Edelliseen lisäten vakavoidutaan hiukan joissakin kohdissa ja katsellaan, minkälaisella veitsenterällä toveri Putin astelee omalla maaperällään: Pitkäaikainen taloussaarto pätee ensitalven aikana tehokkaasti niihin tuotteisiin joita venäjän kasvava keskiluokka on tottunut mutustamaan jo arkielämässään ja elämä hankaloituu ja taantuu borskeitto- votka-tasolle tuonnin ollessa itäeuroopan sisämarkkinoitten varassa. Musta pörssi alkaa kukoistamaan länsituotteiden virratessa suppeasti Kiinan ja sen rajan lähellä olevien maiden kautta, mutta kallista on. Putinin asema kansallisankarista alkaa hiljakseen muuttua yleisen kärsimyksen aiheuttajaksi rivivenäläisen tajutessa, että pitkään kaivattu eurooppalaiseen perheeseen liittyminen on hidastunut pahasti ja turhan takia yhden ainoan henkilön näkyvän valtiomiestoiminnan linjausten takia.
Venäjä olisi saanut krimin haltuunsa laillisestikin ilman sotatoimia ja kriisejä, ei olisi tarvinnut tehdä mitään muuta kuin lähestyä painavasti ja vakavasti Ukrainan hallitusta ja YK:ta ja pyytää järjestämään laillinen kansanäänestys siitä, mihin krimin kansa tahtoo kuulua. Ukraina olisi järjestänyt alueella vaalit, jonka tuloksen toteutumista YK olisi valvonut. Putinin päähän ei ilmeisesti pälkähtänyt kertakaan vakavasti tämä vaihtoehto. Pitkäaikainen Ukrainan uuden hallituksen hiillostaminen äänestyksen järjestämiseksi olisi väkisin tuottanut tuloksen, koska Krimin kansan enemmistö olisi noussut laillisella tavalla vaatimaan itsekin oman päätöksen sallimista heille. Julkinen maailman mielipide olisi kääntynyt Krimin ja Venäjän puolelle, eikä toisinpäin. Painostuksen alla YK olisi lopulta määrännyt Krimille vaalit, ja Ukrainan uusi hallitus olisi siihen mennessä jo joutunut niin tukalaan asemaan että sen olisi ollut pakko suostua.
Aika Putinin hallinnon kellossa hupenee sitä nopeammin kun tavallinen kansalainen tajuaa leipäpulassaan tämän vaihtoehdon jääneen käyttämättä ja siksi äiti-Venäjä on nyt yhä syvenevästi erityksissä.
Vladimir Putinin aikakausi jää historiaan ns. hukatun valtiomiehen aikakautena eli Putinilla olisi ollut oikeasti mahdollisuus ja valtaa hissukseen luoda "Uusi Venäjä" muutenkin kuin vain olympialaisten korusanoin. Hän olisi voinut hiljakseen vahvan keskiluokan tyytyväisyyden tuoman tuen turvin jakaa hyvinvointia laajemmalle kansalle ja uudistaa sosiaalista rakennetta valtiossa,
kehittää Venäjää nykyaikaisemmaksi demokratiaksi ja ottaa opposition mukaan hallintoon toteuttamaan uudistuksia. Venäjän armeijan poliittiinen rooli on kaventunut Neuvostoliiton ajoista niin paljon, että se olisi pysynyt Putinin hallinnon takuumiehenä jo pelkästään sillä sopimuksella että armeijan sotilaallinen mahti säilyy ja armeijaa kehitetään kenraalien toivomaan suuntaan, kun rahaakin siihen oli. Entisenä KGB-päällikkönä Putin tuntee kaikki armeijasuunnan vähänkin merkittävät henkilöt ja riskit, joten hänen hallintonsa olisi voinut laittaa kotimaan asiat kuntoon ja keskittyä sitten ulkopolitiikan kehittämiseen öykkäröinnistä rauhantekijäksi. Oligarkit ja muut yksityisen tahon operaattorit olisivat tässä valtakuviossa pudonneet niinpaljon väliin, ettei Putinin hallinnon kaataminen olisi enää onnistunut millään ilveellä.
En ole Putinille suomen kansalaisena kovinkaan vihainen, ennemminkin pettynyt että nuorehko, hyvillä lahjoilla varustettu kokenut ja laaja-alaisesti omassa maassaan operoimaan kykenevä valtiomies jätti oman tilaisuutensa käyttämättä sekä kehittää Venäjästä uusi uljas suurvalta että itse jäädä historiaan ensimmäisenä todella merkittävänä uuden humaanimman ja sivistyneemmän, voimakkaan ja arvostetun suurvallan luojana ja kehittäjänä.
Nyt jäljelle jäi tahallaan kansainvälisen typeryksen roolin valinnut mies, josta muistellaan 50 vuoden kuluttua että miten tuollainen valtakausi oli ylipäätänsä mahdollista enää keskellä 2000-luvun eurooppaa.
kuuluu pulputusta, aivoverenkiertohäiriöitä:
Koska ukin penthouse-lehtiä vm 1939 ei ole vieläkään palautettu viipurista niin siksi sanon että ryssä on ryssä vaikka voissa paistais! : D