Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 500 234
  • 5 068

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En mielestäni missään vaiheessa kohdistanut aiempaa kommenttia kehenkään henkilöön tai mihinkään yksittäiseen tilanteeseen.
Aika säälittävää kiertelyä.

Jos kykenet minut henkilönä tuomitsemaan nettikirjoittelun pohjalta, niin se kertoo kyllä enemmän sinusta. Etenkin kun niitä viestejä on yli 10000 ja suurin osa muuta kuin pätemistä ja hassuttelua. En kiistä em. osuutta, mutta jotain perspektiiviä nyt näihinkin paskapuheisiin.
 

Jack Daniel's

Jäsen
Suosikkijoukkue
Uudesti syntynyt Jokerit, NY Islanders
Ostin toissapäivänä itseäni jo pitkään kiehtoneen pokkarin "Suljettu maa", jossa Pohjois-Koreasta paenneet henkilöt kertovat elämästä kyseissä valtiossa, nimenomaan Pyongyangin ulkopuolella.

Käsittämättömän karua tarinaa. Ei sitä näin länsimaalaisena edes tajua täysin, millaista elämä siinä valtiossa voi olla, mutta kyllä hiljaiseksi vetää... Tuota lukiessa oppii arvostamaan monia asioita uudessa valossa, erityisesti ruoansaantia Suomessa.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa edes vähän alusta.
 

Hauptmann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Sain tietää, että mummoni kuoli tänä aamuna. Oli toki odotettavissa, että kuolee lähiaikoina, mutta että näin pian. Ja olen juuri nyt matkalla junassa mummolaan...
Isovanhemmistani viimeinen eli 81-vuotias mummoni kuoli tammikuussa. Oli vaikka mitä vaivaa ja alkuvuonna todettiin vielä vatsasyöpä. Minä olin pitämässä mummoa kädestä vielä 6 tuntia ennen kuolemaa. Tosin hän oli siinä vaiheessa nukkunut jo pari vuorokautta. Sitten kuolema tuli kaiketi suht koht rauhallisesti.

Viikko sitten oli hautajaiset ja minä kannoin arkkua ensimmäistä kertaa elämässäni. Muistissa oli vuosi 2004 ja toisen mummon hautajaiset, joka oli todella kova paikka. Silloinkin pyydettiin kantamaan arkkua, mutta tuntui liian kovalta. Silloin hautajaisissa ei tullut millään loppua kyyneleistä. Nyt oli ortodoksiset hautajaiset ja ne olivat paljon helpommat kuin evankelis-luterilaiset. Ortodoksiset hautajaiset eivät ole niin synkkiä. Arkun kantaminen sujui suht helposti. En ole vielä vuodattanut kyyneleitä 2014 vuonna kuolleen mummoni takia juuri yhtään, mutta joka päivä ajattelen mummoani.

Seuraavaksi kai sitten joskus joutuu kantamaan vanhempien arkkuja, toivon mukaan siihen kuluu vielä pitkä aika.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Ostin toissapäivänä itseäni jo pitkään kiehtoneen pokkarin "Suljettu maa", jossa Pohjois-Koreasta paenneet henkilöt kertovat elämästä kyseissä valtiossa, nimenomaan Pyongyangin ulkopuolella.

Käsittämättömän karua tarinaa. Ei sitä näin länsimaalaisena edes tajua täysin, millaista elämä siinä valtiossa voi olla, mutta kyllä hiljaiseksi vetää... Tuota lukiessa oppii arvostamaan monia asioita uudessa valossa, erityisesti ruoansaantia Suomessa.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa edes vähän alusta.
Luin saman kirjan viime kesänä, siis tämä Barbara Demickin teos Nothing to Envy - ordinary lives in North Korea.

Otin kirjan lomareissuun mukaan, jotta lennoilla ja perilläolon luppoaikoina olisi jotain asiallista luettavaa. Todella karua ja pysäyttävää tekstiä. Menolento ikään kuin loppui ennen aikojaan kesken, olisin mieluusti jatkanut lukemista yhtä soittoa. Luinpa kirjan sitten loppuun asti seuraavana päivänä.
 

godspeed

Jäsen
Enoa tuli käytyä katsomassa sairaalassa. Ohitusleikkaus juuri eläkeläisikäiselle tehty ja kuntoutusprosessi käynnissä. Kun ei hällä lapsia eikä ihan lähimpiä muita sukulaisia enää ole niin tietyllä tavalla sitä on läheisintä perhettä.

Hän ymmärtää täysin missä mennään, miten motivoitua tulevaan ja mitä pitää itse tehdä, että kiloja karisee ja elämänlaatu paranee, muutoin kun noista operaatioista ei kauheasti hyötyä ole. Väsyneenäkin lohkee kuitenkin huumoria, heti ensteks oli hymy huulilla levittelemässä arpista rintakehäänsä kuinka tuosta on aukastu, hurja juttu tässä on käsillä ja mitä kaikkea pitää puuhastella että kunto kohenee. Suunnitelmissa olisi että voisi itsekin tarjota jonkinlaista kotiapua välimatkankin päästä kunhan kotoutuu.

Ihan hiljaseks kyllä tuli mentyä koko sen tapaamisen ajaksi. En tiedä saiko siinä sanottua muutamia lauseita enempää. Sairaalat tuo sen inhimillisen haavoittuvaisuuden tunteen jotenkin liian lähelle, vaikka sinne tueksi ja virkistykseksi mennään. Ei vain jotenkin irronnu yhtään, vaikka muutoin on hyvinkin samankaltaisia luonteenpiirteitä ja toimeen tullaan hyvin - siksi tuo avun tarjoaminenkin tulee olemaan helppoa. Ehkä muu perheseurue oli enempi sanoissa kiinni ja niinsanotusti veivät tilaa, eikä siinä mitään kun pieni seurustelukin tuo siihen ankean valkoiseen huoneistoon vähän elonkaikua. Kai sitä kuitenkin vain kovettuu sillä hetkellä. Ja huomaa sen muistakin, että aina nämä tilanteet on suhtautumisen kannalta vähän jokaisen persoonan kannalta omanlaisiaan.

Tällaisissa tilanteissa sitä myös jotenkin herää siihen menneisyyteenkin. 90-luvulla hautajaisia taisi olla enemmän kuin joka toinen vuosi ja faijakin meni jo vähän vajaat parikymmentä vuotta sitten, niin jos se ei nyt enää niin monen vuoden jälkeen vedä surulliseksi, niin ainakin hetken miettii että niinkin joskus tapahtui. Vallitsevaan tilanteeseen kun tottuu, ettei ketään läheistä ole mennyt vuosikausiin, niin ne jopa unohtaa, kunnes taas käy mielessä se mahdollisuus. Niiden vähienkin kohdalla.
 

RaikkA

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässässäsäsä
Mopopoika potki chihuahuan hengiltä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Oliko tämä ollut jo täällä palstalla?

Entisenä vastaavan kokoluokan koiran omistajana tekisi mieli matkustaa täältä etelästä ja sanoa noille ES-teineille pari valittua sanaa.

Aika pitkä flexi ollut ulkoiluttajalla, tai ainakin luulisi juosten ehtivän paikalle.

Piski kannattaa pitää kiinni, niin ei satu niin helposti vahinkoja. Eikä tarvi sepitellä juttuja iltalehteen.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Aika pitkä flexi ollut ulkoiluttajalla, tai ainakin luulisi juosten ehtivän paikalle.

Piski kannattaa pitää kiinni, niin ei satu niin helposti vahinkoja. Eikä tarvi sepitellä juttuja iltalehteen.

Tiedätkös sinä sitten tarkempia yksityiskohtia tapahtuneesta? Noilla tiedoilla arvioitaessa alle jääminen on omistajan vika, koiran potkiminen on mopoilijan idioottimaisuutta.
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Se, että koira jää mopon alle menee osaltaan omistajan piikkiin, sen sijaan sitä koiran potkimista ei typerinkään selittelijä voi perustella. Hienoja ja lupaavia miehenalkuja toki nämä pojat ovat. Kirsikkana kakun päälle vielä tuo miehekäs pako paikalta. Näitä yhteiskunta kaipaa.

Itse ehdotin vitutusketjussa näille vitun "mopopojille" matsia häkissä nälkäisten susien kanssa, niin voivat mitata todellisen tasonsa. Voi olla, että lökäpöksyn kusiluistin on aika hento ase.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ennemmin luonnevikaisten rottweilerien kanssa samaan häkkiin. Siinähän kokeilevat karatepotkujaan.
 

madeOFspade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Oma rakas pieni kummityttöni 2v joutuu sydänultraan. Sydämestä löydetty jotain sivuääniä...

En vaan ymmärrä miksi maailman pitää olla niin julma että pienet lapsetkaan eivät saa kasvaa rauhassa terveenä.

