Mainos

Venäjän nykytilanne

  • 3 832 051
  • 19 561

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Esimerkiksi ylistetty Navalnyi edusti aika pitkälti tätä samaa ajatusmaailmaa vaikka Putinin vastustaja olikin.
Tämä on se asia mikä mua tässä on jo pitkään hämmentänyt.

Länsi suhtautui Navalnyiin aivan kuin johonkin Jeesukseen, vaikka ukko oli liki yhtä suurvenäläinen kuin bunkkeripappakin.

Toki halusi demokratiaa, mutta lähtökohtaisesti oli maansa nk. "oikeutetusta asemasta" samaa mieltä kuin kääpiö.

Niin monet lännessä kuvittelevat että bunkkerikääpiön potkaistua ämpäriä Venäjä jotenkin ihmeellisesti muuttuu.

Venäjä ei minun elinaikanani muutu mihinkään ja ajattelin elää vielä ainakin 35 vuotta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tämä on se asia mikä mua tässä on jo pitkään hämmentänyt.

Länsi suhtautui Navalnyiin aivan kuin johonkin Jeesukseen, vaikka ukko oli liki yhtä suurvenäläinen kuin bunkkeripappakin.
Missä kohtaa suhtautui? Toiseksi niin pelkkä Putinin syrjäyttäminen poliittisen opposition toimesta olisi järisyttävä muutos ja ennakkotapaus, joka todellakin heikentäisi tuon pakkovallan perustuksia. Siksi olisin itse ilomielin nähnyt sen, että Navalnyi olisi kansanliikkeen johdossa ajanut nykyisen sakin Kremlistä. Olisimme sitten saaneet nähdä ne metodit vallassa ollessaan: mielipiteet ovat halpoja ja helppoja esittää, toimenpiteet sitten mittaavat hallinnon.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Tähän vaikuttaisi se, että Putinin seuraaja olisi sellainen henkilö, joka sanoutuisi tiukasti irti Putinista ja hänen ajatuksistaan ja tuomitsisi ne voimakkaasti. Mutta erittäin epätodennäköistähän tuo on, että tällainen henkilö Venäjällä valtaan nousisi. Tai jos nouseekin, niin onko sitten ajatuksiltaan vielä radikaalimpi jolloin Putin tuomitaan epäonnistujaksi liian pehmeänä?
En oikein näe sellaista tulevaisuutta, jossa Venäjän suunta muuttuu johtotasolla. Jos nykyjohto pystyy pitämään asemansa, niin minusta todennäköisin suunta on Pohjois-Korean tie. Putinin jälkeen valtaistuimelle nousee lähipiiristä "Putin II", sitten "Putin III" ja niin edelleen. Ohjakset pidetään tiukasti omissa käsissä ja kilpailijat raivataan tieltä.

Jos Venäjän sisällä tapahtuu muutoksia, niin uskon niiden olevan väkivaltaisia. Ja ennen kuin asiat muuttuvat väkivaltaisesti, tilanteen sisällä pitää olla oikeasti paha. Silloinkin johtoportaalla on omat mahdollisuutensa tukahduttaa sisäinen liikehdintä Pohjois-Korean malliin.

Tuo slaaviväestön isovenäläinen ajatteluhan ei ole mikään Putinin keksintö, vaikka hän sitä onkin onnistunut tehokkaasti ruokkimaan, joten se ei tule todennäköisesti katoamaan mihinkään vaikka Putin vallasta kammettaisiinkin.
Kun joskus 2015-2020 välisenä aikana maalailin tulevaisuudenkuvaa ja sanoin, että Venäjän ja lännen välinen konflikti jossain muodossa näyttää todennäköiseltä erilaisten tulehduspisteiden vuoksi, niin pidin sekä Suomen että yleisesti lännen suurimpana ja pysyvimpänä ongelmana venäläisten länsivastaisuutta. Meillä on aika vähän toivoa saada oikeasti toimivia ja luottamuksellisia välejä, ja jos välit tulehtuvat (ja ne tulehtuvat helposti), ne korjaantuvat hitaasti.

