Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Barcelona]

Kyllä on taas vetänyt hiljaseksi noi Ranskan tapahtumat. Ihan järjetöntä touhua.

 

[Noitarumpu]

Kyllä tuntuu pahalta tuo juttu koirulista:

Auton perässä kuoliaaksi raahautuneen koiran tapauksessa ei epäillä rikosta - Keskisuomalainen

Ihmettelen vaan sitä, että miten hemmetissä ei muka kuule, jos koira raahautuu perässä. Kyllähän se raukka on päästänyt ääntäkin ja kovasti jossain vaiheessa. Käsittämätön juttu kyllä kaiken kaikkiaan ainakin mulle.

 

[Sanainen arkku]

Paikallisen S-Marketin edustalla havaitsin aikuisen noutavan alaikäisille jätkille röökiä. Veti kyllä surulliseksi, muttei hiljaiseksi. Ilmaisin pöyristykseni henkilön vastuutonta toimintaa kohtaan. Kaverin puolustukseksi on sanottava: ymmärsi selvästi hävetä.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä tuntuu pahalta tuo juttu koirulista:

Auton perässä kuoliaaksi raahautuneen koiran tapauksessa ei epäillä rikosta - Keskisuomalainen

Ihmettelen vaan sitä, että miten hemmetissä ei muka kuule, jos koira raahautuu perässä. Kyllähän se raukka on päästänyt ääntäkin ja kovasti jossain vaiheessa. Käsittämätön juttu kyllä kaiken kaikkiaan ainakin mulle.

Ilmeisesti nykyajan kotkotuksia, eli sähköisesti käytettävä takaluukku ollut autossa. Saattaahan se olla että koiran energiat eivät riittäneet haukkumiseen kun piti yrittää juosta. Vähän kuten hukkuva ei huuda apua.

 

[alwahla]

Tapasin eilen serkkuni puolison, viulutaiteilija Kari Luukkosen. MS-tautia jo vuosien ajan sairastanut mies oli kuin varjo entisestään. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tapasin hänet, mutta silminnähden hän oli iloinen minut nähdessään. Surulliseksi vetää, kun miettii tuollaista kohtaloa.

 

[Radiopää]

Tämä teinilaulajan videokohu on surullinen esimerkki siitä, ettei nykypäivän lapset kuuntele enää lastenmusiikkia, vaan samaa huonoa musiikkia kuin teinit ja teineiksi jääneet vanhempansa. Viimeksi viikonloppuna olin kirpputorilla ja ostin kummipojalleni Aatsipoppaa-lastenlevyn, joka soi lapsuudenkotini levylautasella minun ollessa lapsi. En ihmettele vaikka nyt alle kouluikäisillä on varhaisaikuisuudessa paha olo pelkästään siksi, että ovat saastuttaneet aivonsa jo lapsena sanneilla ja anttituiskuilla.

 

[Pausima]

Tämä teinilaulajan videokohu on surullinen esimerkki siitä, ettei nykypäivän lapset kuuntele enää lastenmusiikkia, vaan samaa huonoa musiikkia kuin teinit ja teineiksi jääneet vanhempansa. Viimeksi viikonloppuna olin kirpputorilla ja ostin kummipojalleni Aatsipoppaa-lastenlevyn, joka soi lapsuudenkotini levylautasella minun ollessa lapsi. En ihmettele vaikka nyt alle kouluikäisillä on varhaisaikuisuudessa paha olo pelkästään siksi, että ovat saastuttaneet aivonsa jo lapsena sanneilla ja anttituiskuilla.

On ne nykynuoret taas niin pilalla. Itse lauleskelin päiväkodissa Leevi and the Leavingsiä. Se vasta olikin lastenmusiikkia se. "Itkisitkö onnesta..."

 

[Radiopää]

On ne nykynuoret taas niin pilalla. Itse lauleskelin päiväkodissa Leevi and the Leavingsiä. Se vasta olikin lastenmusiikkia se. "Itkisitkö onnesta..."

Ja minä olen laulanut Dingoa: "valomerkki ja viimeinen kalja...". En kuitenkaan tarkoittanut ihan sitä, vaan ylipäätään lastenlaulukulttuurin katoamista. Minusta on surullista, että tämä Vain elämää -kertakäyttökulttuuri kohdistuu myös lapsiin. Kai nykypäivän lapset katsovat televisiosta sosiaalipornoa lastenohjelmien sijaan.

 

[sonnychiba]

Kyllä lapset kuuntelevat Fröbelin palikoita, Hevisaurusta ja jotain Rokkikokkia tiettyyn rajaan asti, mutta onhan nuo yksinkertaisuudessaan niin tylsää kuunneltavaa, ettei ole ihme, jos nykysuomipopparit menee ohi jossain vaiheessa. Nykyään puhelimesta kun näkee kaikki maailman musiikkivideot, niin onhan se lankapuhelinsukupolvelle vaikea paikka...

 

[Memotuss]

Serkku sai muksun 6kk sitten, nyt maksassa kasvain tms.
Elämä on välillä epäreilua, varsinkin kun serkku ollut epäsosiaalinen ja kiusattu. Nyt eka vähän onnea ja heti tollanen keissi päälle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä teinilaulajan videokohu on surullinen esimerkki siitä, ettei nykypäivän lapset kuuntele enää lastenmusiikkia, vaan samaa huonoa musiikkia kuin teinit ja teineiksi jääneet vanhempansa. Viimeksi viikonloppuna olin kirpputorilla ja ostin kummipojalleni Aatsipoppaa-lastenlevyn, joka soi lapsuudenkotini levylautasella minun ollessa lapsi. En ihmettele vaikka nyt alle kouluikäisillä on varhaisaikuisuudessa paha olo pelkästään siksi, että ovat saastuttaneet aivonsa jo lapsena sanneilla ja anttituiskuilla.

Eivät kaikki lapset ole ennenkään kuunnelleet lastenmusiikkia, tai edes olleet sellaisesta kiinnostuneita. Minä olin omassa lapsuudessani tällainen tapaus, enkä käsitykseni mukaan edes mikään kummajainen kyseisessä taipumuksessani. Sen sijaan musiikista noin ylipäätään olin kyllä kiinnostunut: En mistään tietystä tyylilajista erityisesti, mutta en siis missään nimessä lastenmusiikista, ellei sellaiseksi lasketa esim. joitakin M.A. Nummisen tekeleitä. Tykkäsin pentuna Nummisen hahmosta aika tavalla, ja yhtä lailla Jäniksistä maailmankartalle kuin Helga-neidistä kylvyssä. Vasta joskus toisella kymmenellä löysin saman artistin 60-lukuisen tuotannon, mutta sillä ei tunnetusti ollutkaan kipenen vertaa tekemistä lastenmusiikin kanssa.

Lasten ja nuorten suhde tallennettuun musiikkiin näyttää vaihtelevan rajusti sukupolvittain. Musiikin suhteellinen merkitys kaikkinaisen elämänsisällön ja virikkeiden tuojana oli minun lapsuudessani ja nuoruudessani 70- ja 80-luvuilla luullakseni, ja ainakin potentiaalisesti, paljon suurempi kuin mitä noin 30 vuotta myöhemmin syntyneillä. Sama pätee sarjakuviin, niidenkin painoarvo on lasten ja nuorten maailmassa heikentynyt tuntuvasti. Minulla on kolme lasta ikähaarukassa 10-15 vuotta, ja yhdelläkään ei ole minkäänlaista sarjiskokoelmaa. Älypuhelin toimittaa jokaisella musiikkisoittimen virkaa, silloin harvoin kun musiikkia ylipäätään kuunnellaan.

 

[Trenchtown]

Elämä hukkui ongelmiin – valokuvaaja tallensi syrjäytymisen karmeuden | Yle Uutiset | yle.fi

Mitä tähän muuta sanomaan, kuin että hiljaiseksi vetää.

 

[ISH]

Moni noista puolitajuttomista katujuopoista on entisiä kunnollisia perheenisiä, aviomiehiä ja jopa yritysjohtajia/yrittäjiä. Tarinat huipulta katuojaan muutamassa vuodessa ovat aika huikeita. Joskus tullut juteltua parin tuollaisen kanssa. Ihan karmeaa.

 

[Janiz80]

Aika karu startti tuli työviikkoon, kun vasta töissä kuulin työkaverin menehtyneen eilen nokkakolarissa. Jo kolaripaikalta tuli vahvoja huhuja rattijuoposta, vielä tällaisesta ei poliisi ole julkisesti lausunut. Sen sijaan kolaria tutkitaan nyt tappona ja kahtena tapon yrityksenä. Työkaveri kuoli tapahtumapaikalle, vaimo teho-osastolla, samoin appiukko.

Kyllähän tämä todella hiljaiseksi vetää. Vaikea pitää ajatuksia työasioissa. Perjantaina vielä juteltiin ihan normaalisti. Eipä auta kuin jatkaa eteenpäin ja arvostaa sitä, mitä elämä on antanut. Syyllisten hakeminen ja siihen takertuminen näissä helposti pinnalle nousee, mutta ei syyttely ketään takaisin tuo. Katsotaan, pysyykö syytettykään hengissä.

 

[sunnuntai]

Vanha rouva ( Sumu) ollut 12 1/2 vuotta seurana. Tänään nukkui rauhallisesti pois eläinlääkärissä.

Surulliseksi ja hiljaiseksi vähän vetää.

 

[SamSal]

Vanha rouva ( Sumu) ollut 12 1/2 vuotta seurana. Tänään nukkui rauhallisesti pois eläinlääkärissä.

Surulliseksi ja hiljaiseksi vähän vetää.

Näinhän ne aina. Itse hautasin pari koiravanhusta vuonna 2013 viiden viikoin välein toinen 14 ja toinen 12.
Silloin oli kova paikka. Nyt lämpimät muistot.

 

[Andji]

Näinhän ne aina. Itse hautasin pari koiravanhusta vuonna 2013 viiden viikoin välein toinen 14 ja toinen 12.
Silloin oli kova paikka. Nyt lämpimät muistot.

Ennen avovaimoni tapaamista en voinut hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni koiraihmiseksi. 2010 elämääni tuli pysyvästi kaksi koiraa. 2013 yksi lähti. Otti muuten niin koville ettei ole tosikaan. Nyttemmin ikävä on alkanut helpottaa. Ei vähiten sen takia, että meille otettiin "uusi" koira melko pian sakemannimme lähdön jälkeen. Aivan uskomatonta miten noihin kiintyy.

Nimimerkille @sunnuntai osanottoni. Pimeä aika tekee surusta entistä pahempaa. Toivottavasti ajan myötä helpottaa ja hyvät muistot kantavat.

 

[Surukuku]

@sunnuntaille täältäkin lämpimät osanottoni. Kirjoittelin ao. tekstiä tuolla koira-ketjussa vähän aikaa sitten eräälle toiselle samassa tilanteessa kanssasi olleelle.

...
Valitettavasti jokainen koiranomistaja joutuu joskus luopumaan lemmikistään lopullisesti ja kokemuksestani voin sanoa, ettei siihen totu ikinä - aina yhtä kipeää tekee...
Olen joutunut luopumaan koiristamme monien eri sairauksien takia, munuaisvika, sydänvika, nivelrikko, mutta onpa sellainenkin kokemus, että vanha 13-vuotias kultainen noutaja sananmukaisesti nukkui pois kotonamme eräänä kauniina iltapäivänä. Siinä oli yhtä aikaa paha ja hyvä mieli: paha mieli pitkäaikaisen lenkkikaverin poismenostab ja hyvä mieli, että poismeno oli nin rauhallinen ja luonnollinen, jotenkin kaunis.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on nyt seuraamme uusi iloinen elämänalku, jolle toivomme hyvää, turvallista elämää ja olemme omalta osaltamme tekemässä sen eteen kaiken tarvittavan. Lisäksi meillä on elämänsä ehtoopäiviä viettävä 9-vuotias vanha herra, josta vääjäämättä joudumme luopumaan muutaman vuoden sisällä - luonnon laki. Elämme päivä kerrallaan nauttien niistä hetkistä, joita elämä meille antaa ajattelematta kenenkään tai minkään kuolemaa, kaikki tapahtuu aikanaan...[/QUOTE

 

[Useful Idiot]

Törmäsin Helsingissä 24.11 kuvattuun videoon loputtoman oloisesta leipäjonosta. Vetihän tuo todella surulliseksi.

Jos pikkaisen leikattaisiin jostain vielä...

 

[M@rko77]

Törmäsin Helsingissä 24.11 kuvattuun videoon loputtoman oloisesta leipäjonosta. Vetihän tuo todella surulliseksi.

Jos pikkaisen leikattaisiin jostain vielä...

Niin siis leipäjonoissa olevat ihmiset ovat vain murto-osa siitä, mikä on hädän todellinen tarve. Moni ei jaksa, kehtaa..

 

[Useful Idiot]

Niin siis leipäjonoissa olevat ihmiset ovat vain murto-osa siitä, mikä on hädän todellinen tarve. Moni ei jaksa, kehtaa..

Kyllä, näinhän se valitettavasti on. Lähinnä hain sitä syy/seuraussuhdetta leikkauksiin, joita on rummutettu taas ahkerasti viime päivinä.

 

[M@rko77]

Kyllä, näinhän se valitettavasti on. Lähinnä hain sitä syy/seuraussuhdetta leikkauksiin, joita on rummutettu taas ahkerasti viime päivinä.

Kyllä näiden leipäjonojen syyt juontavat juurensa jo 90-luvun lamasta.

 

[Taskulamppu]

Niin siis leipäjonoissa olevat ihmiset ovat vain murto-osa siitä, mikä on hädän todellinen tarve. Moni ei jaksa, kehtaa..

Niin valitettavasti edellisessä elämässä tunsin myös jokusen opiskelijan joka haki, siis ihan vain mukavoittamaan elämäänsä, ei niinkään pakollisen tarpeen vuoksi. Näitähän on kait vähän eri tahojen järjestäminä, niin en käytännöistä tiedä. Tuolloin syyt oli (/oletettavasti oli) lähinnä viikonloppuisin juopottelu etc.

 

[M@rko77]

Niin valitettavasti edellisessä elämässä tunsin myös jokusen opiskelijan joka haki, siis ihan vain mukavoittamaan elämäänsä, ei niinkään pakollisen tarpeen vuoksi. Näitähän on kait vähän eri tahojen järjestäminä, niin en käytännöistä tiedä. Tuolloin syyt oli (/oletettavasti oli) lähinnä viikonloppuisin juopottelu etc.

Toki moni menee ottamaan kassin, jotta saa säästyneillä rahoilla päihteitä. Jossain paikoissa katsotaan todellinen tarve, jossain paikoista voi Jorma Ollilakin halutessaan hakea ruokakassin. Täysin aukotonta järjestelmää tuskin voi rakentaa.

 

[Barcelona]

Tässä kun vuosi on vaihtumassa niin on kyllä pakko sanoa että on ollut ihan uskomattoman paska vuosi. Vuoteen 2016 mahtuu ihan järkyttävä määrä ikäviä ja huonoja uutisia. Tähän päälle vielä muutama henkilökohtainen vastoinkäyminen ja tietenkin kirsikkana kakun päällä oman suosikkiseuran katoaminen maailman urheilukartalta. Eipä tosiaan tule vuotta 2016 ikävä.

Mutta hiljaseksi vetää se että enpä usko että vuonna 2017 uutisrintamalla tulee hirveetä parannusta asiaan. Kun tosta Trumppi pääsee valtaan niin uskon että vielä enemmän päin persettä asiat tulee menemään.