Perkele.
 

faro

Jäsen
Oma rakas pieni kummityttöni 2v joutuu sydänultraan. Sydämestä löydetty jotain sivuääniä...

En nyt halua mitenkään pelotella, mutta itseltäni löytyi yksi vuotiaana myös sivuääniä ja tie vei lopulta sydänleikkaukseen. Leikkaus meni kuitenkin hyvin eikä se ole vaikuttanut elämääni mitenkään. Toivottavasti kaikki menee hyvin sielläkin suunnalla!
 
Viimeksi muokattu:

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Oma rakas pieni kummityttöni 2v joutuu sydänultraan. Sydämestä löydetty jotain sivuääniä...

En vaan ymmärrä miksi maailman pitää olla niin julma että pienet lapsetkaan eivät saa kasvaa rauhassa terveenä.

Voit lohduttautua sillä, että nykypäivän lääketiede kyllä hoitaa nämä kovalla prosentilla. Rankkaahan tuo silti on, kun ei itse voi pientä tyttöä mitenkään auttaa. Anna ammattilaisten hoitaa ja pysyt siinä vierellä positiivista esimerkkiä näyttämässä, kyllä se siitä!
 
Oma rakas pieni kummityttöni 2v joutuu sydänultraan. Sydämestä löydetty jotain sivuääniä...
Omalla tytölläni oli myös ensimmäisen elinvuotensa ajan sydänkontrollit käynnissä juuri sivuäänien takia. Hän joutui viettämään ensimmäiset pari elinviikkoaan osastolla tarkkailtavana ja tutkittavana.

Haluaisin rohkaista tässä asiassa ajattelemaan niin, että on aika huikeaa että tuollaisten kaksivuotiaiden lasten sydänten sivuäänet otetaan suomalaisessa terveydenhuollossa aina vakavasti ja niitä lähdetään välittömästi tutkimaan. Mitä nopeammin niihin pääsee kiinni, sitä parempi.
 

madeOFspade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Joo, kyllä se mieli hieman kirkastui kun teidän palstaveljien juttuja luki ja sitten itse tuli vielä netistä lueskeltua aiheesta.

Toivon parasta ja pelkään pahinta.
 
K

kiwipilot

Joo, kyllä se mieli hieman kirkastui kun teidän palstaveljien juttuja luki ja sitten itse tuli vielä netistä lueskeltua aiheesta.

Toivon parasta ja pelkään pahinta.

Kuten edellä jo todettiin niin kovalla prosentilla tuollaiset asiat hoidetaan kuntoon - jos nyt edes mitään hoidettavaa löytyy. Eli pelko pois tai ainakin vähemmälle!

Itseltänikin tuollainen sivuääni löytyi kolmekymmentä vuotta sitten ollessani 4-vuotias. Käsittääkseni useasti - kuten omassa tapauksessani - tuollaiset sivuäänet katoavat sydämen kasvaessa ja kehittyessä. Onneksi kuitenkin tutkitaan jotta saadaan kaikki epänormaalit jutut poissuljettua.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Nick Neim

Jäsen
Vaikka tässä ketjussa on oikeasti arkoja ja tärkeitä aiheita, niin pakko kuitenkin tuoda esiin tällainen vähän mitättömämpi, ja tönäistä tuota Liigan toimintaa. Vetää vitun hiljaiseksi.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset
Kuulin äskettäin että naispuolinen kollegani työpaikaltani, henkilö joka tuli samana päivänä minun kanssa tähän duuniin ja taitaa olla vielä minun kanssa saman ikäinenkin (eli vähän alle nelikymppinen) on vakavasti sairas. Ei elä enää kauaa. Kyllä veti hiljaiseksi.
 

Carlos

Jäsen
Omalla tytölläni oli myös ensimmäisen elinvuotensa ajan sydänkontrollit käynnissä juuri sivuäänien takia. Hän joutui viettämään ensimmäiset pari elinviikkoaan osastolla tarkkailtavana ja tutkittavana.

Sama täällä, pojalla oli "sydänvika" (näin siis asian tuore vanhempi ymmärtää kun lääkäri alkaa puhua sivuäänistä) n. 2-vuotiaaksi saakka, hänen pikkusiskollaan myös epäiltiin kun kuului jotain sivuääniä.

Pojan tapauksessa mentiin niin pitkälle että lopulta ihan yksityinen kardiologi tutki tapauksen ja käski meidät unohtamaan koko jutun, useimmat lääkärit eivät vaan ymmärrä mistä puhuvat. Ei ole mitään vikaa. Tytön tapauksessa parissa viikossa saatiin sama diagnoosi, osalla kuuluu jotain sivuääniä ja osalla ei, osalla joskus osalla aina, osalla ei milloinkaan. Ihan terve on.

Vanhimmalla lapsella on myöskin ollut "aivokasvain" alakouluiässä, kalloröntgenit tutkinut lääkäri kun oli sitä mieltä että "jotain siellä näkyy". Ja sitten taas ekspertille menessä diagnoosi oli että "vitut täällä mitään näy, täysin terve tyttö".

Ja jos hypätään aiheesta sivuun, niin erään eläinlääkärin mukaan meidän 10-vuotiaalla koiralla oli synnynnäinen sydänvika, ja määräsi tälle voimakkaan sydänlääkityksen. Seurauksena koira alkoikin vedellä todella viimeisiään, nukkui kieli ulkona päivät pitkät, alettiin jo miettimään hautauksia ja tiesmitä. Sitten kun tarkemmin mietittiin, tuumattiin että miten se nyt näin yhtäkkiä, sitten mentiin eri lääkärille ja tarkempiin tutkimuksiin, jossa todettiin että koira on täysin terve. Lääkkeet lopetettiin ja koira "toipui" ennalleen, on muuten edelleen hengissä ja voi hyvin vuosia myöhemmin. Vaimo kävi nyhtämässä vahingonkorvaukset tuon eläinlääkärin käsikassasta henkilökohtaisesti.

Että ei kannata hätääntyä jos lääkärit löytävät lapsista jotain "ehkä" vikaa, usein kyseessä ei ole mitään, ja nykyaikana tosiaan saa ollakin aika vakava juttu ennenkuin tarvitsee edes miettiä hengenvaaraa.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
YLElle terveisiä:

Voisitteko lähettää verorahoitteisilta kanaviltanne vaihteeksi jotain muuta kuin tauotonta paska-tosi-tv:tä (esim. Aarteenetsijät, Au pairit Lontoossa, Rintheessä) tai koinsyömiä sarjauusintoja? Ymmärrän kyllä, että voitte elostella tuotannoissanne mielin määrin, kun rahoituksenne on turvattu lailla, mutta koska

"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa"
,

tahtoisin vilpittömästi tietää, mitä em. periaatteista toteuttavat esimerkiksi Rintheessä-tosi-tv-ohjelmanne, jossa kuvataan mainosten perusteella heiluvalla kameralla teinien järjetöntä örveltämistä, bilettämistä ja perseilyä Levillä, tai "Au pairit Lontoossa" -tosi-tv, jossa sama tapahtuu Englannissa? Aivan: eivät ainuttakaan, vaan kummallakin tuotannolla olisi arvoa vain lobotomia- ja lannoitekäytössä. Siitäkin huolimatta niistä on pakko maksaa.

YLEn hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Kantola, kuuntele tarkkaan: haista paska!

PS. Nelosen ohjelmakartta aiheuttaa niin ikään oksennusreaktion, mutta se on sentään aikaansaatu mainosrahoitteisesti:

15.50 Supernanny
16.55 Deittikamera
17.25 Himohamstraajat
18.25 Frasier
18.55 HS-uutiset
18.58 HS-sää
19.00 Farmi
19.30 Neljän tähden illallinen
20.00 MasterChef Suomi

Yhtä kaikki: hiljaiseksi vetää.
 

Negatiivinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
YLElle terveisiä:

Voisitteko lähettää verorahoitteisilta kanaviltanne vaihteeksi jotain muuta kuin tauotonta paska-tosi-tv:tä (esim. Aarteenetsijät, Au pairit Lontoossa, Rintheessä) tai koinsyömiä sarjauusintoja?

Kaleva: Yle-veron jäädyttäminen lisää uusintoja

Siellä on nyt YLEllä kovat ajat edessä kun indeksikorotuksia ei tulekaan kuin manulle illallista, tehostustoimet osuvat luonnollisesti ihan muualle kuin ulkomaisiin sarjoihin ja haistapaska-hömppään:

Selvityksen mukaan indeksin jäädyttäminen vähentäisi muun muassa alueiden uutis- ja ajankohtaistoimintaa, lastenohjelmia ja kotimaista draamatuotantoa.
 
