Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Ted Raikas]

Surulliseksi ei vetänyt ainoastaan tämä itsemurhayritys, vaan se että tulin tapahtuneen jälkeen miettineeksi miksi en vaan antanut olla, sitähän se mies haluais.

Lakia en nyt niin piirun tarkkaan tunne, mutta eikös tuosta olisi voinut tulla joku syyte, jos olisit jättänyt ihmisen pelastamatta? Tässä tapauksessa itseltään, toki, mutta silti.

Eli ikään kuin olisi velvollisuus yrittää estää tilanne jos siihen on mahdollisuus?

Nuo junan alle hyppäämiset on kyllä viheliäisiä. Mukavaahan se on siellä ohjaamossa katsella kun ihminen murskaantuu junan alle ja et voi tehdä mitään. Saatana.

 

[Midnight Rambler]

Olen kerran ollut junassa joka soseutti jonkun elämäänsä kyllästyneen. Vitutti huomattavan paljon myöhästyä yli tunti mokoman idiootin takia, mutta onneksi ravintolavaunu sentään oli auki.

 

[Musta Nuoli]

Olen kerran ollut junassa joka soseutti jonkun elämäänsä kyllästyneen. Vitutti huomattavan paljon myöhästyä yli tunti mokoman idiootin takia, mutta onneksi ravintolavaunu sentään oli auki.

Samat sanat, tosin ravintolavaunuun en mennyt. Kyseessä oli vielä viimeinen junavuoro Helsingistä Turkuun, ja juna odotteli siis keskellä yötä jossain pimeässä korvessa. Mahtoi olla lapio- ja lastapartiollakin rattoisaa keskellä yötä kosteassa ns. marraskelissä, kun sai pimeässä kaapia käytettyjä ruumiinosia pussiin.

Olisi saanut tuokin loikkaaja vetäistä vaikka itsensä jojoon tai hypätä johonkin Aurajokeen sen sijaan, että tuli häiriköimään raiteille. Tuon takia jäivät yöunet lyhyemmiksi kuin piti, koska arvokasta lepoaikaani meni hukkaan itsemurhaajan takia ja aamulla piti nousta aikaisin. Junan eteen pomppivien tapauksien perikunnilta pitäisi periä kollektiivisella kanteella korvauksia menetystä työ- ja lepoajasta sekä myöhästymisten aiheuttamasta harmista ja mielipahasta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nuo junan alle hyppäämiset on kyllä viheliäisiä. Mukavaahan se on siellä ohjaamossa katsella kun ihminen murskaantuu junan alle ja et voi tehdä mitään. Saatana.

Jotenkin sen vielä pystyy käsittelemään, jos kysessä on päivänselvä itsemurha. Siinä ratkaisuun päätynyt on vain valinnut tekovälineeksi junan. Minkäs veturinkuljettaja sille mahtaa, hän on joutunut ainoastaan välikappaleeksi tuohon irvokkaaseen näytelmään. Joku kuolee ja rumasti kuoleekin, mutta omasta tahdostaan. Jätesäkkipartio saa ikävän siivousurakan, mutta toisaalta tämä on tietyllä tapaa vain ammatinvalintakysymys. Luulisi vaikkapa poliisin hommiin tai pelastustehtäviin pyrkivän ajattelevan näitäkin asioita viimeistään koulutuksen aikana.

Mielestäni juna-avusteista itsaria paljon ikävämpi juttu on onnettomuus, jossa kuolee tai vammautuu ihmisiä vastoin tahtoaan. Esimerkiksi juna ajaa raiteilla leikkivän lapsen yli, tai joku on säheltänyt itsensä autolla vanhanaikaiseen tasoristeykseen juuri junan saapuessa.

 

[Vastuunpakoilija]

Pikkuveli pahoinpiteli äitinsä sairaalaan isoveli vei äidin rahat - Kotimaa - Turun Sanomat

Tämä veti hiljaiseksi, missä on lasten kunnioitus omaa äitiään kohtaan, missä lähimmäisen rakkaus.

Linkki vie turun Sanomien uutiseen.