On jotenkin mahdottoman vaikea nähdä tilannetta, jossa venäläiset suurempana joukkona nöyrtyisivät ja tuumaisivat, että tulipa tehtyä tavattoman tyhmästi, otetaan nyt onkeen eikä päästetä samaa tapahtumaan uudestaan. Se ei minusta oikein millään sovi venäläiseen mentaliteettiin. Sen sijaan uskon, että venäläiset tulevat selittämään asiat itselleen niin että he olivat oikeassa ja paha länsi oli se, joka pakotti heidät toimimaan niin kuin toimivat.

Niin kauan kuin tämän ajatusmaailman ihmisiä on Venäjän johdossa, niin vaikea nähdä että myöskään kansa nöyrtyisi yhtään, vaan siellä edelleen elää hyvin vahvasti tämä ajatus venäläisestä maailmasta ja Venäjän kansan pyhästä missiosta sivistää muuta, turmeltunutta maailmaa.
Ihan samaa mieltä.

Vaikea nähdä, että tämä tulisi muuttumaan mitenkään muuten kuin voiman kautta. Eli Venäjä pitäisi toisin sanoen lyödä niin köysiin, että venäläisiltä häviäisi kaikki harhaluulot maan ylivertaisuudesta ja erinomaisuudesta, mutta sitten pitäisi myös samalla saada tuettua terveemmän ajatustavan kehittymistä maassa. Sekin on Venäjän tapauksessa pitkä tie ja näkisin aika epärealistisena, että lännestä löytyisi uskallusta lyödä Venäjä niin köysiin. Ja antaisiko Kiina edes sen tapahtua?
Tämäkin, ja minusta lännellä on suht rajalliset mahdollisuudet ylipäätään lyödä Venäjää sillä tavalla köysiin, että se ymmärrettäisiin maan sisällä. Kun narratiivi on sen kaltaista, että Venäjä on pyhässä sodassa Länsi-Eurooppaa ja länsiblokkia vastaan, niin aika monet toimet vain vahvistavat sitä: "Katsokaa nyt vaikka itse, siellä länsi aseistaa meidän vihollisia" - tai jos suoraan sotaan asti mentäisiin, niin sehän vain vahvistaisi sen narratiivin, että ollaan sodassa kollektiivista länttä vastaan. Kovasti romuksi saisi Venäjä sisältä mennä, ennen kuin venäläiset isona kollektiivina ottaisivat järjen käteen, ja silloinkin löytyisi porukka, joka alkaisi lietsomaan isovenäläistä imperialismia.

Siksi minulla ei ole hirveän positiivista kuvaa tulevaisuudesta. Toivon, että Venäjältä loppuu sodankäyntikyky ja se joutuu vetäytymään omien rajojensa sisäpuolelle, mutta vaikka näin kävisi, se ei vielä tarkoita sitä, että Venäjä lopettaa sotimisen. Vaikka se joutuisi lopettamaan sotimisen, niin todennäköisesti se tekee sen vain väliaikaisesti nuollakseen haavojaan ja kootakseen romujaan. Vaikka Venäjällä puhkeaisi kovat sisäiset taistelut vallasta, niin en usko, että niiden tuloksena syntyy uusi uljas Venäjä, joka on kiva naapuri niin Suomelle kuin Virolle - uskon, että sen seurauksena syntyy vain edellistä katkerampi Venäjä, joka uhittelee naapureitaan ja ammuskelee rakettejaan pitkin Jäämeren aluetta Pohjois-Korean tapaan.
 

Numero13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tämä on se asia mikä mua tässä on jo pitkään hämmentänyt.

Länsi suhtautui Navalnyiin aivan kuin johonkin Jeesukseen, vaikka ukko oli liki yhtä suurvenäläinen kuin bunkkeripappakin.

Toki halusi demokratiaa, mutta lähtökohtaisesti oli maansa nk. "oikeutetusta asemasta" samaa mieltä kuin kääpiö.