Kuten jotkut palstalaiset jo tietävät, niin vaimoni on alkoholisti (sen vuoksi olemme eroamassa). Olen rakentanut hänelle tukiverkostoa sosiaalitoimen, lastensuojelun, parisuhdeterapian ja viimein aa-kerhon kanssa. Vaimo ollut juomatta kolme viikkoa ja käynyt jo kolme kertaa aa-kerhossa mistä isot rispektit hänelle.

No, tossa pari tuntia sitten hän lähti ostamaan pitsaa, mutta äsken kun soitin hän olikin jonkun baarin vessassa oksentamassa.

On kyllä surullista seurata vierestä miten poikkeuksellisen lahjakas ihminen tuhoaa omaa ja ennenkaikkea lastensa elämää.

Tuo on kyllä raskasta ja surullista. Erään läheisen kanssa olen kokenut hieman vastaavanlaisia tilanteita. Vaikka kuinka haluaisi uskoa ja luottaa selvempään tulevaisuuteen, romahtaa kaikki rakennelmat aina lopulta siihen yhteen, ja sitä seuraaviin. Läheisten pitäisi vain jaksaa luottaa ja tukea, toisen puolesta ei voi elää. Voimia palstaveljelle ja perheelleen!
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
No, tossa pari tuntia sitten hän lähti ostamaan pitsaa, mutta äsken kun soitin hän olikin jonkun baarin vessassa oksentamassa.

Muistan lapsuudesta, kun kaverin isällä oli sama taipumus. Matkan varrelta kauppaan löytyi vakikapakka ja yleensä löydettiin mies sieltä, kun ei mitään kuulunut.

Usein se alkoholisti luulee pystyvänsä menemään vain yhdelle siinä matkalla, mutta eihän siinä ikinä niin käy.

Voimia edelleen missiosi kanssa, toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Kuten jotkut palstalaiset jo tietävät, niin vaimoni on alkoholisti (sen vuoksi olemme eroamassa). Olen rakentanut hänelle tukiverkostoa sosiaalitoimen, lastensuojelun, parisuhdeterapian ja viimein aa-kerhon kanssa. Vaimo ollut juomatta kolme viikkoa ja käynyt jo kolme kertaa aa-kerhossa mistä isot rispektit hänelle.

No, tossa pari tuntia sitten hän lähti ostamaan pitsaa, mutta äsken kun soitin hän olikin jonkun baarin vessassa oksentamassa.

On kyllä surullista seurata vierestä miten poikkeuksellisen lahjakas ihminen tuhoaa omaa ja ennenkaikkea lastensa elämää.

Todella ikävää lukea tälläistä. Kaiken lisäksi kun vaikutat hyvinkin sympaattiselta hahmolta ja jonka sydän on oikeassa paikassa, niin ei voi kuin toivotella voimia sinne. Niinhän sen pitäisi mennä, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja...
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Kuten jotkut palstalaiset jo tietävät, niin vaimoni on alkoholisti (sen vuoksi olemme eroamassa). Olen rakentanut hänelle tukiverkostoa sosiaalitoimen, lastensuojelun, parisuhdeterapian ja viimein aa-kerhon kanssa. Vaimo ollut juomatta kolme viikkoa ja käynyt jo kolme kertaa aa-kerhossa mistä isot rispektit hänelle.

No, tossa pari tuntia sitten hän lähti ostamaan pitsaa, mutta äsken kun soitin hän olikin jonkun baarin vessassa oksentamassa.

On kyllä surullista seurata vierestä miten poikkeuksellisen lahjakas ihminen tuhoaa omaa ja ennenkaikkea lastensa elämää.

Olen vilpittömästi pahoillani sinun ja vaimosi puolesta. Tuttu tilanne. Minä olen se postia viemään mennyt puoli, joka herää Tesomalta, kun piti käydä Hervannassa. Koska olen "pahojen puolella" niin ymmärrän raapivaa tuskaa. Sitä se on. Raapivaa, syyllisyyden ja syyttämisen aallokkoa. Et ole ystäväni yksin, meitä ongelmaisia ja heidän läheisiään on joka ovella. Jos ja kun jaksat olla rakkaan vaimosi vierellä, olet syvän kunnioituksen kumarruksen arvoinen.

Jatkoja teille molemmille, ja jaksamista. Tuttaville toivon . Ystäville pärjäämista. Viholliselle en toivo edes vilahdusta alkoholismista. Kamala sairaus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös