Eilinen työpäivä.
Aloitin uudessa työpaikassani (päiväkoti) joitakin viikkoja sitten kyseenalaistamaan talon "pihasääntöjä" eli taistelemaan lasten leikkimismahdollisuuksien puolesta. Päiväkodeissahan valitettavan usein käy niin, että aikuinen A keksii kieltää asoan x, B puolestaan asian z ja C asian y. Kukaan ei koskaan kyseenalaista näitä, vaan niistä syntyy hirmuinen sääntökokoelma joka rajaa lasten mahdollisuuksia merkittävästi.
Lyhyehkön tapahtumaketjun päätteeksi talossa pidettiin palaveri aiheesta "piha-asenne" (ei pihasäännöt), jonka jälkeen kieltolista jäi huomattavan lyhyeksi.
On siistiä kun huomaa, että voi vaikuttaa asioihin jos ei pelkää kollegoiden mielipahaa. Hyppiköön eläkkeelle jos ei lasten oikeus hyvään leikkiin kiinnosta.
Lisäksi töihin saapuessani minua odotti kortti toisen lapsiryhmän lapselta. Kaiken touhun keskellä on kai ollut aikaa kohdata joku oikein. Tai ehtiihän sitä, jos ei käytä aikaansa siihen että kiertää kieltämässä seisoen keinumisen tms...