@arvee vastaus pohdintaasi onneksemme lienee tuo viimeinen vaihtoehto. 30-luvulla henkirikoksia tehtiin n. 20/100 000 suomalaista, kun mykyisin määrä on n. 3/100 000. Vaikka väestö on kasvanut kahdeksassakymmenessä vuodessa melko paljon, ollaan absoluuttisissakin luvuissa nyt alempana kuin tuolloin.
Minua lähinnä kosketti ja kiinnostaisi tuo lasten osuus, isien lapsentapot. Luultavasti äidit ovat menneinä vuosisatoina toki tappaneet pienokaisiaan yllättävän paljon, kaikki tapaukset eivät ole tietenkään julkitulleet.
Kyllä sen tiedän, että kaksi-kolmekymmen miehet puukottivat, jopa ampuivat toisiaan. Ja neljäkymmenluvun loppupuoli oli melkoista menoa kaikinpuolin.
Ja tajuan senkin, että noilla vuosikymmenillä ei rekan eteen monikaan autollaan hakeutunut.
Lisäys: tuo entisten aikojen tappotilasto: oli työllistämistyömaita, tietöitä, rakennusprojekteja joihin suuri määrä lapiomiehiä tarvittiin. Varmaan muutamia vainajia pohjoisen metsä- ja uittotyömaillakin tuli, miehiä suuri joukko koolla ja luultavasti jotkut kortteihinsa katkerasti pettyivät. Kortistosta, Kelalta ei rahaa saanut.
Niin ja vielä, ehkä pienen vaikutuksen kieltolakikin aiheutti tilastoihin.
Viimeksi muokattu: