Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Evil]

Luulen tietäväni tuon tunteen. Ei ole kyse siitä, etten haluaisi kuunnella. Kyse on siitä, että tulee niin paha mieli.

En tiedä, miten kauan aikaa pitäisi kulua. Minusta tämä on aika inhimillinen tunne, jos todella on artistista tykännyt.

Minulla se menee vähän toisin päin. Tässä viime vuosina kun esimerkiksi Lemmy meni edes, niin kuuntelin aika paljon Motörheadia sen jälkeen. Charlie Wattsin kuoltua soi Stones ja kovasti. Kun Dusty Hill muutti suorasääristen seurakuntaan, seurasi siitä kova ZZ Top -kuuri. Ja niin edelleen. Surettaahan se, kun artisti jonka tekemisistä tykkää, ei enää tee niitä tekemisiään. Mulle se kuitenkin enemmänkin on tuotannon pariin innostava tekijä; muistutus, että nautihan nyt siitä mitä vainaja ennätti tehdä.

 

[Surukuku]

Luulen tietäväni tuon tunteen. Ei ole kyse siitä, etten haluaisi kuunnella. Kyse on siitä, että tulee niin paha mieli.

En tiedä, miten kauan aikaa pitäisi kulua. Minusta tämä on aika inhimillinen tunne, jos todella on artistista tykännyt.

Sama juttu mulla ainakin John Bonhamin kuoleman jälkeen... en pystynyt kuuntelemaan Zeppeliniä pitlkän pitkään aikaan...

 

[alwahla]

Aika merkittävä osa artisteista, joiden musiikkia minulta löytyy levyhyllystä, on siirtynyt vehreämmille nurmille joko vuosikausia sitten tai ihan lähiaikoina. Osa noista artisteista on ollut minulle hyvinkin rakkaita ja olen seurannut heidän tekemisiään vuosikymmenien ajan ja vaikka tunsinkin (ja tunnen yhä) surua heidän poistumisensa vuoksi, pystyn kuuntelemaan heidän tuotantoaan lähes ongelmitta.

Tunteet vain voimistuvat ja biisit tuntuvat entistä koskettavimmilta nykyään, kun tiedän heidän olevan poissa, mutta kunnioituksesta artisteja ja heidän musiikkiaan kohtaan kuuntelen heidän tuotantoaan, sillä sitähän varten musiikki on olemassa, että siitä pääsee nauttimaan. Me kaikki elämme vain hetken tällä pallolla.

 

[nummenkallio]

Sama juttu mulla ainakin John Bonhamin kuoleman jälkeen... en pystynyt kuuntelemaan Zeppeliniä pitlkän pitkään aikaan...

Tästä nyt hattu päästä oikeasti, jos näin on. Minä olen kuunnellut Zeppeliniä vasta tuon jälkeen, koska olin nelivuotias tuohon aikaan enkä muutenkaan nyt kerennyt Zeppeliniä kuuntelemaan silloin kun bändi oli toiminnassa. Silti olen nähnyt Robert Plantin laulamassa Whole Lotta Lovea ja seinällä on Zeppelin-taulu. Zeppelin on hemmetin tärkeä.

 

[nummenkallio]

Charlie Wattsin kuoltua soi Stones ja kovasti.

Minulla Stones soi kyllä paljon sitä ennenkin. Ja onneksi ehdin nähdä bändin niin alkuperäisenä kuin mahdollista.

No joo, ymmärrän toki, mitä hait. Kuunnellaan tribuutiksi.

 

[Surukuku]

Tästä nyt hattu päästä oikeasti, jos näin on. Minä olen kuunnellut Zeppeliniä vasta tuon jälkeen, koska olin nelivuotias tuohon aikaan enkä muutenkaan nyt kerennyt Zeppeliniä kuuntelemaan silloin kun bändi oli toiminnassa. Silti olen nähnyt Robert Plantin laulamassa Whole Lotta Lovea ja seinällä on Zeppelin-taulu. Zeppelin on hemmetin tärkeä.

Olin alta kaksikymppinen, kun Led Zeppelin IV julkaistiin ja täten vielä alle kolmikymppinen, kun Bonham kuoli, joten näin pääsi käymään. Olen toki kuunnellut sittemmin bändiä paljonkin, mutta jonkinasteinen shokkihan tuo oli... olletikin, kun bändi hajosi välittömästi Bonhamin kuoleman jälkeen.

 

[Evil]

Tästä nyt hattu päästä oikeasti, jos näin on. Minä olen kuunnellut Zeppeliniä vasta tuon jälkeen, koska olin nelivuotias tuohon aikaan enkä muutenkaan nyt kerennyt Zeppeliniä kuuntelemaan silloin kun bändi oli toiminnassa. Silti olen nähnyt Robert Plantin laulamassa Whole Lotta Lovea ja seinällä on Zeppelin-taulu. Zeppelin on hemmetin tärkeä.

Istun tässä juuri nyt päälläni Zeppelin-paita. Ihan sattumalta, mutta kuitenkin. Olin 7 vee kun Bonham kuoli, enkä ihan siihen alkuperäiseen kyytiin ennättänyt, mutta jostain 80-luvun puolivälistä asti on ollut minulle yksi tärkeimmistä bändeistä. Ja jos joku on tajunnut, miten tärkeää musiikki minulle on, niin ymmärtää että yksi tärkeimmistä bändeistä on todella TÄRKEÄ.

Minulla Stones soi kyllä paljon sitä ennenkin. Ja onneksi ehdin nähdä bändin niin alkuperäisenä kuin mahdollista.

No joo, ymmärrän toki, mitä hait. Kuunnellaan tribuutiksi.

Stonesiin minut vihki erään luokkakaverini isä joskus -84. Undercover oli uusin silloin, ja kyllä, pidin siitäkin. Dirty Work kun ilmestyi keväällä 86 niin ostin sen kaseettina. Sitten toukokuussa mentiin kuudennen luokan luokkaretkelle kaikista maailman paikoista Hämeenlinnaan. Siellä oltiin jossain sotajutussa kattomassa lentokoneita jotka lensi yli. Mie makasin koivun alla nurmikolla, kattelin Annen tissejä ja korvalappustereoista soi One Hit to the Body.

 

[Reverent]

Mie makasin koivun alla nurmikolla, kattelin Annen tissejä ja korvalappustereoista soi One Hit to the Body.

Mua tissien katteleminen vetää harvemmin surulliseksi. Mut ehkä toi musiikki sit teki sen..

 

[Evil]

Mua tissien katteleminen vetää harvemmin surulliseksi. Mut ehkä toi musiikki sit teki sen..

Mahtava haku. Luit sitten kaiken mikä tuohon virkkeeseen vei. Tai sitten olet, sinäkin, humoristi. Näitähän tuntuu nykyisin riittävän.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minulla taas oli mittarissa kypsät 10 vuotta lahjakkaan mutta umpikahelin Bonhamin ryypätessä itseltään nirrin pois. Tätä ennen olin ottanut ahkeraan kuunteluun isoveljen kasettilaatikosta löytyneen alkuperäisen Houses of the Holyn, jossa oli kylläkin paskat soundit, koska kassua oli säilytetty ties missä saunassa ja auton peräloorassa. Mutta kyllä siitä sillä lailla selvän sai, että laitoin Zeppelinit saman tien ostoslistalle, kun ryhdyin kartuttamaan omaa levykokoelmaa.

Tutkailin minäkin yhtenä päivänä, että huomattavan suuri osa suosikkiartisteistani joko syö jo porkkanaa altapäin, tai on tukevasti yli 7-kymppisinä matkalla tuohon suuntaan. Tällaista se on, kun oma suosikkimusiikki on lähinnä pieruprogea, fuusiojazzia, klassikkorockia ja neeker’bluesia. Mikä tai kuka nuoremman polven tekijä olisi kolahtanut viimeksi kunnolla? No ainakin Absoluuttinen Nollapiste ja Tommi Liimatta, mutta tyypit ovat Rovaniemellä -76 syntyneitä, eli kolmen vuoden päästä 5-kymppisiä. Saakeli miten aika kuluu. Nuohan olivat se lukiolaisten porukka, joka lähti keikan jälkeen pulkkamäkeen, kun muut bändit siirtyivät kiskomaan olutta. Taitaa olla Tomminkin pulkkailut jo pulkkailtu, tai mistä minä tiedän, mutta ounastelen.

 

[Evil]

Harvoista itseäni nuoremmista tekijöistä olen innostunut. Yllämainitun Liimatan ja bändinsä tekemisistä kyllä pidän. Jotenkin vaan ei osaa enää olla se sama, jolle 80-luvulla iski Sielun Veljet, Radiopuhelimet, Pistepirkko… Minä olin nuori silloin ja nämä oli aikuisia. Nyt minä olen aikuinen, keski-ikäinen, mutta ei nämä uudet tekijät ole osanneet tehdä tavaraa jolla olisi minuun sama vaikutus. Kuuntelen edelleen lähes pelkästään musiikkia, jonka ovat tehneet ennen minua syntyneet ihmiset. No joo, Death Hawksin pojathan on nuoria ja sitten on Jess and the Ancient Ones, josta pidän kovasti. Muuten minua ei nämä uudet tekijät oikein kiinnosta. Ei ne lisää mitään hyvinvointini palettiin. Mieluummin kuuntelen isäni ikäisten musiikkia kuin poikani ikäisten. Se vaan on niin. Ei koskaan enää tule niin hyviä rockbändejä kuin The Who ja Led Zeppelin, joten minä kuuntelen niitä enkä mitään valjuja kopioita. Paitsi että nykyään ei ole edes valjuja Zeppelin-kopioita. (No joo, Rival Sons ja Greta Van Fleet.) On vaan valjuja kopion kopion kopioita. Kaikki matkii jotain. Apulanta matki Nirvanaa, 69 Eyes matki Sisters of Mercyä. Popeda matki Stonesia ja The Sensational Alex Harvey Bandia, Eppu Normaali matki ensin Ramonesia ja pian jo Steely Dania ja Dire Straitsia. Sanokaa bändi tai artisti jolla on jotain omaa.

 

[Ollakseni]

Kun Slayerin Jeff Hanneman kuoli tuli kuunneltua paljon Slayeriä. Samoin sitten Charlie Wattsin kuoleman jälkeen Stonesia sekä Lemmyn kuoleman jälkeen Motörheadiä. Silleen jännä kun "uudet" bändit ovat sellaisia jotka ovat tehneet hommaa jonkun 10-15 vuotta ja sitten on erikseen vanhat bändit. Ikäänkuin olisin elänyt niiden perusbändien kanssa samaan aikaan muuta kuin lapsena tajuamatta mistään mitään. Paitsi sen että mollivoittoinen musiikki on ollut lempparia lapsesta saakka.

 

[Evil]

Hannemann oli kyllä iso menetys polvisuojayhteisön kannalta. Koskaan ole kyetty samaan enää.

 

[Evil]

Harvoista itseäni nuoremmista tekijöistä olen innostunut. Yllämainitun Liimatan ja bändinsä tekemisistä kyllä pidän. Jotenkin vaan ei osaa enää olla se sama, jolle 80-luvulla iski Sielun Veljet, Radiopuhelimet, Pistepirkko… Minä olin nuori silloin ja nämä oli aikuisia. Nyt minä olen aikuinen, keski-ikäinen, mutta ei nämä uudet tekijät ole osanneet tehdä tavaraa jolla olisi minuun sama vaikutus. Kuuntelen edelleen lähes pelkästään musiikkia, jonka ovat tehneet ennen minua syntyneet ihmiset. No joo, Death Hawksin pojathan on nuoria ja sitten on Jess and the Ancient Ones, josta pidän kovasti. Muuten minua ei nämä uudet tekijät oikein kiinnosta. Ei ne lisää mitään hyvinvointini palettiin. Mieluummin kuuntelen isäni ikäisten musiikkia kuin poikani ikäisten. Se vaan on niin. Ei koskaan enää tule niin hyviä rockbändejä kuin The Who ja Led Zeppelin, joten minä kuuntelen niitä enkä mitään valjuja kopioita. Paitsi että nykyään ei ole edes valjuja Zeppelin-kopioita. (No joo, Rival Sons ja Greta Van Fleet.) On vaan valjuja kopion kopion kopioita. Kaikki matkii jotain. Apulanta matki Nirvanaa, 69 Eyes matki Sisters of Mercyä. Popeda matki Stonesia ja The Sensational Alex Harvey Bandia, Eppu Normaali matki ensin Ramonesia ja pian jo Steely Dania ja Dire Straitsia. Sanokaa bändi tai artisti jolla on jotain omaa.

Minä sanon. Radiopuhelimet. Nyt ja aina Suomen kovin rockyhtye. Jumalaton svengi, hienot biisit, uskomaton asenne. Ja ihan oma juttu. Ei missään ole bändiä, joka kuulostaisi edes vähän Radiopuhelimilta. Täysin uniikki tapaus. Minulle ainakin maailman paras ja rakkain yhtye.

Ja mikäkö veti surulliseksi tai hiljaiseksi? No ehkä tieto siitä, että entinen ei koskaan enää palaa.

 

[Big Joe]

Eilen töissä tuli kahvitauolla vilkaistua Jodelia ja oman katuni kanavaa. Siellä joku keskustelu että mitä täällä tapahtuu ja 80 vastausta. Puhutaan että on tuossa viereisen talon edessä ollut poliiseja, ambulansseja ja ruumisauto. Ihmiset siellä spekuloivat ja lopulta yksi käyttäjä vastaa että hänen poikaystävänsä menehtyi ja asiaan ei liity rikosta. Todennäköisesti hypännyt parvekkeelta alas. Veti mielen matalaksi, todennäköisesti joku nuori mies koska täällä paljon nuorisoa asuu. Nyt paikalle viety kynttilöitä.

 

[CuJo#31]

Hannemann oli kyllä iso menetys polvisuojayhteisön kannalta. Koskaan ole kyetty samaan enää.

Ja that's it? Mitään muuta sanottavaa miehestä ei ole? Hän oli ainoastaan Slayerin pääasiallinen biisintekijä. Joskus kannattaisi vain pitää mölyt mahassa.

Kommenttisi on kyllä tämän ketjun kamaa. Veti vähintäänkin surulliseksi/hiljaiseksi ainakin meikäläisen.

 

[heavy]

Minulla se menee vähän toisin päin. Tässä viime vuosina kun esimerkiksi Lemmy meni edes, niin kuuntelin aika paljon Motörheadia sen jälkeen. Charlie Wattsin kuoltua soi Stones ja kovasti. Kun Dusty Hill muutti suorasääristen seurakuntaan, seurasi siitä kova ZZ Top -kuuri. Ja niin edelleen. Surettaahan se, kun artisti jonka tekemisistä tykkää, ei enää tee niitä tekemisiään. Mulle se kuitenkin enemmänkin on tuotannon pariin innostava tekijä; muistutus, että nautihan nyt siitä mitä vainaja ennätti tehdä.

Yleensä minullakin se menee näin tribuuttimaisesti, esimerkiksi kun kuulin Malcolmin potkaisseen tyhjää, pistin Poweragen soimaan. Muta Cornellin kohdalla itsemurha oli niin yllättävä että siitä en päässyt yli samalla tavalla kuin jostain Lemmyn kuolemasta, jonka tiedosti olevan tulossa any unperfect day

 

[Evil]

Ja that's it? Mitään muuta sanottavaa miehestä ei ole? Hän oli ainoastaan Slayerin pääasiallinen biisintekijä. Joskus kannattaisi vain pitää mölyt mahassa.

Kommenttisi on kyllä tämän ketjun kamaa. Veti vähintäänkin surulliseksi/hiljaiseksi ainakin meikäläisen.

Minut vetää surulliseksi ihmisten kyvyttömyys lukea rivien välistä.

 

[CuJo#31]

Minut vetää surulliseksi ihmisten kyvyttömyys lukea rivien välistä.

No kerrotko sitten kyvyttömälle mitä sieltä olisi pitänyt osata lukea?

Historiasi tuntien, tölviminen on tullut tutuksi. Joko kanssakirjoittajien tai vaikkapa muusikoiden.

 

[Evil]

No kerrotko sitten kyvyttömälle mitä sieltä olisi pitänyt osata lukea?

Historiasi tuntien, tölviminen on tullut tutuksi. Joko kanssakirjoittajien tai vaikkapa muusikoiden.

Kun nyt niin tarkasti historiani tunnet, niin kumma ettet muista minun useasti hehkuttaneen Slayeria alansa ehdottomasti kovimpana tekijänä. Pidän yhtyeestä vilpittömästi ja arvostan Hannemania kitaristina sekä biisintekijänä.

Pahoittelen syvästi, mikäli en kykene välittämään tarkoitustani aina ymmärrettävästi. Jos auttaa, voin liittää vastedes viestieni loppuun selkosuomennetun, ironiavapaan tiivistelmän. Tätä Evil oikeasti tarkoitti.

 

[CuJo#31]

Kun nyt niin tarkasti historiani tunnet, niin kumma ettet muista minun useasti hehkuttaneen Slayeria alansa ehdottomasti kovimpana tekijänä. Pidän yhtyeestä vilpittömästi ja arvostan Hannemania kitaristina sekä biisintekijänä.

Selvä. En muistanut tätä.

Pahoittelen syvästi, mikäli en kykene välittämään tarkoitustani aina ymmärrettävästi. Jos auttaa, voin liittää vastedes viestieni loppuun selkosuomennetun, ironiavapaan tiivistelmän. Tätä Evil oikeasti tarkoitti.

Mahtavaa!

[Tähän uuteen Eviliin totuttelu vaatii aikaa.]

 

[Evil]

Jotenkin sitä ajattelee - tämä voi olla vaan minun henkilökohtaista typeryyttäni - että arvostamiaan henkilöitä voi myös leikkisästi kritisoida. Koska rakastaa niitä kuitenkin. Keith Richardskin on se saatanan vanha rusinan näköinen apina, perkele. Mutta jumalainen kitaristi, muusikko ja hienon oloinen ihminen. Ja Lemmykin, se vitun spiidipää syyläläjä. Silti ei ainoastaan paras siinä mitä teki, vaan ainoa joka teki sitä mitä teki.

Jos sanoisin, että Michael Jackson oli vitun turhake, muovista rakennettu hinttipedofiili, niin se olisi herjausta koska en sanoisi sitä rakkaudella. Mutta en sano, koska olen Siddharta Gautama 2.0.

 

[Malkkinen]

Jotenkin sitä ajattelee - tämä voi olla vaan minun henkilökohtaista typeryyttäni - että arvostamiaan henkilöitä voi myös leikkisästi kritisoida. Koska rakastaa niitä kuitenkin. Keith Richardskin on se saatanan vanha rusinan näköinen apina, perkele. Mutta jumalainen kitaristi, muusikko ja hienon oloinen ihminen. Ja Lemmykin, se vitun spiidipää syyläläjä. Silti ei ainoastaan paras siinä mitä teki, vaan ainoa joka teki sitä mitä teki.

Jos sanoisin, että Michael Jackson oli vitun turhake, muovista rakennettu hinttipedofiili, niin se olisi herjausta koska en sanoisi sitä rakkaudella. Mutta en sano, koska olen Siddharta Gautama 2.0.

Ei ehkä ihan vertaudu haukkumaniminä vanha rusinan näköinen apina ja muovista rakennettu hinttipedofiili.

 

[Evil]

Ei ehkä ihan vertaudu haukkumaniminä vanha rusinan näköinen apina ja muovista rakennettu hinttipedofiili.

Ei ehkä ollut tarkoituskaan. En ole Kansainvälisen Tasapäistämis- ja Yhdenvertaisuusviraston asialla tässä, vaan edustan ihan vaan itseäni. Sori, en tajunnut että minulla on velvollisuus tasoitella haukkumanimetkin ettei kenellekään tule paha mieli.

 

[Malkkinen]

Ei ehkä ollut tarkoituskaan. En ole Kansainvälisen Tasapäistämis- ja Yhdenvertaisuusviraston asialla tässä, vaan edustan ihan vaan itseäni. Sori, en tajunnut että minulla on velvollisuus tasoitella haukkumanimetkin ettei kenellekään tule paha mieli.

Sinä itse vaadit muilta rivien välistä lukemista ja itse luet viimeisen päälle kirjaimellisesti kaiken. Ja otat vielä itseesi. Aikuinen mies. Ja muuttunutkin vielä.