Ulkopuolisen maallikon päähän tulee tästä ensimmäisenä se ajatus, että olisiko isänäidiltäsi itseltään kysytty, että haluaako hän olla loppuajan sairaalassa vai kotona ja hän olisi sitten mennyt mieluummin kotiin? Meinaan vaan sitä ikävää tosiseikkaa, että haimasyöpä on ennuste ja taudinkulun nopeus huomioiden sellainen sairaus, että isoäitisi tietää varmasti itsekin, että nyt on pakko tehdä ratkaisuja sen suhteen missä haluaa viimeiset aikansa viettää.
Mummini ei itse myönnä sairastavansa syöpää. On kuulemma vatsahaavaa ja tällaista vähemmän vakavaa tautia.
Itse en ole kuullut keneltäkään, että olisi kysytty. Mutta kuten totesinkin, niin ymmärrän sinällään tuon toiminnan, tuntuu vain kovin julmalta tyyliltä. Mitään ennustetta lääkärit eivät sen kummemmin antaneet. Voi olla kuukausi tai sitten 2 vuotta. Juuri tuollaista "keskenkasvuisen" syövän toteamisen jälkeistä liirumlaarumia. Mitään ei voida enää tehdä, mutta eipä osata antaa arviota elinajastakaan. Ja se taas on mielestäni oikein. Turha ruveta arvailemaan toisten jäljellä olevaa aikaa muuten vain.
Ehkä jonkunlaista lohtua tuohon kokonaisuuteen tuo kuitenkin se, että 85 vuotta on pahuksen komea ikä. Siinä ehtii elää ja nähdä, harvoille suodaan enempää.
Itse kuulin viime viikolla entisen työtoverin kuolleen ja juurikin haimasyöpään. Marraskuussa oli ollut vielä töissä, mutta sitten mentiin alaspäin ja kovaa. Sairaalassa hän ehti kai olla vain noin kaksi viikkoa. Hiljaiseksi vetävät tuollaiset sairaudet, joita vastaan ei kerta kaikkiaan ole juuri mitään mahdollisuuksia.
85-vuotta on komea ikä. Ikävä todeta, mutta onpahan ainakin vanha ihminen, jonka sairaus tulee viemään. Eikä nuoria, kuten esimerkiksi yllä mainittu saksalaismolari. Luonnollinenhan kuolema vanhoille on ja siihen osaa enemmän varautua, mutta syöpää kuolemista en kyllä koe luonnolliseksi, oli ikää sitten 25- tai 85-vuotta.
Nuo viimeiset lauseet ovat juuri kirjaimellisesti sitä mitä tapahtuu, kun syöpään sairastuu ja se havaitaan liian myöhään. Juuri tämän mummini mies, eli siis ukkini, vietiin sairaalaan syöpään sairastuneena vain viikkoa ennen kuolemaansa. Osanottoni joka tapauksessa entisen työtoverisi pois menosta. EI todellakaan naurata.
Lisätään vielä sen verran, että kummisetäni veljellä todettiin vähän aikaa sitten keuhkosyöpä ja annettiin elinaikaa max. jouluun asti. Hiljaiseksi sekin veti, vaikken miestä tunnekaan.
Pitäisi varmaan se tupakointi lopettaa jossain vaiheessa.