Ikävä homma. Toivottavasti saat tarvitsemaasi kriisiapua, sitä ei aina ole vastaavissa tilanteissa tarjolla.
Täytyy kyllä sanoa, että omakohtaisesti työkaverien mahdollinen poismeno ei muutamaa paremmin tuntemaani poikkeusta lukuun ottamatta kauheasti shokeeraisi. Näidenkin poikkeustapauksien kohdalla edellytys on, että joko on tekemisissä muutenkin kuin työasioissa tai on keskusteltavaa tai jotain yhteistä muutenkin kuin työasioissa, vaikkapa jääkiekon osalta tai vastaavan. Esimerkiksi viime vuonna saman tiimin/yksikön eräs kollega (tosin toisessa toimipisteessä työskentelevä) kuoli. Mukava ja ystävällinen ihminen, jota näki yhteisissä kokouksissa tai vastaavissa, ja jonka kanssa tuli ajoittain oltua yhteydessä työasioissa. Mutta en tuotakaan kauaksi aikaa jäänyt miettimään tai murehtimaan. Keskityn enemmän lähipiiriini, omaisiin ja ystäviin.
Kouluajoilta tuli mieleen yksi vastaava äkillinen, tosin itseaiheutettu kuolemantapaus. Yläasteella eräs häiriköivä ongelmatapaus otti ja kuoli impattuaan liimaa ja sammuttuaan pakkaseen tms. En ollut tämän henkilön kanssa mitenkään erityisen huonoissa väleissä, joskaan en missään kaveripiirissäkään. En sen kummemmin häntä surrut, tosin olihan tapaus sen verran poikkeava kouluarjesta, että sen edelleenkin muistan.
Joillekin hän oli ollut koulukiusaaja ja näin keskimäärin ei mitenkään erityisen pidetty erityisesti naispuolisten "hikarien" tai teinipimueliitin parissa. Siitä huolimatta tämän henkilön äkillinen edesmeno tuntui näitä kovasti järkyttävän pidemmäksikin aikaa ja sai kyynelkanavat auki, vaikka nämä eivät olisi vaihtaneet ainuttakaan sanaa koko tyypin kanssa tämän eläessä. Tämä reaktio hieman ihmetytti aikoinaan. Vasta kuolemako teki hänestä näille merkittävän?