Kuulin juuri enoni kuolleen. Levätköön rauhassa. Hän eli elämänsä hieman kovemman kautta, omia valintojaan. Niitä harvoja sukulaisiani, joiden kanssa oli mukava olla. Ei turhaa esittämistä tai pönöttämistä, ihmiset ihmisinä, ei tittelin tai statuksen mukaan. Kiitos näistä vuosista.
Otan myöskin osaa, itsellenikin nuorempi enoni on ollut suosikkisukulaiseni vanhemmasta polvesta, tosin hän on ollut eräänlainen hulivili luonnonlapsi.
Oma kontribuutioni ketjun aiheeseen, äitini äiti menehtyi tasan kolmisen viikkoa sitten. Nyt sain sukulaisilta tiedon että asiaa auttoi suuresti lääkeannostelussa tehty paha hoitovirhe joka vei mummoni sairaalaan ja nyt hautaan.
Vielä vittumaisemmaksi asian tekee se että myös isäni äidin menehtymistä edesauttoi aikanaan lääkärin tekemä virheellinen hoitoratkaisu(välitön leikkaus olisi pitänyt tehdä, mutta mentiinkin lääkityksellä joka ei toiminut)