Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[vetoo]

Pentti Iisalo kiersi ahkerasi loppuun asti erilaisissa tilaisuukissa edustamassa veteraaneja ja Mannerheim-ristin ritareiden säätöitä, jonka puheenjohtaja hän oli. Hän jatkoi jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viitoittamaa tietä, vaikka ei ehkä ollut yhtä paljon valtamediassa Ehrnroothiin verrattuna.

Iisalon sai sotilassaavutuksistaan Mannerheim-ristin vuonna 1941 numerolla 16. Hän oli ensimmäinen vänrikki, jolle Mannerheim myönsi kunniamerkin. Iisalon veljessarja on ainutlaatuinen Suomen historiassa. Kaksi nimitettiin ritariksi, yhdestä tehtiin ehdotus ja neljäskin kunnostautui. Tämä neljäs, joka kunnostautui oli Pentti Iisalon mukaan veljessarjan etevin. Se kertoo paljon.

Mannerheimin puoltamassa 10. divisioonaan komentajan, eversti J. Sihvon esityksessä mainitaan seuraavaa:

17.8.41 Tiurin sillan eteläpuolella syntyneessä taistelussa valtasi vänr. Iisalo yksin vihollisen pst.tykin, käänsi sen ja ryhtyi tutustumaan valtaamaansa aseeseen, jollaista hän ei ollut aikaisemmin käsitellyt. Hän ampui noin 40 laukausta kolonnaa kohti saaden aikaan läpipääsemättömän ruuhkan tielle. Näin sai vänr. Iisalo reippaalla toiminnallaan viivytetyksi vihollista siksi kunnes oma pataljoona pääosillaan ehti paikalle.

Olen itse lukenut Iisalon kirjoittamat kirjat Tiurin tieltä Syvärille (1999) ja Ritarivänrikit (2002). Jos kiinnostaa niin milenkiintoista luettavaa.

Mannerheim-ristin ritareita on elossa enää kolme:

nro 95 Tuomas Gerdt
nro 118 Kaarlo Nykänen
nro 119 Onni Määttänen

Reilun kuukauden päästä järjestettäviin linnan juhliin saapuu ensimmäisenä Gerdt. Määttänen ei enää ole osallistunut juhliin vime vuosina. Nykänen oli 2005 ja 2007 ilmoittanut esteestä, mutta 2006 hän osallistui. Gerdt saattaa olla ainoa ritari, joka saapuu juhliin.

 

[tony]

"Eessä seisten, eellä mennen, pelkäämättä eteenpäin....!"

Lepää rauhassa Pentti Iisalo. Isänmaa on taas menettänyt yhden pojistaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Pentti Iisalo in memoriam.

Ritarien rivit harvenevat, kunnes heistä viimeinenkin on mennyt menneeseen. Ilahduttavaa huomata, myös tätä palstaa lukemalla, että heidän perintönsä elää ja jää elämään. Rehti isänmaallisuus ja maanpuolustajien kunnioittaminen ovat taas arvossaan. Aina ei ole näin ollut, mutta viime vuosina tammenlehväsukupolvi on viimein saanut ansaitsemansa kunnian osakseen.

 

[Loktev]

Niinpä niin, pari viikkoa sitten Aurassa kolme, nyt Perhossa kolme. Kenen vuoro on ensi viikolla? Eivätkö nuoret koskaan opi!?
Voi sitä läheisten, äitien ja isien, siskojen, veljien, mummien, vaarien ja ystävien tuskan ja ahdistuksen määrää!

Näin kirjoitin viikko sitten! Tällä viikolla viisi uhria Tampereen seudulla! Kenen vuoro ensi viikolla?
Kyllä tämä vetää todella surulliseksi ja hiljaiseksi! Jotakin pitää tehdä!

 

[Snaipperi #16]

Pentti Iisalo in memoriam.

Ritarien rivit harvenevat, kunnes heistä viimeinenkin on mennyt menneeseen. Ilahduttavaa huomata, myös tätä palstaa lukemalla, että heidän perintönsä elää ja jää elämään. Rehti isänmaallisuus ja maanpuolustajien kunnioittaminen ovat taas arvossaan. Aina ei ole näin ollut, mutta viime vuosina tammenlehväsukupolvi on viimein saanut ansaitsemansa kunnian osakseen.

Itse asiassa vituttaa ettei Suomessa kaikki arvosta maanpuolustusta, ei siis tarvitse olla mikään sotahullu. Mutta monet varsinkin nuoret pitävät reserviarmeijaa turhana. Ollaan synnytty kultalusikkasuuhun eikä uskota mihinkään pahaan. Maailma muuttuu ja kaikkia vempeleitä keksitään, mutta ihmisten ahneus ja sodat eivät poistu koskaan.

Lueppa tuota "asevelvollisuusarmeijasta luopuminen"- ketjua ja huomaat että alkaa aika kovasti tulemaan v-mäisiä tunteita.

Katso, kaikki saa käydä ilmaiset koulut ja palvelut, mutta kun pitäisi antaa 6kk isänmaalle niin ei millään. Toki kaikki maksaa veroja, mutta ei taida niillä yksittäisillä pennosillaan maksaa kaikkea mitä yksittäiseen henkilöön on laitettu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Lueppa tuota "asevelvollisuusarmeijasta luopuminen"- ketjua ja huomaat että alkaa aika kovasti tulemaan v-mäisiä tunteita.

Joo, erehdyin taannoin siihen ketjuun itsekin kommentoimaan sen yhden nimimerkin paskapuheita. Ne pistivät todella hiljaiseksi. Tuollaisia "ajattelijoita" tulee tietysti aina olemaan, olivatpa menossa hyvät tai huonommat ajat.

Soraäänistä huolimatta asiallisen isänmaallisuuden ja maanpuolustuksen kurssi on suht korkealla tänä päivänä, verrattuna vaikkapa menneisiin vuosikymmeniin. Selkeästi maanpuolustusvastaisen aineksen painoarvo maan poliittisissa elimissä on onneksi kohtalaisen rajallista. Kommunistien ja muiden harhautuneiden möykkää ei tarvitse enää juuri suodattaa, hyvin harva on totaalisesti jämähtänyt väärille vuosikymmenille. Eduskunnassakin ovat lähinnä ne muutamat umpivasurit ja pari vihreää, jotka heittävät periaatteen takia maanpuolustusvastaisia puheenvuoroja aina kun sellaiseen on tilaisuus.

 

[M@rko77]

Kyllä tuo Iisalon poistuminen oikosääristen pataljoonaan hiljensi ja melkein päästi itkun. Ehkä sen takia, että herra asusteli Lahdessa ja oli ritareiden puhemies. RIP - maineenne elää ikuisuuden historian kirjoissa..

Laineissa Laatokan mahti, kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti, konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee, vartija poissa jo on...

 

[Ruutiveijari]

Mamma kuoli noin tunti sitten. Haimasyöpä vei maailman kilteimmän ihmisen alle kuukaudessa pirteästä lenkkeilijästä ikuiseen uneen.

Pienen hymyn laittaa kasvoille kuitenkin mamman viimeiset sanat, lapselleen, äidilleni, osoitettuna; "turvallista matkaa".

 

[Aatos]

Mamma kuoli noin tunti sitten. Haimasyöpä vei maailman kilteimmän ihmisen alle kuukaudessa pirteästä lenkkeilijästä ikuiseen uneen.

Pienen hymyn laittaa kasvoille kuitenkin mamman viimeiset sanat, lapselleen, äidilleni, osoitettuna; "turvallista matkaa".

Syvimmät osanottoni. Kyseinen syöpä korjasi aikanaan Isäni talteen, pirteästä lenkkeilijästä uneen, lyhyessä ajassa.

 

[Esko Epäkesko]

Paska päivä sai sitten arvoisensa huipennuksen kun kusti oli polkenu ja tuonu postia käräjäoikeudesta. Ei tarvinnu kummoinenkaan fakiiri olla, että arvasi sisällön; avioeropaperithan sieltä kuoresta sitten löytyi.

Vaikka on koko ajan tienny, että joku kaunis päivä ne sinne laatikkoon lopsahtaa niin silti veti hiljaiseksi. Kaikki on nyt sitten virallista.

 

[vilperi]

Tänään kävin sitten luokkani kanssa ensimmäisen kerran kaiken tapahtuneen jälkeen kouluni k.o tiloissa.

Onneksi pahimmat oli ehditty jo siivoamaan pois, mutta kyllä se hiljaiseksi veti. Sitä hajua ja näkyä en varmasti tule ikinä unohtamaan.

 

[vilperi]

Miten paljon ihminen voi kohdata surua yhden vuoden aikana?

Ei siitä ole vielä edes vuottakaan kun rakas koirani jouduttiin lopettamaan. Reilu kuukausi on kulunut siitä kun koulullamme tapahtui järkyttävä tragedia ja tänään juuri sain kuulla, että tätini on saanut aivoinfarktin ja makaa huonossa kunnossa teholla. Huomenna selviää kuinka hyvin tätini selviää tuosta. Tänään ei ole kuulemma edes pystynyt kuin puristamaan tyttärensä kättä.

Synkäksi vetää mielen jälleen kerran.

 

[Raatelurakki]

Miten paljon ihminen voi kohdata surua yhden vuoden aikana?

Ei siitä ole vielä edes vuottakaan kun rakas koirani jouduttiin lopettamaan. Reilu kuukausi on kulunut siitä kun koulullamme tapahtui järkyttävä tragedia ja tänään juuri sain kuulla, että tätini on saanut aivoinfarktin ja makaa huonossa kunnossa teholla. Huomenna selviää kuinka hyvin tätini selviää tuosta. Tänään ei ole kuulemma edes pystynyt kuin puristamaan tyttärensä kättä.

Synkäksi vetää mielen jälleen kerran.

Voimia sulle, jos se yhtään lohduttaa niin joskus se sadepäiväkin lakkaa. Yritä jaksaa ja jos ahdistaa niin puhu jollekkin joka ymmärtää.

 

[banaaninviljelijä]

Paska päivä sai sitten arvoisensa huipennuksen kun kusti oli polkenu ja tuonu postia käräjäoikeudesta. Ei tarvinnu kummoinenkaan fakiiri olla, että arvasi sisällön; avioeropaperithan sieltä kuoresta sitten löytyi.

Vaikka on koko ajan tienny, että joku kaunis päivä ne sinne laatikkoon lopsahtaa niin silti veti hiljaiseksi. Kaikki on nyt sitten virallista.

Muistan itsekin tuon päivän. Ei se helpolta tuntunut, varsinkin, kun oli alunperin ollut puhe vain tauosta, niin alta kuukausi akan pois muutosta tuommoinen läpyskä postiluukusta kolahteli sisään.

 

[Sateentekijä]

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1614181

Hiljaiseksi vetää...

 

[Ben Marco]

Kylläpä on ollutkin harvinaisen paska päivä. Aamulla käytiin normaalisti avovaimon, poitsun & koiran kanssa lenkillä. Takaisin tullessa käveltiin naapurin rivari-yksiön ohi, ja satuin vilkaisemaan sinnepäin. Naapuri makasi tuupertuneena ulko-oven ja eteisen välissä. Aika nopeasti kävi selväksi että viikatemies oli ehtinyt ensin. Ei voi ymmärtää, kaveri oli pikkasen päälle nelikymppinen, todella symppis kaveri.

En voi edes kuvitella miltä perheenjäsenistä tuntuu. Hänen muistoaan kunnioittaen oli katsottava/kuunneltava sitten tuo Juha Tapion melankolinen keikka yleltä.

Rest in peace mate!

 

[Sistis]

Nuorten ihmisten vakavat sairaudet vetävät aina hiljaiseksi. Niin tämäkin uutinen Saksan jääkiekkomaajoukkueessakin esiintyneen Robert Müllerin parantumattomasta aivosyövästä:

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1615066

Kaveri aikoo pelata jääkiekkoa niin pitkään kuin pystyy. Sitkeä asenne. Toivottavasti pystyisi jatkamaan uraa pitkään, mutta taitaa kyllä olla epätodennäköistä.

 

[repe_joke]

Eilen tuli taas suru-uutisia, kun avovaimon pikkusiskon paras kaveri oli tehnyt itsemurhan. Tämä kyseinen tyttö oli juuri täyttänyt 18, joten elämä oli sikäli vielä edessä. Ikävä kyllä hän kärsi myös erittäin vakavasta masennuksesta, joka sitten lopulta johti itsemurhaan.
Että hiljaiseksi kyllä vetää.

 

[Marwin]

Surullisia uutisia pukkasi äsken tyttöystävältä. Hänen siskon miehensä veljen perheestä kuoli eilen illalla 5v poika. Poika oli innoissaan hakenut pulkkia ulkorakennuksesta ensilumen tultua ja oli siellä jostakin korkeudesta pudonnut kivikovalle betonilattialle. Tarkemmin en tiedä, mutta illalla sitten kuoli leikkauspöydälle.

Hiljaiseksi vetää, vaikka en perhettä tuntenutkaan.

 

[Palstalegenda]

Kovin kevyttä kamaa tämä minun surulliseksi - tai ainakin vähän haikeaksi veto - verrattuna noihin edeltäviin:

Schollin ja Uleåborgirinkin bannit. Miten tässä kuukauden pärjää ilman vapaan puolen schollismeja. Viikko nyt vielä menettelee.

 

[Bruno]

Hiljaiseksi vetää. Isäni äidillä todettiin jokin aika sitten haimasyöpä. Selväksi kävi äkkiä, että sädehoitoja tai leikkausta mummini ei tule kestämään. Käsittämättömältä tuntuu kuitenkin se, että hänet vain lähetetään kotiin olemaan yksin. Nyt on sitten viimeisen viikon aikana kiidätetty kaksi kertaa takaisin sairaalaan, kun häntä on sattumalta joku sukulainen käynyt tapaamassa ja löytänyt lattialta makaamasta. Verta oksentelee ja muutenkin näkee, että on kuihtumassa pois.
Viimeksi tänään oli kaatunut, eikä enää voima riitä nousta omin ylös. Puhelimen sai hapuiltua käsiinsä ja soitti sitten faijalleni, joka lähti auttamaan ja vielä selvittiin.
Ihmetyttää vain se miten julmaa on meininki. Vanha (85-vuotias) ja yksinäinen saa itsekseen kitua kohti kuolemaansa kotonaan. Kuitenkaan meidänkään suvussa ei ole sellaisia ihmisiä, jotka voisivat olla seurana 24/7.
Sinällään ymmärrän, että ei kaikkia voi sairaalassa makuuttaa, varsinkaan "parantumattomasti" sairasta vanhusta, mutta silti tuntuu kovin pahalta.

 

[Erkka]

Isäni äidillä todettiin jokin aika sitten haimasyöpä. Selväksi kävi äkkiä, että sädehoitoja tai leikkausta mummini ei tule kestämään. Käsittämättömältä tuntuu kuitenkin se, että hänet vain lähetetään kotiin olemaan yksin.

Ulkopuolisen maallikon päähän tulee tästä ensimmäisenä se ajatus, että olisiko isänäidiltäsi itseltään kysytty, että haluaako hän olla loppuajan sairaalassa vai kotona ja hän olisi sitten mennyt mieluummin kotiin? Meinaan vaan sitä ikävää tosiseikkaa, että haimasyöpä on ennuste ja taudinkulun nopeus huomioiden sellainen sairaus, että isoäitisi tietää varmasti itsekin, että nyt on pakko tehdä ratkaisuja sen suhteen missä haluaa viimeiset aikansa viettää. No, en tiedä, kunhan arvailen. Ikävä homma joka tapauksessa. Ehkä jonkunlaista lohtua tuohon kokonaisuuteen tuo kuitenkin se, että 85 vuotta on pahuksen komea ikä. Siinä ehtii elää ja nähdä, harvoille suodaan enempää.

Itse kuulin viime viikolla entisen työtoverin kuolleen ja juurikin haimasyöpään. Marraskuussa oli ollut vielä töissä, mutta sitten mentiin alaspäin ja kovaa. Sairaalassa hän ehti kai olla vain noin kaksi viikkoa. Hiljaiseksi vetävät tuollaiset sairaudet, joita vastaan ei kerta kaikkiaan ole juuri mitään mahdollisuuksia.

 

[Bruno]

Ulkopuolisen maallikon päähän tulee tästä ensimmäisenä se ajatus, että olisiko isänäidiltäsi itseltään kysytty, että haluaako hän olla loppuajan sairaalassa vai kotona ja hän olisi sitten mennyt mieluummin kotiin? Meinaan vaan sitä ikävää tosiseikkaa, että haimasyöpä on ennuste ja taudinkulun nopeus huomioiden sellainen sairaus, että isoäitisi tietää varmasti itsekin, että nyt on pakko tehdä ratkaisuja sen suhteen missä haluaa viimeiset aikansa viettää.

Mummini ei itse myönnä sairastavansa syöpää. On kuulemma vatsahaavaa ja tällaista vähemmän vakavaa tautia.
Itse en ole kuullut keneltäkään, että olisi kysytty. Mutta kuten totesinkin, niin ymmärrän sinällään tuon toiminnan, tuntuu vain kovin julmalta tyyliltä. Mitään ennustetta lääkärit eivät sen kummemmin antaneet. Voi olla kuukausi tai sitten 2 vuotta. Juuri tuollaista "keskenkasvuisen" syövän toteamisen jälkeistä liirumlaarumia. Mitään ei voida enää tehdä, mutta eipä osata antaa arviota elinajastakaan. Ja se taas on mielestäni oikein. Turha ruveta arvailemaan toisten jäljellä olevaa aikaa muuten vain.

Ehkä jonkunlaista lohtua tuohon kokonaisuuteen tuo kuitenkin se, että 85 vuotta on pahuksen komea ikä. Siinä ehtii elää ja nähdä, harvoille suodaan enempää.
Itse kuulin viime viikolla entisen työtoverin kuolleen ja juurikin haimasyöpään. Marraskuussa oli ollut vielä töissä, mutta sitten mentiin alaspäin ja kovaa. Sairaalassa hän ehti kai olla vain noin kaksi viikkoa. Hiljaiseksi vetävät tuollaiset sairaudet, joita vastaan ei kerta kaikkiaan ole juuri mitään mahdollisuuksia.

85-vuotta on komea ikä. Ikävä todeta, mutta onpahan ainakin vanha ihminen, jonka sairaus tulee viemään. Eikä nuoria, kuten esimerkiksi yllä mainittu saksalaismolari. Luonnollinenhan kuolema vanhoille on ja siihen osaa enemmän varautua, mutta syöpää kuolemista en kyllä koe luonnolliseksi, oli ikää sitten 25- tai 85-vuotta.
Nuo viimeiset lauseet ovat juuri kirjaimellisesti sitä mitä tapahtuu, kun syöpään sairastuu ja se havaitaan liian myöhään. Juuri tämän mummini mies, eli siis ukkini, vietiin sairaalaan syöpään sairastuneena vain viikkoa ennen kuolemaansa. Osanottoni joka tapauksessa entisen työtoverisi pois menosta. EI todellakaan naurata.
Lisätään vielä sen verran, että kummisetäni veljellä todettiin vähän aikaa sitten keuhkosyöpä ja annettiin elinaikaa max. jouluun asti. Hiljaiseksi sekin veti, vaikken miestä tunnekaan.
Pitäisi varmaan se tupakointi lopettaa jossain vaiheessa.

 

[YksinLäpi]

Ei tullut joulua tälle lapselle! (Eikä lähiomaisillekaan...)
Uutinen kolarista Ylen sivuilta Niin surullista.
Tiedän pätkän hyvin, kun ajelin aikoinaan Joensuuhun 6 vuotta viikottain.

Kovat ajat ovat perheellä edessä. Voimia tarvitsette!

 

[Uleåborgir]

Pikkubroidin kaveri on saamassa OYS:in lasten- ja nuortenosastolla viimeisiä hoitoja akuuttiin leukemiaansa ja luuydinnäyte oli puhdas. Mutta kaverin naapuripetiin oltiin tuotu rippikouluikäinen tyttö, jolla oli lymfooma levinnyt niskanikamiin, polviniveliin, imusolmukkeisiin ja rintalastaan.

Ylilääkäri oli kuulemma itkenyt kertoessaan diagnoosista. Nousi itsellänikin vedet silmiin kun pikkuveli kertoi tästä.

So this is christmas, and what have you done...