Vittu, taas yksi kaveri poissa... Välillä tuntuu että mua henk.koht. koetellaan. Tarina lyhyesti: kaveri oli ottamassa vähän olutta yksi ilta, tuli pientä sanomista, hakattiin aivan rikki--> toinen silmä sokeaksi, jalat ei toimi, leukaluut paskaksi.... hengissä selvisi siitä.. seuraavat viikot leikkauksia, hoitoja ym. näköä ei saada toiseen silmään pelastettua ja työnantaja mulkkuna irtisanoo (oli autokuski) ja tämä laukaisee todellisen alamäen. Rauhottavia, univaikeuksia ja tosi hirveitä päänsärkyjä... Osti aseen --> kaveri sai sen pois ennekuin tapahtui mitään todella kauheeta... Viikko sitten tuli viesti että ***** oli vetänyt lääkkeillä överit ja poistunut keskuudestamme. Tekee ihan vitun pahaa kun ajattelen kaveria kuinka hyvä tyyppi oli ja aina jeesas ja muuta.. Oisko itse pitänyt tehdä jotain toisella tavalla?! Muistan vaan kokoajan kuinka hän tuki minua kun mulla oli vaikeeta (lapsen sairaus ym...) Vittu jee yrittäkää ite lohduttaa kahta alle kouluikäistä lasta + vaimoa = miten näin perkeleen kylmänä (elämä opettanut) ja vihaisena yksilönä tämä muka onnistuisi luontevasti! Nyt kun tarkemmin ajattelen ni ei oo menny puolta vuotta siitä kun täytin 14 et ei ois ollut jotain tämmöstä paskaa... Kaupan päällisiksi toinen kaveri soitti eilen ja kertoi että ***** broidi oli jättänyt liivinsä johonkin "säilytykseen", eikä tässä muuten mitään mutta kun tiedän hänen oikeasti olevan ihan oikean % jengin jäsen joten on pieni pelko perseen alla että väkivalta jatkuu... Ja jotenkin ei edes tunnu pahalta vaikka joitain tapahtuisikin, what goes around comes around... Mutta kun en väkivaltaa hyväksy missään muussa tapauksessa kuin itsepuolustuksessa tai heikomman puolustuksessa niin, hmmm.. Ehkä en olekkaan niin periaatteen mies mitä luulin mutta toisaalta perhe ja ystävät ovat aina olleet minulle nro.1, ehkä minusta on vain kasvanut ihminen ilman toivoa,eläin...
Se vetää minut hiljaiseksi kun tajuan että en oikeasti välitä kissanvit**akaan muista kuin läheisistäni, uskoni suomen oikeuslaitoksiin on hävinnyt jo vuosia sitten, se että joku tuntematon tekisi jotain hyväkseni on minulle täyttä unta. Mitä enemmän kääntelen ja kaivan tätä "juttua" niin sitä oikeudenmukaisempana pidän jokinasteista kostoa, näen jo kuinka moni JA;palstalaisista on sormi pystyssä tuomitsemassa minua hypermulkuksi mutta ovatko he ikinä olleet samassa/samankaltaisessa tilanteessa? Väitän että kun joku "asia" osuu tarpeeksi lähelle niin Dalai Lamankin mieli muuttuu.. Mitä jos miehesi tapetaan , vaimosi raiskataan tai lapsesi joutuu pedofiilin kynsiin? Missä oikeus? Ehdollista ja sakkoja.. Siihenkö tyydyt? Epäilen!
Olen todella pettynyt ihmisiin, sinä olet melko varmasti valmis tuomitsemaan minut koska olet tänä vuonna lahjoittanut 20 € greenpeacelle ja olet paikkasi taivaissa ansainnut...Mitä oikeasti me vauraat ihmiset teemme huonosti voivien eteen? Pari kymppiä vuodessa jonnekkin, kuhan itse saadan sisäfilettä grilliin.. haistaakaa vit**! Oma perse paras perse, näin se vain on! Kaikki Pc kommentit voit lähettää suoraan itsellesi, mua kiinnosta paskan vertaa..
What's life but a river of tears anyway?
***** viimeinen biisi :
http://www.youtube.com/watch?v=zdqpCVntcGs