Putinin laaja kansansuosiohan on pitkälti perustunut siihen, että hänen valtakaudellaan Venäjälle tuli pitkästä aikaa varsin vakaat olot kaoottisen Jeltsinin kauden jälkeen. Kun alkuun talouskasvukin oli suurta, se vielä tuki tätä.
Nyt kun Putinin valtakaudella on ensimmäistä kertaa kunnon kuohuntaa ja epävakautta, on hän menettänyt tai menettämässä yhden valtansa suurimmista peruspilareista. Jää vielä avoimeksi, että kuinka kauan nämä muut pilarit (turvallisuuskoneisto) kykenevät pitämään valtaa pystyssä.
En kuitenkaan yhtään ihmettelisi, vaikka valtakausi päättyisi johonkin muuhun kuin luonnolliseen kuolemaan - ja tässä huomioin myös sen, että Putin on joidenkin väitteiden mukaan varsin sairas mies (muutakin kuin henkisesti).
Putinin valtakausi on veitsenterällä. Siitä on kuitenkin mahdotonta lausua mitään varmaa. Kuten aina, valtataistelu tapahtuu kulissien takana eikä siitä tipu tietoa ulkopuolisille. Kukaan seuraajaehdokkaista ei voi julkisesti esiintyä seuraajaehdokkaana. Eipä taida olla mitään kremlologian kaltaista, jossa pienistä muutoksista julkisuudessa ennakoitiin puolueen sisäistä tilaa ja seuraavaa pääsihteeriä. Koska vanhuus oli tuolloin johtajan tuntomerkki, merkkejä olikin hyvä tarkata, myös hengityskonetta.
Joka tapauksessa, arvelisin, että kansallakin on jokin murtumispiste, jossa kaikki padot murtuvat. Esimerkiksi häviö sodassa, jota ei millään enää voisi peittää, on tällainen. Kaikki se kestää, vaan ei unelmiensa tuhoutumista. Venäjän suurvaltius on ollut Putinin propagandan ykkösteemoja ja ennen sotaa se vaikutti uskottavalta asialta. Nyt kun armeijan heikkous ja tappioiden suuruus on paljastumassa ja tappioista keskustellaan sangen avoimesti, murtumispiste voi olla lähellä.
Kansa kestää hyvin kurjuutta, elämää valheessa ja muuta, vaan ei unelmiensa tuhoutumista. Olkoonkin, että unelmat ovat toisten luomia. Järkevästi ajatellen, tavallinen venäläinen ei tarvitsisi mitään suurvalta-asemaa eikä valloituksia, vaan toimivampaa arkea, oikeusvaltiota, parempaa elintasoa yms. Eivätkä hyvätuloisetkaan kaipaa muuta kuin mukavaa elämää. Mutta varmaan propagandan utukuvilla on jokin merkitys venäläisille. Niihin ollaan totuttu jo yli sadan vuoden ajan, viesti vain on välillä hieman vaihtunut.
Jos utu vedetään silmien edestä pois, venäläinen näkee elämän sellaisena kuin heille todella on. Mitään hyvää ei ole lähiaikoina odotettavissa, vaan elämän taso on laskenut romahdusmaisesti sodan aikana, niin silloin tyytymättömyys voi purkautua rajusti. Tutkitusti se, että olosuhteet muuttuvat vielä huonommiksi kuin ovat, aiheuttaa tyytymättömyyttä, ei niinkään se, että absoluuttisesti ottaen, elämä Venäjällä on ollut aina varsin raskasta tavalliselle ihmiselle. (Tai vertailu siitä, mistä suomalaiset jaksavat valittaa joka päivä, sekin on omalla tavallaan kiintoisaa. Kuten siitä, että ei ole varaa toiseen etelänmatkaan vuoden sisällä, koska verot.)
Tai ilmaisten asian hiukan toisin, tavallisella duunarilla ei enää ole ylpeydenaiheita mistään. Urheilukin on osittain lamassa. Sodassa hävitään. Elintaso laskee. Ja saa vielä pelätä joutumista rintamallekin. Näissä olosuhteissa vallanvaihtokin voi tulla mieleen herkemmin. On riittävästi tragikoomisiakin esimerkkejä köyhyydessä elävistä ihmisistä, jotka suhtautuvat intohimoisesti politiikkaan ja joiden mielestä x-maan presidentinvaalit ovat äärimmäisen tärkeät omalle tulevaisuudelle. Vallan vaihto on symboli paremmasta. Jota ei koskaan tule.
Putin tietysti pelkää henkensä edestä, että kansa Venäjälläkin haluaisi vallan vaihtoa. Aivan varmasti eliitissä tapahtuu nopeita uudelleenarviointeja, jos toveri Putinia kohtaan aletaan osoittaa mieltä. Venäläiset ovat hyvin joustavia lojaalisuuskysymyksissä.
yle.fi
www.uusisuomi.fi
www.is.fi
t.me