 

[TQoFE]

Vedin miehen ylös junanraiteilta tänään vain pienen hetken ennen ohipyyhältävää junaa. Surulliseksi ei vetänyt ainoastaan tämä itsemurhayritys, vaan se että tulin tapahtuneen jälkeen miettineeksi miksi en vaan antanut olla, sitähän se mies haluais.

Teit ihan oikein, ostit miehelle ja hänen läheisilleen lisäaikaa.

Parhaassa tapauksessa puuttumisesi tilanteeseen saa aikaan sen, että yritys jäi viimeiseksi. Suuri syy itsemurhiin on luulo siitä, että kukaan ei välitä, mutta nyt siinä välitit.

Lakia en nyt niin piirun tarkkaan tunne, mutta eikös tuosta olisi voinut tulla joku syyte, jos olisit jättänyt ihmisen pelastamatta? Tässä tapauksessa itseltään, toki, mutta silti.

Junan alle jättäytyvän pelastamatta jättämisestä tuskin, sillä mikään yleinen pelastus- ja auttamisvelvollisuus ei koske tilanteita, joissa pelastaja joutuisi asettamaan itsensä hengenvaaraan.

 

[Ted Raikas]

Jotenkin sen vielä pystyy käsittelemään, jos kysessä on päivänselvä itsemurha. Siinä ratkaisuun päätynyt on vain valinnut tekovälineeksi junan. Minkäs veturinkuljettaja sille mahtaa, hän on joutunut ainoastaan välikappaleeksi tuohon irvokkaaseen näytelmään.

Toki, mutta voisin silti kuvitella, että ei se erityisen mieltäylentävä hetki ole. Näin olen ainakin kuullut, että monelle se on aika raskas paikka ja miksei olisi.

Tekisivät sen itsarin sitten ihan omissa oloissaan, sekoittamatta muita todistamaan tilannetta ja kenties kokemaan tarpeetonta syyllisyyttä. Tätä mieltä olen vakaasti.

Edit. TQoFE ok.

 

[Sistis]

Toki, mutta voisin silti kuvitella, että ei se erityisen mieltäylentävä hetki ole. Näin olen ainakin kuullut, että monelle se on aika raskas paikka ja miksei olisi.

Kyllähän siiitä on aina välillä mediassa, kuinka vuosittain jokunen veturinkuljettaja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle näiden itsemurhatapausten aiheuttamien traumojen vuoksi. Suurin syy tuossa lienee se, että ohjaamoon meneminen aiheuttaa vain niin pahat muistot, ettei tuota työtä pysty enää tekemään. Kyse ei siis niinkään ole syyllisyyden tunteesta, vaan ihan tuosta karmeasta kokemuksesta.

Sellaisen urbaanin legendan olen kyllä myös kuullut, että vanhuuseläkkeellä olevat veturinkuljettajat kyselevät toisilta, että "montako sulla tuli työuralla?". Tarkoittavat siis näitä tapauksia. Ja niitä kuulemma olisi melkeinpä jokaisella. Taitaa olla silti myytistä kyse.

Itsekin olen kerrran ollut junassa kun tuollainen itsemurha tapahtui. Olin silloin tulossa lentokentältä muutaman päivän Vilnan reissun jälkeen, ja halusin jo kotiin nukkumaan. Mutta eipä siinä paljoa väsymystä tullut ajateltua kun vaistosi junahenkilökunnan hädän. Naiskonduktööri kuulutti ääni väristen, että meille on sattunut allejäänti, ja joudumme odottamaan viranomaisten tuloa ja henkilökunta poistuu junasta. Tunti siinä seisottiin keskellä metsää jossain Riihimäen ja Hämeenlinnan välimaastossa... olisiko ollut lähellä Turenkia...

 

[Ted Raikas]

Kyllähän siiitä on aina välillä mediassa, kuinka vuosittain jokunen veturinkuljettaja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle näiden itsemurhatapausten aiheuttamien traumojen vuoksi. Suurin syy tuossa lienee se, että ohjaamoon meneminen aiheuttaa vain niin pahat muistot, ettei tuota työtä pysty enää tekemään. Kyse ei siis niinkään ole syyllisyyden tunteesta, vaan ihan tuosta karmeasta kokemuksesta.

Niin, eli vaikka en nyt ihan yksiselitteisesti itsemurhaa tuomitsekaan, niin jotenkin sitä toivoisi, että ihminen siinä pahimmassa ahdingossaankin osaisi edes vähän ajatella muitakin. Joka tapauksessa joihinkin läheisiin se itsari koskee, mutta tarvitseeko sitä tuskaa vielä laajentaa tuolla tapaa.

No tämä sopisi varmasti enemmän aihepiirin ketjuun, joka taitaa löytyäkin. Ei tämä elämä itseänikään aina janota, mutta itsemurha on silti jotenkin merkillinen teko eritoten jos siihen pitää sotkea muitakin.

 

[Musta Nuoli]

No tämä sopisi varmasti enemmän aihepiirin ketjuun, joka taitaa löytyäkin. Ei tämä elämä itseänikään aina janota, mutta itsemurha on silti jotenkin merkillinen teko eritoten jos siihen pitää sotkea muitakin.

Junan alle hyppääminen tai autolla rekan eteen ajaminen (näitähän tapahtuu yllättävän usein, ja monesti on uutisissa selityksinä "auto ajautui tuntemattomasta syystä väärälle kaistalle" ovat juuri näitä tapauksia, joita toivoisi itsemurhien kohdalla tapahtuvan mahdollisimman vähän.

Yksi tylympi ja hieman epävarmempi tapa tehdä itsemurha on ainakin rapakon takana silloin tällöin käytössä, eli "suicide by cop". Hengenriistäjä siis pakottaa virkavallan tilanteeseen, jossa virkavallan on käytännössä pakko ampua tekijä hengiltä, koska tekijä tulee vain päälle ase kourassa. Myös Butch Cassidy & Sundance Kid -elokuvan loppu on variaatio tästä, tosin melko äärimmäinen sellainen, sillä armeijan tulittamaksi ei joka poika pääsekään.

Nämä kaikki ovat sen takia pelkurimaisia metodeita, koska niissä traumat, syyllisyyden tunne ja vastuu teosta pyritään sälyttämään täysin ulkopuoliselle osapuolelle. Ja rekan eteen autolla -malli on siitä paskamainen, että ihan yhtä hyvin voi käydä niin, että rekkakuskikin kuolee tai vammautuu pysyvästi.

 

[pernaveikko]

Vedin miehen ylös junanraiteilta tänään vain pienen hetken ennen ohipyyhältävää junaa. Surulliseksi ei vetänyt ainoastaan tämä itsemurhayritys, vaan se että tulin tapahtuneen jälkeen miettineeksi miksi en vaan antanut olla, sitähän se mies haluais.

Oliko tuolla suunnalla: "Mieshenkilö menehtyi Jyväskylään matkalla olleen Intercity-junan alle Jämsässä."

Mies kuoli pikajunan alle | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

(linkki vie suureen kotimaiseen uutisportaaliin)

 

[Ted Raikas]

Ja rekan eteen autolla -malli on siitä paskamainen, että ihan yhtä hyvin voi käydä niin, että rekkakuskikin kuolee tai vammautuu pysyvästi.

Tai aiheuttaa vielä massiivisemmankin joukkokolarin pahimmassa tapauksessa.

Eli näissä tapauksissa voi ainakin sanoa, että itsemurha on aivan helvetin itsekeskeinen teko ja oli syyt siihen mitkä tahansa, niin erittäin raukkamaista ja vastuutonta.

 

[Major Malfunction]

Ja suomessa kun ollaan, niin joku keksii siitä lukuisia valituksen aiheita ja valittaa siitä netin keskustelupalstalla. Syylliseksi itsemurhaan todettaneen maahanmuuttajat tai vihreät.

Ja Suomessa ollaan oikeassa.

 

[Surukuku]

Jennan surmassa avustanut pääsi vapaaksi: "Ai kun oli lyhyt reissu..."

Hiljaiseksi vetää... ja surulliseksi omaisten puolesta.

Mikä vittu tätä Suomeakin vaivaa, kun tuommoiset oliot vapaalla kävelevät?

 

[Grainger]

Junan alle hyppääminen tai autolla rekan eteen ajaminen (näitähän tapahtuu yllättävän usein, ja monesti on uutisissa selityksinä "auto ajautui tuntemattomasta syystä väärälle kaistalle" ovat juuri näitä tapauksia, joita toivoisi itsemurhien kohdalla tapahtuvan mahdollisimman vähän.

Yllättävän usein? Ei voi enää tänä päivänä yllättää. Eilen esimerkiksi kaksi tapausta. Toki tuo oli poikkeuksellista, mutta lähes viikottain joku ajautuu tuntemattomasta syystä rekan keulaan. Yleensä autossa ollaan yksin ja kuljettajana mies. Jokainen ammattikuljettaja tuntee vähintään yhden kollegan, jonka keulaan on joku tappanut itsensä. Toki piirit ovat omalla tavallaan pienet, mutta kertoohan se surullisella tavalla siitä kuinka usein toisen työpaikalle mennään tappamaan itsensä.

Hiljaiseksi vetää... ja surulliseksi omaisten puolesta.

Jep. Toivon mukaan tuo tuomio nyt mietitään uusiksi ja kaveri uudelleen linnaan. Tietysti tuo vainajan häpäiseminenkin on rikos Suomessa.

 

[Merovingi]

Eli näissä tapauksissa voi ainakin sanoa, että itsemurha on aivan helvetin itsekeskeinen teko ja oli syyt siihen mitkä tahansa, niin erittäin raukkamaista ja vastuutonta.

Eipä ihminen ole elämästään vastuussa muille kuin itselleen ja saa päättää, mitä sillä tekee. Jos elämä tuntuu niin paskalta ettei sitä kannata enää jatkaa eikä usko sen siitä enää paranevan, niin miksi jatkaa oma kärsimystä?

Raukkamaiseksi en myöskään sanoisi. Melkoista rohkeutta se vaatii, jos pystyy itseltään hengen ottamaan. Siinä uhmataan kuitenkin ihmisen vahvinta vaistoa - itsesuojelua.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että rekan eteen ajaminen on helvetin typerä tapa viedä itseltä henki. Toivoisi kyllä, että tajuttaisiin viimeisillä hetkillä ajatella myös sitä toista kuskia ja hänen tunteitaan. Samoin veturin kuskin.

 

[Silkkeri]

Eipä ihminen ole elämästään vastuussa muille kuin itselleen ja saa päättää, mitä sillä tekee.

Täsmälleen samaa mieltä. Raivostuttavaa, kuinka monesti itsemurhan tehnyttä pidetään itsekkäänä kusipäänä, kun jäi omaiset ja kaikki suremaan. Jos ihmisellä ei ole oikeutta päättää oman elämänsä päättymisestä niin mistä sitten? Aina joku jää suremaan, mutta onko se sitten oikeasti parempi vaihtoehto kärsiä vaan sen takia, ettei läheisille tulisi suru? Itsemurha tuskin on kenellekään mikään helppo päätös, toki valitettavan usein hätiköity sellainen, mutta silti vain ja ainoastaan ihmisen oma.

 

[Freddie Freeloader]

Itsemurha on aina itsekeskeinen, raukkamainen ja vastuuton teko. Se kertoo juuri siitä, että ihminen ei enää ajattele ketään muuta kuin itseään.

En ole muuten koskaan tuntenut ketään, joka ei jossain elämänsä vaiheessa olisi hautonut itsemurhaa, minä mukaan lukien. Tarkoittaen siis ihmisiä, jotka tunnen hyvin. Yksi toisensa jälkeen he avautuvat tästä.

 

[Apmp-]

Täsmälleen samaa mieltä. Raivostuttavaa, kuinka monesti itsemurhan tehnyttä pidetään itsekkäänä kusipäänä, kun jäi omaiset ja kaikki suremaan. Jos ihmisellä ei ole oikeutta päättää oman elämänsä päättymisestä niin mistä sitten? Aina joku jää suremaan, mutta onko se sitten oikeasti parempi vaihtoehto kärsiä vaan sen takia, ettei läheisille tulisi suru? Itsemurha tuskin on kenellekään mikään helppo päätös, toki valitettavan usein hätiköity sellainen, mutta silti vain ja ainoastaan ihmisen oma.

Eiköhän Ted ajanut tuossa takaa sitä, että itsemurhan tekeminen rekka- tai junakonstilla on helvetin itsekästä ja totaalisen kusipäistä toimintaa. Jos oma elämä menee niin päin helvettiä, että haluaa tappaa itsensä niin miksi siihen pitää vetää muita mukaan? Yleensäkin jos niin huonosti menee, että alkaa puntaroimaan itsensä tappamista niin kyllä se 99% todennäköisyydellä johtuu omista töppäilyistä ja valinnoista. Ei multa kyllä ainakaan heru yhtään sympatiaa niille, jotka oman elämänsä näin päättävät. Sitten perustetaan Facebookiin joku Rip in peace -ryhmä ja siellä sitten surraan kun kansanedustajat ja rikkaat ja kaikki pakottivat tämän "Jarmon" ajamaan siihen rekan eteen. Tämän jälkeen rekkakuski joutuu jäämään sairaseläkkeelle henkisten ja fyysisten vammojen takia.

 

[Kumielvis]

Eipä ihminen ole elämästään vastuussa muille kuin itselleen ja saa päättää, mitä sillä tekee. Jos elämä tuntuu niin paskalta ettei sitä kannata enää jatkaa eikä usko sen siitä enää paranevan, niin miksi jatkaa oma kärsimystä?

Raukkamaiseksi en myöskään sanoisi. Melkoista rohkeutta se vaatii, jos pystyy itseltään hengen ottamaan. Siinä uhmataan kuitenkin ihmisen vahvinta vaistoa - itsesuojelua.

Mulla on kyllä ihan päinvastainen näkökulma tähän. Ihmisen elämä koostuu suhteesta muihin ihmisiin. Myös itseensä, ja viime kädessä tietenkin ollaan vastuussa itselleen, mutta kyllä siinä on ne muutkin ihmiset, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Perhe, ystävät, vanhemmat, työkaverit. Kaikkiin on side, toisiin suurempi kun toisiin. Jokaiseen näistä ihmisistä on vaikutusta omilla toimilla. Sitä merkitystä ei kukaan pysty itse tajuamaan.
Jos itsemurhan suorittaa juna/rekkametodilla niin siinä ottaa oman itsemurhansa aiheuttaman pahoinvoinnin, syytöksen ja surun piiriin myös jonkun täysin tuntemattoman ihmisen, ja sitäkautta myös hänen ympärillä olevat ihmiset, perheen, työkaverit jne. Elämässä on vastuussa myös muista ihmisistä, aina.

Raukaksi, säälittäväksi, heikoksi tai miksikään muuksikaan en kuitenkaan voi koskaan tuomita ketään itsemurhan tehnyttä. Mulla on joka syksy omat itsetuhoiset ajatukseni joita onneksi pystyn hillitsemään sillä, että minulla on niin hyvä tukiverkko ympärilläni. Läheskään kaikilla ei ole yhtä onnellista tilannetta. Lisäksi kyse on aina omakohtaisesta kokemuksesta, ei kukaan voi sanoa kenestäkään kuinka tämä tuntee tai kuinka tämän tulisi ajatella oikein. Neuvoja ja ohjeita voi ja pitää kyllä antaa tarvittaessa.

Exän elämä on ollut raskain mitä kenelläkään tiedän olleen, melkoisen epäonnisten tähtien alla on syntynyt. Mielestäni ei ole mitään heikkoutta että hän on sen jälkeen täysin hajalla ja itsetuhoinen. Se, että hän on edelleen hengissä ja jaksanut kaiken tuon paskan tekee hänestä mielessäni yhden vahvimmista tuntemistani ihmisistä.

 

[Ted Raikas]

Eiköhän Ted ajanut tuossa takaa sitä, että itsemurhan tekeminen rekka- tai junakonstilla on helvetin itsekästä ja totaalisen kusipäistä toimintaa. Jos oma elämä menee niin päin helvettiä, että haluaa tappaa itsensä niin miksi siihen pitää vetää muita mukaan?

Juuri tätä tarkoitin.

Tekee sen itsarin ennemmin sitten omissa oloissaan vetämällä itsensä jojoon tai vaikkapa lääkeövereillä.

Se, että muut joutuu tavalla tai toisella osalliseksi siihen oman käden kautta lähtemiseen, niin on ihan helvetin törkeä temppu.

Raukaksi, säälittäväksi, heikoksi tai miksikään muuksikaan en kuitenkaan voi koskaan tuomita ketään itsemurhan tehnyttä. Mulla on joka syksy omat itsetuhoiset ajatukseni joita onneksi pystyn hillitsemään sillä, että minulla on niin hyvä tukiverkko ympärilläni.

Kyllä minullakin on itsemurha-ajatuksia ollut. Sitä en osaa sanoa kuinka "vakavia" ja missä se raja menisi, että ryhtyisin oikeasti tuumasta toimeen. Silti, sitä on kuitenkin ajatellut ja siihen ajatukseen havahtuminen on aina yhtä hämmentävää.

Pieneen mieleenikään ei tulisi jättää mitään itsemurhaviestejä tai sanoa jollekin, että nyt aion tappaa itseni, koska se on kanssa aivan hiton ikävä temppu toista/toisia kohtaan. Jokunen ihminen on minulle noin sanonut ja se tuntuu aina yhtä pahalta ja jättää todella huonot fiilikset. Siinä vastuu ja huolehtiminen sysätään toisen niskoille todella ikävällä tavalla. Vaikka itsemurhasta púhuva väittää, että se on hänen oma asiansa, niin ei ole perkele soikoon... kyllä se on oitis myös sen asia joka joutuu noita uhkailuja kuuntelemaan. Itse ainakin koen olevani velvollinen toimimaan, koska välitän.

 

[Iker]

Täsmälleen samaa mieltä. Raivostuttavaa, kuinka monesti itsemurhan tehnyttä pidetään itsekkäänä kusipäänä, kun jäi omaiset ja kaikki suremaan. Jos ihmisellä ei ole oikeutta päättää oman elämänsä päättymisestä niin mistä sitten?

No on se nyt jossain määrin itsekästä tappaa itsensä pois päiviltä esim. sellaisessa tilanteessa, että on menty naimisiin, otettu iso asuntolaina ja tuotu maailmaan esim. kolme lasta, joista nuorimmaista tuo suremaan jäävä leski hoitaa vielä kotona pois työelämästä.

Ehkä näemme asiat eri tavalla eikä siinä mitään, mutta kyllä se mielestäni hieman muitakin liippaa jos tuossa tilanteessa esim. se perheenisä oman henkensä riistää ja jättää vaimonsa ja kolme pikkulasta jälkeensä suremaan ja selviytymään kaikista käytännön asioista sen jälkeen. Ja joo, varmasti on heilläkin tukiverkostonsa ja selviävät tilanteesta ajan myötä kuiville, asunnon saa myytyä ja lainan kuitattua ja yksinhuoltajat ovat ennenkin rahallisesti pärjänneet, mutta ei se silti poista tuon itsekkään ratkaisun järkyttävää vaikutusta muihin.

Toki voi myös miettiä kuolleen omia vanhempiaan jos sellaisia vielä kuvioissa on, ei se heillekään varmasti helppo paikka ole jos esim. 30-vuotias poikansa on losauttanut henkensä pois. Lapsenlapset kyselevät vielä 15 vuoden päästä mummoltaan ja papaltaan, että minkälainen se meidän isä oli. Siinä saavat leski ja vanhemmat elää tilannetta loppuikänsä uudestaan ja uudestaan. Varmasti siitäkin selviää, mutta etteikö se tehty päätös taas hieman koskisi muitakin kuin sitä raatoa, olen eri mieltä.

Ja kuten Ted Raikas tuossa haki, jos sen itsemurhan tekee vielä täysin ulkopuolisen ihmisen tilanteeseen osalliseksi ottaen eli esim. rekan alle autonsa ajamalla, on teko aina vaan itsekkäämpi kun tuossa ei ajatella oman mahdollisen perheen lisäksi sitä mitä vaikutuksia kyseiselle ulkopuolisellekin osapuolelle tuosta on.

 

[varatuomari]

En kauheasti nykyään harrasta moista avautumista, mutta edellä käyty itsemurhakeskustelu herätti jonkin verran ajatuksia.

Kai itsemurhalla, siinä miessä toisenkin ihmisen murhaamalla, aiheuttaa aina taakkaa myös muille?

Äitini päätti päivänsä joskus kun olin juuri täyttänyt 18. En voi väittää etteikö tuo olisi minuun millään lailla vaikuttanut, vaikeuttanut niin minun kuin monen muunkin elämänkulkua. Jos ihmisellä onkin oikeus päättää omasta kohtalostaan, on ihmisellä myös mielestäni velvollisuus olla aiheuttamatta kanssaihmisille kohtuutonta painolastia.

Veikkaan, että harva on niin kova jätkä että osaa suhtautua läheisensä menetykseen täysin tunteettomasti, jatkaa elämäänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Toki ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla ja ehkä vahvemmilla ihmisillä on tehokkaammat menetelmät prosessoida vastoinkäymisiä. Tukiverkostokaan ei ole ehtymätön apu, mikäli myös tukiverkosto on repaleinen.

Itse ainakin olin tuon ikäisenä koltiaisena kohtuu ulapalla jo ihan kaikkien käytännön asioiden kanssa; miten hautajaiset hoidetaan, minne kaikkialle pitää ilmoittaa yms. Ja kun velkaakin muori jätti jälkeensä aivan helvetisti, sai tuossa tovin miettiä miten omaa elämäänsä lähtisi uudelleen järjestämään. Isästä ei tuohon aikaan ollut liikaa apua äijän alkoholinkäytön oltua tuohon aikaan jo päivittäistä.

No, kyllähän kaikki lopulta hoitui ja viime vuonna saatiin viimeinen erä noista veloistakin maksetuksi. Kuitenkin tapaus jätti minuunkin omanlaisensa jäljen, uskoakseni muutamaan muuhunkin. Ainakaan mummoni ei vieläkään ole kovin sinut asian kanssa, joskin syyttää edelleen kaikesta isääni, joka tenusi itsensä hautaan jokusen vuoden myöhemmin.

En minä nyt silti lähtisi itsemurhaa yksiselitteisesti tuomitsemaankaan, mutta en myöskään vähättelemään sen vaikutusta kanssaihmisiin. Ihmisellä on oikeus ajatella itseään ja omaa etuaan, muttei mielestäni muiden kustannuksella. Ainakaan minä en osaa sellaista itsekkyyttä kovin suuresti arvostaa.

 

[TQoFE]

Ehkä näemme asiat eri tavalla eikä siinä mitään, mutta kyllä se mielestäni hieman muitakin liippaa jos tuossa tilanteessa esim. se perheenisä oman henkensä riistää ja jättää vaimonsa ja kolme pikkulasta jälkeensä suremaan ja selviytymään kaikista käytännön asioista sen jälkeen.

Kiitos Iker, nimenomaan näin se on. Ihan eri asia on vaikka perheenisän tappaa itsensä kuin että lopulliseen ratkaisuun päätyy joku täysin syrjäytynyt, jolla ei ole enää minkäänlaisia läheisiä, joihin olisi yhteydessä. Silloin se on "vain oma asia".

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että sitä Ikerin mainitsemaa tukiverkkoakaan ei aina ole tai sitten se jää lesken ympärille, kun aikuisilla ei ole voimia tai eväitä käsitellä lapsen surua. Olin vuosikaudet katkera ja vihainen faijalle siitä, että hän jätti mut käytännössä kokonaan yksin. Meni vuosia oppia antamaan anteeksi, olemaan armollinen ja uskoa, että kyllä hän varmaasti parhaansa teki, mutta hän vaan sattui saamaan liian raskaan taakan kantaakseen. Nykyään olen jopa kiitollinen siitä, että faija lähdöllään kasvatti musta vahvan ihmisen, joka selviää ihan mistä tahansa.

 

[Samsonov]

Nyt tekee tiukkaa uskoa kaikki mitä tapahtuu. Serkku vei hengen itseltään. Isä soitti ja kertoi asiasta.

Outo viikko. Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua. Aivan käsittämätön viikko. Onko se tämä pimeä syksy? Tuloillaan olevaan jouluun tsemppaaminen tuntuu varmasti raskaalta jos muutenkin on raskasta elämä.