintoista tietää, millainen muutos tässä on, kun vertaa vaikka 10- tai 20 vuoden takaiseen. Pahoinvoivia perheitä on ollut aina ja juuri näitä "Ei se meidän Jonne-Petteri voi mitään pahaa tehdä..."-vanhempia, mutta onko näitä lastensa asianmukaisen kasvatuksen laiminlyöviä vanhempia enemmän kuin ennen?
Ihan varmasti on enemmän näitä vanhempia. Ennen kuitenkin olikin jonkinlainen kunnioitus vanhempia/muita auktoriteettejä kohtaan, mutta nykyään yhä isompi joukko haistattaa vitut vanhemmille/opettajille/poliisille. Pahinta on että nykynuoriso tietää että kasvattajilla on rajalliset keinot puuttua häiriökäyttäytymiseen ja käyttävät sitäarmottomasti hyväkseen.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Mietinkin tuohon juuri käytännön toteutusta. Ehdottomasti aloite pitäisi tulla lainsäädännöstä, yksittäiset koulut tai opettajat olisivat muuten mahdottoman paikan edessä. Toisekseen jokaisella oppilaalla olisi oma sormenjälkitunnistuksella toimiva nimikoitu lokerikko opettajan huoneessa. Tähän lokerikkoon viedään puhelimet ensimmäisen tunnin alussa ja haetaan viimeisen lopussa. Jos jollain oppilaalla on varapuhelin ja opettaja huomaa sen, pitää opettajalla olla oikeus viedä puhelin lokerikkoon oppilaan kanssa. Sormenjälkitunnistuksella estettäisiin se, ettei muut oppilaat pääse toisten puhelimiin käsiksi, jos vaikka joutuu lähtemään kesken päivän.
Mutta meillä tosiaan on 850 oppilasta ja yksi opehuone. Koulu on niin täynnä, että keskellä päivää palavereja pidetään esimerkiksi vanhassa 1,5 m x 1,5 m kuulutuskopissa. Ei ole tilaa 850 puhelimelle, ei varaa hankkia sormenjälkitunnistusta, ei mitään. Kiva olisi kun olisi, mutta eletään kouluissa nyt ihan toisessa todellisuudessa. Eikä opettaja voi lähteä yhden oppilaan kanssa johonkin ja jättää muut luokkaan. Oppilaat ovat opettajan vastuulla. Eikä ole ylimääräistä henkilökuntaa.

Enemmän pitäisi tapahtua muutosta asenteissa ylipäänsä, koulu ei pysty puhelinongelmaa tai some-maailman ongelmia korjaamaan. Monien aikuisten silmät aukenisivat todella, jos saisivat vaikka jostain tallenteesta seurata oman lapsensa kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset yhden koulupäivän ajalta.
 

Rospuutto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Alasarjat
Pistoolille lupaa haettaessa pitää olla kuulunut ampumaseuraan vähintään vuoden ja ampuma-asekouluttajan todistus harrastuneisuudesta. Ampumapäiväkirjaa tulee olla täytettynä kahden vuoden ajalta vähintään 10 kertaa niin että ammunnat jakautuvat tasaisesti kahden vuoden ajalle. Missään vaiheessa ei saa olla yli 4 kk taukoa harrastuksesta. Kun ampumapäiväkirjaan kerätään kertoja siihen käytännössä pyydetään ammunnan järjestäjän/valvojan nimikirjoitus tai leima.

Kaliiperiin ei muistaakseni oteta kantaa mutta voi olla laitoksesta riippuen että .22 myönnetään lupa ensimmäiseksi aseeksi helpommin kuin vaikkapa 9 mm. Mutta, jos harrastuneisuus täyttyy ei pitäisi olla väliä hakeeko 9 mm vai .22. Riippuu tietenkin ampumalajista mitä aikoo harrastaa.

Ensimmäistä asetta haettaessa on poliisin haastattelu. Haastattelu myös voidaan pitää uudestaan mikäli poliisi niin haluaa.

Käytännöshän tällä hetkellä aseiden säilytystapaa ei mitenkään varmisteta vaikka sitä hakiessa kysytäänkin.
Ei niin. Tässä pieni ongelma.
Erittäin surullinen tapaus. Suomi -nimisessä pienessä yhteiskunnassa yksikin on liikaa.

@BitterX aseluvista noin yleisesti. 22 kaliberin käsiaseeseen saa luvan, kun perustelet metsästyskäytön. Ja aseen ominaisuushan on silloin kertalaukeava, ei puoliautomaattinen. Muistan ajanjakson, kun aselupia tosiaan sai kun vaan nimismiehen juttusille oikeni. Perusteluiksi riitti vahinkolintujen hävittäminen. Luvat sai niin ,22, 9 mm. 357, 44 magnumiin saakka.

Joku sanoisi, että voi niitä aikoja! Ei ollut kouluampumisia tai vastaavia.
Et saa enää helposti lupaa 22 kaliberin käsiaseelle eli perustelut ei riitä vaan todistukset. Metsästyskäyttöön tuolle tarvitset mm. paikallisen riistanhoitoyhdistyksen todistuksen aktiivisesta loukku- tai luolapyynnistä.
Ja ikää pitää olla yli 20v
Joskus vaadittiin myös ensimmäistä käsiaselupaa haettaessa lääkärintodistus.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Enemmän pitäisi tapahtua muutosta asenteissa ylipäänsä, koulu ei pysty puhelinongelmaa tai some-maailman ongelmia korjaamaan. Monien aikuisten silmät aukenisivat todella, jos saisivat vaikka jostain tallenteesta seurata oman lapsensa kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset yhden koulupäivän ajalta.
Tästä täysin samaa mieltä. Hitto että on tehnyt monta kertaa mieli kaivaa oma puhelin esiin ja kuvata tiettyjen lasten käyttäytymistä ja sitten näyttää tämä pätkä näille "ei meidän pikku Liisa-Antero"- vanhemmille. Vanhempien sokeus ja naiivius omaa lastansa kohtaan on todella huolestuttava ja iso ongelma. Kun se oma rakas lapsi voi käyttäytyä kotona kuin enkeli, ja koulussa kuin piru. Se että kotona on kaikki hyvin, ei tarkoita sittä että koulussakaan ei mitään ongelmia voi olla.
 

Kara

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta meillä tosiaan on 850 oppilasta ja yksi opehuone. Koulu on niin täynnä, että keskellä päivää palavereja pidetään esimerkiksi vanhassa 1,5 m x 1,5 m kuulutuskopissa. Ei ole tilaa 850 puhelimelle, ei varaa hankkia sormenjälkitunnistusta, ei mitään. Kiva olisi kun olisi, mutta eletään kouluissa nyt ihan toisessa todellisuudessa. Eikä opettaja voi lähteä yhden oppilaan kanssa johonkin ja jättää muut luokkaan. Oppilaat ovat opettajan vastuulla. Eikä ole ylimääräistä henkilökuntaa.

Enemmän pitäisi tapahtua muutosta asenteissa ylipäänsä, koulu ei pysty puhelinongelmaa tai some-maailman ongelmia korjaamaan. Monien aikuisten silmät aukenisivat todella, jos saisivat vaikka jostain tallenteesta seurata oman lapsensa kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset yhden koulupäivän ajalta.
Ymmärrän kyllä täysin opettajien tilanteen ja resurssien puutteet. Sen takia yritänkin pohtia ideoita, joilla asiat saadaan parempaan suuntaan. Yritän nimenomaan herätellä ajatuksia päättävien tahojen pöytään. Jos oikeasti jokin muutos halutaan, niin se saadaan kyllä toteutumaan. Tuo minun kännykät pois päiväksi - ideani on vain yksi askel oikeaan suuntaan muiden joukossa. Sen lisäksi tarvitaan ehdottomasti paljon muitakin keinoja, mutta niistä te sen maailman päivittäin näkevät osaatte kertoa paremmin.
 

Flonaldo

Jäsen
Suurin osa aseista on kuitenkin metsästysaseita, eikä noita voi missään kerhotiloissa säilyttää. Tai voi tietysti, mutta hankaloittaa harrastamista aika rajusti. Eikä tietenkään näitä estäisi kokonaan. Valistusta vastuulliseen säilyttämiseen ehdotan nyt ensialkuun.
Ja ylivoimaisessa valtaosassa tämän kaltaisista karmeista teoista käytetään käsiasetta, ei vaikkapa hirvikivääriä.

Jos 12-vuotias olisi liikkunut kaduilla koulua kohti hirvikivääri kädessään, luulisin että aika suurella todennäköisyydellä tekijä olisi pysäytetty aika vikkelään. Itse asiassa jos ihan kuka vaan liikkuu kaupungin kaduilla kivääri kädessään.

Käsiaseelle kuten pistoolille on joko harrastuskäyttöä ampumaradalla tms. tai hyvin harvalukuisissa metsästys ym. käytössä. Ehkä sellaisia lupia voi myöntää oikeasti jossain perähikiällä asuvalle maanomistajalle. Kun taas itse en näe tarvetta kenenkään kaupunkilaisen missään olosuhteissa säilyttävän pistoolia kotonaan.

Kuten joku totesi, tietysti riittävän motivoitunut tekijä löytää jonkun vahingollisen aseen. Mutta sillä keittiön leipäveitsellä olisi lapsen huomattavasti vaikeampi aiheuttaa nyt nähdyn kaltaista vahinkoa.
 

zet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anssi Ritari
Seuraushan tästä on se että koulujen turvallisuutta tarkkaillaan muutaman viikon ajan vähän tiiviimmin, aselakia kiristetään pykälän verran ja politikot ja muut päättäjät jakavat sydämiä Twitterissä, pitävät muutamat kauniit puheet ja lupailevat sivulauseessa vähän lisärahaa kouluille. Totuus on kuitenkin se että kuukauden kuluttua homma jatkuu entisellään.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Seuraushan tästä on se että koulujen turvallisuutta tarkkaillaan muutaman viikon ajan vähän tiiviimmin, aselakia kiristetään pykälän verran ja politikot ja muut päättäjät jakavat sydämiä Twitterissä, pitävät muutamat kauniit puheet ja lupailevat sivulauseessa vähän lisärahaa kouluille. Totuus on kuitenkin se että kuukauden kuluttua homma jatkuu entisellään.
Edellisiä kouluampumisia on seurannut aina myös koulu-uhkausten suma. Useassa koulussa tulevat tämän seurauksena poliisit viettämään koulupäiviä, ja ehkä jossain joudutaan myös koulupäiviä perumaan.

