Kerrottakoon omakin tarina. Nimet jätän pois, kun kerta oli tämän esittelijän mukaan "hyvämaineinen".
Vanha lukioajan tuttu (paino sanalla tuttu) soitteli tuossa usea kuukausi takaperin. Kuulemma oli järkyttävän hyvä ilmainen kortti tarjolla ja pyysi jopa kahville. Ensinnäkin tämä kortti olisi ilmainen ja se tulisi postissa "pian". Kortti ei mihinkään velvottaisi, mutta etua saisi esimerkiksi sähköstä, nettiyhteydestä ja monesta muusta tuotteesta. Noh, kävin kääntymässä ja olihan se nyt yksi helvetin tapahtuma.
Paikallahan ei ollut tämä vain tämä "kaveri", vaan hänellä oli mukana myös joku itselleni tuntematon jannu. Ensin hehkutettiin sitä, miten kortilla saisi alennusta melkein kaikista liikkeistä ja miten saisin omani (mitään en siis allekirjoittanut) "kunhan Itella selviää ruuhkasta". Kovasti vielä kyseltiin josko haluaisin jaella korttia "kymmenelle kaverille". Tässä vaiheessa rupesi hälytyskellot soimaan viimeistään. Tätä jannua en ollut nähnyt useaan vuoteen, mutta silti hän niin vain sattui jakamaan korttia ja satuin olemaan näiden kymmenen joukossa. Hieno mies kun lähettää uskomattonan hyvän kortin näin monen vuoden jälkeen, varsinkin kun jaossa oli rajoitettu määä.. Jätin suostumatta ja omakin kortti on syystä tai toisesta vielä matkalla.
Tämän jälkeen (kun nimikin oli tullut esille) lähdin googlaamaan. Noh, kyseessähän oli tyypillinen verkostomarkkinointi. Ensinnäkin homma googlauksen jälkeen olisi vaatinut joko a) omaa rahallista panostusta b) noiden "kymmenen kaverin" saamista mukaan. Tätä vähän jo oletinkin, kerta nyt käytännössä tuntematon (jos melkein 5 vuoden jälkeen olen hänen 10 parhaan kaverinsa joukossa...) jannu lähestyy asian tiimoilta ja tarjoaa "liian hyvää". Jos tämä kaveri ei ole pystynyt "myymään" tuotetta kymmenelle muulle ennen minua, niin antaa olla. Jos näitä "etunimen muistan, sukunimi taisi alkaa kirjaimella X" kavereita ilmestyy ja olet 10 parhaan joukossa, niin hetkinen...
Joku voisi ehkä hieman opastaa tuossa noita "johtajia". Jos ensinnäkin aivan ikivanha kaveri soittaa ja ilmoittaa "hyvästä kortista", niin luulisi hälytyskellojen soivan. Tämän jälkeen jos edut ovat käytännössä (verrattuna vaivaan) uskomattomia, niin mitähän miettisi? Olisikohan pitänyt "ottaa kortteja jakoon", tietenkin sopimuspaperien kautta. En edes edennyt soppariin asti, vaan ilmoitin kiireestä ja lähdin menemään. Jos itselläni olisi jotain "kullan arvoisia" kortteja 10 kappaletta ja mikään ei velvottaisi ketään mihinkään, niin... Noh, ensinnäkin en varmana soittaisi sellaisille kavereille, jotka olen nähnyt viimeksi vuosia takaperin. Toisekseen, tuskin kauppaisin hirveästi mahdollisuutta "liittyä meidän joukkoon" ja tarjoaisin samalla sopimusta. Jos kuitenkin tekisin näin, niin yrittäisin keksiä vähän paremman selityksen. Minäkö 10 parhaan kaverin joukossa sellaisella jannulle, joka ei ole vuoden 2004 jälkeen kertaakaan soittanut minulle? Olisi nyt edes keksinyt jotain omaperäisempää.
Mitä jäi käteen? Noh, turha reissu Kamppiin ja puoliksi juotu (itse kustannettu!) kahvi. En nyt viittinyt jäädä kuuntelemaan tuota diipadaapaa, varsinkin kun homman nimi selkeni nopeasti. Nyt on kuutisen kuukautta mennyt, ja tuo "ilmainen, Itellan takia vielä matkalla viipyvä" kortti ei ole tullut. Jos tulee, niin antaa tulla. Samapa tuo kun missään paperissa tai vastaavassa ei ole allekirjoitusta/muuta suostumusta. Viitsinkö soittaa? No en vitussa, enkä muuten vastaa enää jos tämä jannu soittaa.
edit: Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että firmasta on tässäkin ketjussa juttua. Ei siis mikään uusi viritys.