Eikös oman käden oikeus kovalla otteella olisi toimiva ratkaisu kaikkiin tilanteisiin? Siis aina.
Juu - kysymyksessäsi törmätään näihin moraalifilosofian peruskysymyksiin:
* Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
* Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
* Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?
Siis - mikä on oikein ja mikä väärin?
Veli(?) benicion mainitsema ylinopeus liikkuu sillä harmaalla alueella, joka lievänä mielletään vain ikään kuin sattuneessa tilanteessa käytetyksi "omankädenoikeudeksi" täysin ilman muiden vahingoittamistarkoitusta.
Törkeä ylinopeus ja sen aiheuttama vakava onnettumuus on taas selkästi vakava piittaamattomuus ja rikos toisia kohtaan niin laillisesti kuin eettisestikin ja saa aina lain langettaman sanktion lisäksi myös laajan moraalisen tuomion. Selvyyden vuoksi vielä, että silti ylinopeus on aina vähintäänkin rike tieliikennelakia vastaan.
Jos nyt sitten tarkastellaan jotain pahoinpitelyä, vakavaakin, joka tapahtuu esim. kahden aikuisen keskinäisen nujakoinnin seurauksena, asia yleensä kuitataan hymähdyksellä ja korkeintaan päänpudistuksella: "Taisi olla vikaa niin sysissä kuin sepissäkin..." eikä aiheuttane kuin asianosaisille sen suurempaa mielenliikutusta.
Mutta - aina kun törmätään aikuisen miehen tai naisen lapseen tai johonkin eläimeen kohdistamaan raakaan väkivaltaan, ei kukaan normaali tunneälyinen ihminen jää kylmäksi. Sellainen teko kaikessa selittämättömyydessäänkin on yksinkertaisesti ihmisten etiikan kannalta raukkamaisn ja alhaisin rikos, minkä voi tehdä - niin lienee myös rikollistenkin kategoriassa, jossa yleensä seksuaaliväkivaltarikokset luokitellaan sinne alimmaksi.
Lienee myös tullut selväksi jo aiemmin, ettei minulta(kaan) liikene yhtään eikä minkäänlaista myötätuntoa noita tuskin ihmisiksi luokiteltavia pahoinpitelijöitä kohtaan. Olen valmis menemään väliin aina, kun näen jonkun kohtelevan kaltoin eläintä, ihan mitä tahansa - ja sama koskee tietysti lapsiin, vanhuksiin ja naisiinkin kohdistuvia tapauksia.
En silti kanna mukanani koskaan mitään aseentapaistakaan, vain moraalisen oikeuden tuomaa varmuutta ja kylmää raivoa - mutta en armoa.