En nyt hae tällä mitään suoraa syy-yhteyttä, mutta Vantaalla oppilashuollon resurssit ovat surkeat. Vuosi sitten eli -22 syksyllä koulun alkaessa 2/3 koulupsykologeista puuttui. Viime syksynä -23 oli kuulemma hieman parempi tilanne. Minun koulussani on kokopäiväinen kuraattori ja terveydenhoitaja. Meillä on asiat hyvin (jokainen tietty voi arvioida, riittävätkö nämä 850 oppilaalle), mutta kaikissa Vantaan kouluissa ei näin ole.

Jos koulun oppilashuollon palvelut eivät riitä auttamaan, tarjolla on esimerkiksi neuropsykiatrista kuntoutusta. Jos seiskaluokalla havaitaan tarve, hyvällä tuurilla jo ysiluokalla voi sinne päästä. Ja kun pääsee, palvelut ovat hyviä. Aiemmin saattoi ohittaa jonossa itsemurhaa yrittämällä, mutta nykyään sekään ei välttämättä auta.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Seuraushan tästä on se että koulujen turvallisuutta tarkkaillaan muutaman viikon ajan vähän tiiviimmin, aselakia kiristetään pykälän verran ja politikot ja muut päättäjät jakavat sydämiä Twitterissä, pitävät muutamat kauniit puheet ja lupailevat sivulauseessa vähän lisärahaa kouluille. Totuus on kuitenkin se että kuukauden kuluttua homma jatkuu entisellään.
Lasten ja nuorten mielenterveys on sellainen asia, johon pitäisi panostaa oikein kunnolla (kautta yhteiskunnan) ja josta ollaan puhuttu koronaepidemiasta alkaen ja jopa sitä ennen. Lapset ja nuoret voivat pahoin eikä sitä asiaa poisteta tai paranneta korulauseilla, vaan se vaatii konkreettisia tekoja sekä vahvaa aikuisen läsnäoloa. Jos tukea ja turvaa ei löydy kotoa tai edes koulun opettajista tai muualtakaan, on lapsi monasti ihan hukassa, sillä omilla ikätovereilla ei taatusti ole sitä kompetenssia auttaa elämänkokemuksen puutteellisuuden vuoksi.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Ja ylivoimaisessa valtaosassa tämän kaltaisista karmeista teoista käytetään käsiasetta, ei vaikkapa hirvikivääriä.

Jos 12-vuotias olisi liikkunut kaduilla koulua kohti hirvikivääri kädessään, luulisin että aika suurella todennäköisyydellä tekijä olisi pysäytetty aika vikkelään. Itse asiassa jos ihan kuka vaan liikkuu kaupungin kaduilla kivääri kädessään.

Käsiaseelle kuten pistoolille on joko harrastuskäyttöä ampumaradalla tms. tai hyvin harvalukuisissa metsästys ym. käytössä. Ehkä sellaisia lupia voi myöntää oikeasti jossain perähikiällä asuvalle maanomistajalle. Kun taas itse en näe tarvetta kenenkään kaupunkilaisen missään olosuhteissa säilyttävän pistoolia kotonaan.

Kuten joku totesi, tietysti riittävän motivoitunut tekijä löytää jonkun vahingollisen aseen. Mutta sillä keittiön leipäveitsellä olisi lapsen huomattavasti vaikeampi aiheuttaa nyt nähdyn kaltaista vahinkoa.

Pakko se pistooli on kotona säilyttää siinä tapauksessa, jos kuuluu sellaiseen seuraan millä ei ole sisäampumarataa ja sen myötä asianmukaisia säilytystiloja.

Toiminnallisen ammunnan harrastaminen kilpatasolla vaatii myös aktiivista käsittelyharjoittelua ampumaratojen ulkopuolella, esim. Lippaan vaihto, kotelosta vetämistä yms. Ja tätä moni varmaan tekeekin omassa kodissaan. Luonnollisesti tyhjällä aseella.

Pistoolia pitää myös säännöllisesti huoltaa. Tämäkin on monelta kantilta tarkasteltuna parasta tehdä kotonaan, eikä minkään aikarajoitteiden sisällä seuran tiloissa.

Siinä nyt muutama ihan hyvä syy, miksi myös kaupunki olosuhteissa on perusteltua saada säilyttää pistoolia kotona.

Jos lähtisin jotain osa-aluetta laissa tutkimaan, on säilytystapa ja sen valvominen. Alle viidelle aseelle kun ei käsittääkseni tarvita edes kaappia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös