Osanottoni Samsonoville. Toivotan jaksamista tapahtuneen ylielämiseen.
Vaikka olen vielä sillä lailla nuori ihminen, että eläköitymisikä on nykyisilläkin standardeilla vähän yli 20 vuoden päässä, niin vetää mietteliääksi kun oman ikäpolven porukkaa katoaa nurmen alle. Omia koulukavereita on jo siirtynyt rajan taakse muutamia. Yksi meni syöpään, kahden vei huonosta elämästä vauhtinsa hakenut sairauskohtaus, muuan kaveri hukkui epäselvissä oloissa, liikenne on vienyt ainakin pari tuttua, yksi kuoli synnytykseen ja löytyypä vielä itsemurhatapauskin. Ja jonossa me kaikki tietysti olemme. Eräs kouluajoilta tuttu on kuulemma kuolemansairas, kalkkiviivat jo häämöttävät.
Eipä silti, tällaista se varmaan kaikilla neljänkympin päälle rientäneillä on. Tuttuja on molemmilla puolilla. Vaa'an neula vain kallistuu vuosi vuodelta enemmän sinne suuren tuntemattoman suunnalle.