Asunnottomuus on monen tekijän summa. Isolla osalla asunnottomista on niin suuria ongelmia elämänhallinnassa, että asunnon pitäminen on todellakin vaikeaa, usein jopa mahdotonta. Asunnottomuus ei ratkea pelkällä asuntojen tarjoamisella, vaikka nykyisellä Asunto ensin- projektilla toki saadaan viilattua tilastoja paremmiksi: kun saa asunnon ja sitten menettää sen, ei ole enää pitkäaikaisasunnoton.
Suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten asunnottomuudessa on joitakin eroja ja täten myös heitä sijoitetaan usein erityyliseen asumiseen. Kotimaisten asunnottomuus ei helpota kiristämällä maahanmuuttoa, en ole havainnut ulkomaalaisten vievän omiemme paikkoja järjestelmässä.
Suurin osa asunnottomista Suomessa asuu tuttavien ja sukulaisten nurkissa. Pieni osa asuu kadulla, metsissä jne. Näitä Helsingissä esim. Lähityö-hanke on pyrkinyt tavoittamaan. Loput sitten ovat sosiaalijärjestelmän asuttamia tai kriisimajoituksessa (perinteiset yömajat).
Asunnottomuus on todella vaikea pähkinä purtavaksi, ilman asuntoa on vaikea saada elämäänsä järjestykseen eikä sen pitäminen onnistu ilman alkeellisia elämänhallintataitoja. Monet ovat suoraan sanottuna avun tavoittamattomissa ja mielestäni heidän kohdallaan täytyykin keskittyä haittojen minimoimiseen. Asunnottomuuden poistuminen kokonaan ei ole realistinen tavoite.
Opiskeluiden aikana kävimme L:rannassa vierailulla sosiaali- ja päihdetyön ammattilaisten luona, vierailun aikana asunnottomuuskin nousi esille - jota toki Lappeenrannassakin esiintyi tuolloin ja esiintynee edelleen. Vierailun ja muiden vastaavien tapaamisten perusteella kävi hyvin selväksi se mitä itsekin tuot esille, ongelmat ovat useimmilla - etenkin pitkäaikaisasunnottomilla - niin suuria ja kokonaisvaltaisia ettei mikään yksinkertainen ratkaisu (esim. pelkän asunnon tarjoaminen) muuta kokonaiskuvaa välttämättä suuntaan tai toiseen. Useimmilla elämänhallinnan kanssa on niin suuria ongelmia, että he vaatisivat likipitäen täysipäiväistä valvontaa ja ohjailua ynnä kontrollia, eikä tällaista ole mahdollista kovinkaan pitkäaikaisesti järjestää - jossain vaiheessa loppuvat budjetoidut rahat. Eikä etenkään siten jos asiakas elää omaaelämää ja vastaa omasta itsestään.
Lappeenrannassakin tietyt samat henkilöt "elivät" asunnottomuuden ja jonkin sortin kriisimajoituksen väliä, toisinaan joku laitettiin A1:seltä Pajarilaan, jossa olivat muutaman päivän katkaisussa ja sitten palasivat kadulle. Tai jonkun nurkkiin asumaan, kunnes jälleen riittävän huonoon kuntoon jouduttuaan päätyivät EKKS:ltä silloiseen Armilaan ja kierto alkoi alusta.
Niiden havaintojen perusteella on helppoa allekirjoittaa se ettei asunnottomuuden poistuminen kokonaan ole realistinen tavoite. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinäkään, että resursseja tuhlattaisi siihen, että tarpeeksi ongelmaiselle henkilölle palkattaisi kokopäivätoiminen valvoja - sellainen olisi ainoa keino pitää näiden elämä jotakuinkin hallinnassa, mutta sekään ei 100 % tulosta tuo. Jos joku haluaa sekoittaa päänuppinsa tai elämänsä niin se onnistuu vapaalla, kun se kerran onnistuu vankilassa niin ei ketään voi pakolla pitää aineista erossa vapaallakaan. Taustalla toki voi olla muitakin syitä kuin pelkät päihteet, esim. mt-ongelmat tai muut elämään tai elämänhallintaan liittyvät katastrofit, jotka ovat johtaneet asunnottomuuteen.
vlad