Sako kirjoitti:
Ei uskoisi kuinka suosittu Venäjän hallinto ja erityisesti Putin on, kun näitä rajoituksia tulee jatkuvalla syötöllä. "Kansallispettureilla" ei totisesti ole helppoa Venäjällä.
Tämä on syytä jokaisen huomioida kun arvioi Venäjän vaarallisuutta. Putin on oikeasti suosittu ja esim. joukkojen lähettäminen Ukrainaan hyvin todennäköisesti vain
lisäisi hänen kannatustaan. Samoin minkä tahansa sotaoperaation kanssa, mikä ei tuo sitä sotaa tyypillisen Sergein ja Irinan arkeen äiti-Venäjälle asti, eikä ydinasevaltiona Venäjän tarvitse varsinaisesti miehitystä pelätä. Sen sijaan pieni kolaus omassa elintasossa kestetään kyllä isänmaallisessa hengessä "ilkeää fasistilänttä" vastaan. Venäjän johdon ei tarvitsekaan sodan riskejä arvioidessaan olla huolissaan niinkään kansansuosiosta, vaan siitä, pystyykö se voittamaan konfliktin strategisella (taloudellisella) ja taktisella tasolla.
Kaikki viittaa siihen, että Putler on sellainen hallitsija, jotka suuri osa venäläisista haluaakin itselleen. Jos ei omassa elämässä ryssällä aina hyvin menisikään, niin ainakin on johtaja, joka näyttää ulkovalloille hauista. Siitä voi sitä ylpeyttä ja elämäniloa repiä. Jos nyt vähän kansalaisoikeudet kärsii siinä sivussa, niin se on pientä, kun ei Venäjällä länsimaisiin kansalaisoikeuksiin ole koskaan totuttukaan, eikä sellaisia välttämättä edes kaivata.
Joku 90-luku kännisine Jeltsineineen oli vain hassu välivaihe Venäjän historiassa ja se valtio tulee pysymään aina uhkana pienille naapurimaille, eikä se tule mihinkään poistumaan. Kansa äänestää siellä valtaan mielummin Putin kakkosen kuin jotain pehmeää länsihapatusta markkinoivaa nössöä.
Sitten on vielä venäläisten erikoinen suhtautuminen tiedonvälitykseen. Joskus luuli, että räikeä propaganda vaikeutuu nopean tiedonvälityksen myötä, mutta on käynyt enemmänkin päinvastoin. Venäjän valtiojohtoinen media on luonut oman ja tehokkaasti toimivan rinnakkaistodellisuuden, missä on ihan normaalia, että jotkut johan bäckmanit esitetään vakavasti otettavina ulkomaisina asiantuntijoina.
Lisäksi ulkomaisilla nettisaiteilla sauhuaa paikallisia pikkupalkalla toimivia russofiilejä, jotka spämmäävät uutiskommenteihin venäläistä rinnakkaistodellisuutta, missä kaikki on suhteellista tai jotain USA:n salajuonta. Esim. Valmiksi jo USA-vihamieliseen kansanosaan tuollainen voi sitten upota helpostikin ja keskustelu kääntyy äkkiä pois Venäjän toimista.
Eikä Venäjällä välttämättä olla edes niin kiinnostunut totuudesta, vaan politiikkaan ja historiaan suhtaudutaan helposti oppineellakin tasolla samoin kuin vaikka urheiluseuran fanit omaan jengiinsä. Tietyllä tavalla ihailtavaakin kansallismielisyyttä, mutta naapureille ongelmallista, kun siihen yhdistetään Venäjän valtion harrastama opportunistinen etupiiriajattelu, missä Venäjää muka uhataan joka suunnalta. Ja tällä uhkakuvan ylläpitämisellä varmistetaan helposti valtiojohdon suosio.
Täten Venäjä näyttäytyy ulkopuolisille vainoharhaisena psykopaattivaltiona, jonka kanssa pitää olla aina varuillaan. Sen kanssa kuitenkin pystyy elämään naapurinakin, kunhan vain huolehtii, ettei omasta maasta tule yksinäinen sotilaallinen tyhjiö. Tämä koskee erityisesti maita, jotka ovat olleet joskus osa joko Neuvostoliittoa tai Venäjän imperiumia.