Minulla taas oli mittarissa kypsät 10 vuotta lahjakkaan mutta umpikahelin Bonhamin ryypätessä itseltään nirrin pois. Tätä ennen olin ottanut ahkeraan kuunteluun isoveljen kasettilaatikosta löytyneen alkuperäisen Houses of the Holyn, jossa oli kylläkin paskat soundit, koska kassua oli säilytetty ties missä saunassa ja auton peräloorassa. Mutta kyllä siitä sillä lailla selvän sai, että laitoin Zeppelinit saman tien ostoslistalle, kun ryhdyin kartuttamaan omaa levykokoelmaa.
Tutkailin minäkin yhtenä päivänä, että huomattavan suuri osa suosikkiartisteistani joko syö jo porkkanaa altapäin, tai on tukevasti yli 7-kymppisinä matkalla tuohon suuntaan. Tällaista se on, kun oma suosikkimusiikki on lähinnä pieruprogea, fuusiojazzia, klassikkorockia ja neeker’bluesia. Mikä tai kuka nuoremman polven tekijä olisi kolahtanut viimeksi kunnolla? No ainakin Absoluuttinen Nollapiste ja Tommi Liimatta, mutta tyypit ovat Rovaniemellä -76 syntyneitä, eli kolmen vuoden päästä 5-kymppisiä. Saakeli miten aika kuluu. Nuohan olivat se lukiolaisten porukka, joka lähti keikan jälkeen pulkkamäkeen, kun muut bändit siirtyivät kiskomaan olutta. Taitaa olla Tomminkin pulkkailut jo pulkkailtu, tai mistä minä tiedän, mutta ounastelen.