Niin monet lännessä kuvittelevat että bunkkerikääpiön potkaistua ämpäriä Venäjä jotenkin ihmeellisesti muuttuu.

Venäjä ei minun elinaikanani muutu mihinkään ja ajattelin elää vielä ainakin 35 vuotta.
Näinhän se on. En kyllä sure yhtään tuonkaan jäteläjän kuolemaa, aivan sairas ukko ajatuksineen. Hävettää, että lännestä suurissa joukoin esiteltiin surunvalitteluja miehen hyväksi.

Noin yleisesti venäjä on menetetty ainakin nykyisen sukupolven ajaksi, eli mitä se venäläisellä elinajanodotuksella tekee, 50 vuotta? Tuona aikana mihinkään järkevään yhteistyöhön ei tulla tunkion kanssa pääsemään ja ainoat oikeansuuntaiset toimet onkin padota rajat sille mallille, ettei ylitse liiku kukaan eikä mikään. Etenkin rajan jakaville maillehan tuo tulee jatkuvaa harmia ja päänvaivaa tuottamaan, mutta se nyt lienee vain hyväksyttävä.

Ikävää seurattavaa kuinka paljon resursseja kuluu tuon tunkion kurissapitämiseen globaalilla tasolla. Järkyttäviä rahamääriä..
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Putin uhkaa länttä vastaiskulla nyt kun Ruotsikin liittyi Natoon. Tämä sävelhän on kuultu ennenkin, viimeksi silloin kun Suomi liittyi Natoon.

Huutonaurua aiheutti tuo Putinin lupaus että Venäjä olisi lähivuosien aikana yksi maailman neljästä suurimmasta taloudesta. Suorastaan Monty Python-tason huumoria.

 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Varsinainen helmi Putinin puheesta:
”Nyt väitetään, että Venäjä hyökkää Eurooppaan, mutta he valitsevat itse koko ajan kohteita iskuilleen. He puhuvat joukkojensa lähettämisestä, mutta me tiedämme, mitä tapahtuu niille, jotka lähettävät joukkojaan muihin maihin”, Putin sanoi.
Olipa jonkinlainen freudilainen lipsahdus. Kerrankin jotain totuuden siementä Putinin jutuissa.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Putin uhkaa länttä vastaiskulla nyt kun Ruotsikin liittyi Natoon. Tämä sävelhän on kuultu ennenkin, viimeksi silloin kun Suomi liittyi Natoon.

Huutonaurua aiheutti tuo Putinin lupaus että Venäjä olisi lähivuosien aikana yksi maailman neljästä suurimmasta taloudesta. Suorastaan Monty Python-tason huumoria.

Isovenäläisillehän tuo puhe on suunnattu sekä Anon kaltaisille idiooteille, jotka nielevät kaiken mukisematta. Kaikki muut vähääkään asioista tietävät suhtautuvat tähänkin puheeseen samalla tavalla kuin Medvedevin raivokohtauksiin: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 

ultrar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal
Näinhän se menee, että mitään mitä Putin sanoo ei voi ottaa vakavasti tai ainakaan totena. Tuo talouden koko on kohtuullisen luotettavasti mitattavissa ja Venäjä taitaa nyt olla sijalla 9, ei siis sijalla 5 ja ennusteen mukaan Venäjä tulee tippumaan tilastossa alaspäin tulevaisuudessa. Toisaalta samaa tasoa on Trumpin puheet, joten enemmän nämä ovatkin tänä päivänä komiikkaa ja siinäkin jo melko väsynyttä sellaista.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tähän vaikuttaisi se, että Putinin seuraaja olisi sellainen henkilö, joka sanoutuisi tiukasti irti Putinista ja hänen ajatuksistaan ja tuomitsisi ne voimakkaasti. Mutta erittäin epätodennäköistähän tuo on, että tällainen henkilö Venäjällä valtaan nousisi. Tai jos nouseekin, niin onko sitten ajatuksiltaan vielä radikaalimpi jolloin Putin tuomitaan epäonnistujaksi liian pehmeänä?
Tosiaankin on vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja Puten paikalle. Navalnyj oli hyvin suosittu lännen silmissä, mutta siltikin isovenäläisyyden kannattaja. Ukrainan asia ei ollut hänen asiansa. Toki hänen ulostuloihinsa vaikuttivat taktisetkin seikat: hänen tavoitteensa oli Putinin syrjäyttäminen. Vaadittaisiin siis aivan valtava mielialojen muutos Venäjällä, jos sieltä vielä voitaisiin kaivaa joku aidosti länsimielinen poliitikko. Taas maanpaosta tuleminen vaikeuttaa johtajuuden saamista entisestään: tuskin ketään emigroitunutta kuljetetaan riemusaatossa Kremlin valtiaaksi.

Pikemminkin tuo pahempi vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä. Koska Putinin seuraaja ei halua vaikuttaa heikolta, hän vain lisää kierroksia Venäjän aggressioihin. Kun ihmisten mielialoja on pitkään johdatettu Venäjän suuruuteen, niin täydellinen u-käännös vaatisi aikamoisen romahduksen Venäjän talouteen ja yhteiskuntaan.
Tuo slaaviväestön isovenäläinen ajatteluhan ei ole mikään Putinin keksintö, vaikka hän sitä onkin onnistunut tehokkaasti ruokkimaan, joten se ei tule todennäköisesti katoamaan mihinkään vaikka Putin vallasta kammettaisiinkin. Esimerkiksi ylistetty Navalnyi edusti aika pitkälti tätä samaa ajatusmaailmaa vaikka Putinin vastustaja olikin. Niin kauan kuin tämän ajatusmaailman ihmisiä on Venäjän johdossa, niin vaikea nähdä että myöskään kansa nöyrtyisi yhtään, vaan siellä edelleen elää hyvin vahvasti tämä ajatus venäläisestä maailmasta ja Venäjän kansan pyhästä missiosta sivistää muuta, turmeltunutta maailmaa. Vaikea nähdä, että tämä tulisi muuttumaan mitenkään muuten kuin voiman kautta. Eli Venäjä pitäisi toisin sanoen lyödä niin köysiin, että venäläisiltä häviäisi kaikki harhaluulot maan ylivertaisuudesta ja erinomaisuudesta, mutta sitten pitäisi myös samalla saada tuettua terveemmän ajatustavan kehittymistä maassa. Sekin on Venäjän tapauksessa pitkä tie ja näkisin aika epärealistisena, että lännestä löytyisi uskallusta lyödä Venäjä niin köysiin. Ja antaisiko Kiina edes sen tapahtua?
Juuri näin. Suomessa reaalisosialismin aikaan keskustelua herättänyt pyhimys Solzhenitsynkin oli olevinaan vapauden esitaistelija, mutta samalla myös ankara slavofiili. Lännessä on ollut vain harhainen tapa pitää kommunismin vastustajia jonain demokraatteina, vaikka olisivat aatteellisesti aivan toista maata. Venäjän kirjallisuuden jättiläiset toistavat eri variaatioin slavofiilisiä ajatuksia, jotka saivat tuulta alleen erityisesti 1890-luvulla. Sittemmin venäläiset palaavat aina saman nuotion ääreen, kun kommunistisesta kokeilusta ollaan toivuttu.

Pietari Suuri on poikkeus säännöstä, mutta hänen nimeään ei kai Venäjällä erityisesti juhlita. Venäläisyyden yksi keskeinen ajatteluun vaikuttava asia on (kansan) toivottomuus. Mikään ei muutu parempaan suuntaan. Tällöin on helppoa lasketella luikuria venäläisen kulttuurin ylivertaisuudesta, vaikka tälle nauraisivat naurismaan harakatkin. Kiinakin menee menojaan, vaikka Mao teki parhaansa tuhotakseen koko Kiinan. Venäjän elvyttäminen ei onnistu, jos maa ei avaudu ulospäin ja ota myös länsimaisia vaikutteita vastaan.

Vaikka ei voida tietenkään yleistää jokaiseen ihmiseen, työn arvostus Venäjällä on varsin pientä: toisin sanoen, jos Putin olisi valinnut missiokseen Venäjän kehittämisen, hänen olisi pitänyt puuttua työntekemiseen, työetiikkaan. Ja myös, lisännyt kannustimia yrittämiseen. Korruptiota olisi pitänyt kitkeä rajusti: huonojen palkkojen maassa sekään ei olisi ollut kiitollinen tehtävä. Olisi kuitenkin pitänyt asettaa tavoitteeksi maan teollisuuden modernisoinnin ja sallia länsimaisten innovaatioiden ja ajatusten virtaaminen maahan.

Olisi pitänyt synnyttää kansankapitalismia, jossa työllä ja vaikkapa osakkeilla voisi myös kansa rikastua. Mutta sen sijaan, valittiin ryöstökapitalismi, joka toisaalta vahvasti autoritaarisessa maassa toimii sikäli paremmin että kontrolli ainakin säilyy. Ja valtava ero pajariston ja kansan välillä. Joten tässä sitä ollaan: kansalle annetaan täysin umpihullua tarinaa jostakin fiktionaalisesta menneisyydestä ja uskotellaan, että Venäjä voisi sen joskus saavuttaa.

Tavallaan Putin on Stalinia typerämpi, koska Stalin sentään pyrki teollistamaan maan. Putin taas ei ymmärrä taloutta, ymmärtää vain maan (rodinan) jonakin itseisarvona ja kontrollin. Nykymaailmassa valtioiden mahti tulee toimivasta taloudesta, ei joistakin rajoista, joita pitäisi jonnekin suuntaan laajentaa. Jos jotakin kommunismista voisi soveltaa Venäjään, siis se on ajatus loistavasta tulevaisuudesta, joka saavutaan talouden kohentumisen kautta. Putin taas katsoo menneisyyteen ja kuvittelee löytävänsä sieltä myös tulevaisuuden.
 

Bay

Jäsen
Tämä on se asia mikä mua tässä on jo pitkään hämmentänyt.

Länsi suhtautui Navalnyiin aivan kuin johonkin Jeesukseen, vaikka ukko oli liki yhtä suurvenäläinen kuin bunkkeripappakin.

Toki halusi demokratiaa, mutta lähtökohtaisesti oli maansa nk. "oikeutetusta asemasta" samaa mieltä kuin kääpiö.

Niin monet lännessä kuvittelevat että bunkkerikääpiön potkaistua ämpäriä Venäjä jotenkin ihmeellisesti muuttuu.

Venäjä ei minun elinaikanani muutu mihinkään ja ajattelin elää vielä ainakin 35 vuotta.
En usko että lännen reaktio Navalnyj:n kuolemaan johtui mitenkään siitä että kukaan olisi toivonut häntä tunkion johtoon, vaan siitä että oppositiojohtajia vangitaan perusteetta ja tapetaan vankeutensa aikana.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Venäläisistä, suht' näkyvistä poliittisista vaikuttajista länsimielisenä ja liberaalina vaihtoehtona voisi pitää esim. Garri Kasparovia, mutta hänen mahdollisuutensa päästä Venäjällä valtaan on käytännössä ihan olemattomat. Tuo @IceWalkerin analyysi pitää minusta hyvin pitkälti paikkansa, että ei sieltä ole mitään länsimielisiä, liberaaleja vaihtoehtoja Putinille tulossa. Ihan sitä samaa se tulee olemaan, vähän eri pakettiin paketoituna. Välillä sitä miettii, että muun maailman kannalta saattaa olla jopa ihan hyvä että johdossa on Putinin kaltainen uuno, koska tämän ymmärrys taloudesta on heikko ja taitaa ahneuskin viedä niin vahvasti voiton että terve järki unohtuu. Kun Venäjä nyt tuollainen vihamielinen ja länsivastainen persläpi on, niin parempi että se pysyy läpeensä korruptoituneena ja sitä myöden heikkona, kuin että se alkaisi oikeasti toimimaan resurssiensa edellyttämällä tasolla.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Varsinainen helmi Putinin puheesta:

Olipa jonkinlainen freudilainen lipsahdus. Kerrankin jotain totuuden siementä Putinin jutuissa.
No nyt se on virallisesti vielä tyhmäkin. Jessus sentääm tota idioottia, ja kyllä sen kansan täytyy olla kain tavoin poissa kosketuksesta mihinkään todellisuuteen, jos ei jo pelkästään tuo lausahdus saa valoa syttymään.
 
Suosikkijoukkue
IFK Helsingfors
Putin uhkaa länttä vastaiskulla nyt kun Ruotsikin liittyi Natoon. Tämä sävelhän on kuultu ennenkin, viimeksi silloin kun Suomi liittyi Natoon.

Huutonaurua aiheutti tuo Putinin lupaus että Venäjä olisi lähivuosien aikana yksi maailman neljästä suurimmasta taloudesta. Suorastaan Monty Python-tason huumoria.

Seurannasta poimittua:

12:57
Putin jatkaa luettelemalla kehityskohteita, mutta kaikki yleisössä eivät enää näytä olevan kuulolla.
Oppositiomedia Možem objasnit kiinnittää Telegramissa huomion muun muassa Putinin lähipiiriläiseen ja Rosneftin pääjohtaja Igor Setšiniin, joka näyttää nukahtaneen paikalleen.

Igorin kannattanee varoa ikkunoita lähiaikoina...
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Juuri näin. Suomessa reaalisosialismin aikaan keskustelua herättänyt pyhimys Solzhenitsynkin oli olevinaan vapauden esitaistelija, mutta samalla myös ankara slavofiili. Lännessä on ollut vain harhainen tapa pitää kommunismin vastustajia jonain demokraatteina, vaikka olisivat aatteellisesti aivan toista maata. Venäjän kirjallisuuden jättiläiset toistavat eri variaatioin slavofiilisiä ajatuksia, jotka saivat tuulta alleen erityisesti 1890-luvulla.
Solzhenitsynin sädekehä katosi aika nopeasti ainakin anglosaksisessa maailmassa, kun hänen mielipiteensä tulivat tunnetummiksi, toki häntä kunnioitettiin merkittävänä kirjailijana mikä olikin. Dostojevski oli sangen epämiellyttävä noilta osin, mutta omasi myös huomattavia kaunokirjallisia vahvuuksia. Tolstoi oli sitten erittäin vahva pasifisti, joka jyrkästi vastusti aggressiivista nationalismia vaikka miten sitten romantisoikin "venäläistä kansansielua". Turgenev ja Tsehov puolestaan taisivat olla melko länsiorientoituneita ja sieltä ainakin paljon vaikutteita saaneita. Bulgakovia, Ahmatovaa, Mandelstamia ja kumppaneita stalinismin armottomissa pyörteissä on myöskin vaikea pitää isovenäläisen nationalismin suurina ystävinä, tai jotain Brodskyä.

Itse asiassa kun noita maailmankuuluja nimiä tuossa katselee (ja paljon jäi mainitsematta esim. kuvataiteen, klassisen musiikin ja baletin alueilta) niin onhan siellä hyvin majesteettinen, mahtava ja leimallisesti eurooppalainen kulttuuriperintö. Sääli vain että valta on ollut aina hyvin verisissä käsissä.
 
Viimeksi muokattu:

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Solzhenitsynin sädekehä katosi aika nopeasti ainakin anglosaksisessa maailmassa, kun hänen mielipiteensä tulivat tunnetummiksi, toki häntä kunnioitettiin merkittävänä kirjailijana mikä olikin. Dostojevski oli sangen epämiellyttävä noilta osin, mutta omasi myös huomattavia kaunokirjallisia vahvuuksia. Tolstoi oli sitten erittäin vahva pasifisti, joka jyrkästi vastusti aggressiivista nationalismia vaikka miten sitten romantisoikin "venäläistä kansansielua". Turgenev ja Tsehov puolestaan taisivat olla melko länsiorientoituneita ja sieltä ainakin paljon vaikutteita saaneita. Bulgakovia, Ahmatovaa, Mandelstamia ja kumppaneita stalinismin armottomissa pyörteissä on myöskin vaikea pitää isovenäläisen nationalismin suurina ystävinä, tai jotain Brodskyä.

Itse asiassa kun noita maailmankuuluja nimiä tuossa katselee (ja paljon jäi mainitsematta esim. kuvataiteen, klassisen musiikin ja baletin alueilta) niin onhan siellä hyvin majesteettinen, mahtava ja leimallisesti eurooppalainen kulttuuriperintö. Sääli vain että valta on ollut aina hyvin verisissä käsissä.
Onkohan ukrainataustainen, melko teräviä havaintoja venäläisestä kansanluonteesta jo 1800-luvulla tehnyt, ja sukunimensä ukrainalaisten nykyiseksi pilkkanimeksi periyttänyt* Nikolai Gogol nykyään täysin persona non grata Venäjällä? Neuvostoliitossa taisi vielä lukeutua klassikoihin.

*Gogol ("telkkä") eli ukrainalaisittain äännettynä "hohol".
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Jussi Lassila analysoi Putinin puhetta:


Mielenkiintoinen arvio on tämä:

Lassila kiinnitti puheessa huomion siihen, kuinka Putinin ylimieliset piikittelyt länsimaiden Ukrainalle antamasta avusta loistivat poissaolollaan. Tässä mielessä Ukraina-avun voidaan katsoa tehonneen, vaikka sitä voi monella tavalla pitää riittämättömänä.

– Putin on aiemmin halveerannut länttä ja esiintynyt itsevarmana, mutta nyt siinä oli enemmänkin aggressiivisuutta ja tietynlaista puolustuksellisuutta, kun hän väitti lännen aikovan tuhota Venäjän, Lassila sanoo.

Putin tuli tässä kohdin paljastaneeksi yllättävän avoimesti, minkälainen mahdollisuus lännellä pidemmällä tähtäimellä on. Lassilan mukaan Putin teki huomiota herättävän viittauksen Neuvostoliiton romahtamiseen vaikuttaneeseen asevarusteluun.

– Se oli aika oleellinen seikka, eli lännellä on Ukrainan auttamisen ja oman varustautumisen kautta mahdollisuus torjua sotilaallisesti Putinin imperialistinen politiikka, joka pakottaa Venäjän syvempään sotatalouteen, hän sanoo.

– Putin sitten viittasi, että Venäjän kohtalo olisi tässä samanlainen kuin Neuvostoliitolla. Se on oikeasuuntainen arvio, jota Putin ei yleensä ole esittänyt. Putin tunnusti siis, että jos Venäjä hirttäytyy sotatalouteen, se ei tule sitä peliä lännen kanssa voittamaan.
 

P Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avoimen liigan karsinnat, Marcin Kolusz
Nyt on tullut paljon hyviä yksityiskohtia, mutta mielestäni arvioinnit ns tavallisesta venäläisestä ovat lähteneet jonkinlaiselle arvaus- ja projektiolaukalle. Projektio sen perusteella, että johdon asiat lähtökohtaisesti kiinnostaisi niinkuin Suomessa, missä lähipubin kantiksetkin osaa nimetä puolueiden nimiä sekä arvioida sote-uudistuksen edistymistä ja Niinistön käyntiä Salon torilla. Ei se näin mene - ei muissa köyhissä maissa, eikä Venäjällä. Kiinnostus johtotason tekemisiin on lähtökohtaisesti nolla. Jossain torilla joku saattaa vähän kiihkoilla kameran edessä, mutta ei se ole mikään varma merkki kiinnostuksesta. Saattaa yhtä hyvin olla pelkoa ja arvailua siitä, miten siinä tilanteessa pitäisi Putinin mukaan tukea Putinia.

Jos Putinin seuraaja astuu remmiin sellaisella hetkellä, kun kaasu- ja öljytuloja on keskimääräistä enemmän, mikä tahansa on mahdollista. Kiihkoilu toimii, mutta jos eläkkeet ja palkat nousee, niin muutoksiakin voi tehdä ilman suurempia ongelmia. Ei kukaan kansasta ole erikseen ilmoittautumassa mihinkään protesteihin, jos ei ole selkeää näyttöä mistään tuoreista epäonnistumisista. Demokratia/diktatuuri on ihan nolla-arvo talouteen verrattuna.

Kysymykseen "kuka voi tuoda muutosta" keskimääräinen venäläinen vastasi 2018 "ei kukaan". Seuraavana on emmätiiä, ja kolmosena Putin. Siihenkään ei usko, kuin 25 prosenttia. (Carnegie Endowment for international peace, lyhyen pdf-raportin kolmossivu). Mikään ei siis kiinnosta, eikä kukaan voi muuttaa mitään.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Solzhenitsynin sädekehä katosi aika nopeasti ainakin anglosaksisessa maailmassa, kun hänen mielipiteensä tulivat tunnetummiksi, toki häntä kunnioitettiin merkittävänä kirjailijana mikä olikin. Dostojevski oli sangen epämiellyttävä noilta osin, mutta omasi myös huomattavia kaunokirjallisia vahvuuksia. Tolstoi oli sitten erittäin vahva pasifisti, joka jyrkästi vastusti aggressiivista nationalismia vaikka miten sitten romantisoikin "venäläistä kansansielua". Turgenev ja Tsehov puolestaan taisivat olla melko länsiorientoituneita ja sieltä ainakin paljon vaikutteita saaneita. Bulgakovia, Ahmatovaa, Mandelstamia ja kumppaneita stalinismin armottomissa pyörteissä on myöskin vaikea pitää isovenäläisen nationalismin suurina ystävinä

Näistä toki Bulgakov (Kiova) ja Ahmatova (Odessa) olivat syntyjään ukrainalaisia, Mandelstam taas puolalainen joten on ymmärrettävää etteivät he varsinaisesti olleet innostuneita isovenäläisiä. Mykola Hohol (ven. Gogol) (Pultava) myöskin luetaan näihin venäläisiksi omittuihin ukrainalaisiin kuten otsikoissa hetki sitten viihtynyt Ilja Repin (Harkova).
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Näistä toki Bulgakov (Kiova) ja Ahmatova (Odessa) olivat syntyjään ukrainalaisia, Mandelstam taas puolalainen joten on ymmärrettävää etteivät he varsinaisesti olleet innostuneita isovenäläisiä. Mykolai Hohol (ven. Gogol) (Pultava) myöskin luetaan näihin venäläisiksi omittuihin ukrainalaisiin kuten otsikoissa hetki sitten viihtynyt Ilja Repin (Harkova).
Kyllähän kirjallisuuden suhteen sangen pitkälle ratkaisee kieli - Runeberg ja Södergran ovat osa ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta ja löytyvät hyvin tärkeinä hahmoina myös riikinruotsalaisista kirjallisuudenhistorioista. Conrad kuuluu hyvinkin kiinteästi englanninkieliseen kirjalliseen perinteeseen jne. Voi vähintään sanoa, että venäjänkielisen kaunokirjallisuuden traditio on sangen majesteettinen niin kuin se onkin - eikä huipuiltaan kovinkaan äärinationalistinen. Eivätpä taida juuri minkään maan parhaat kirjalliset voimat olla mitään kovin suuria öyhöttäjiä (harvoja poikkeuksiakin toki löytyy).
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllähän kirjallisuuden suhteen sangen pitkälle ratkaisee kieli - Runeberg ja Södergran ovat osa ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta ja löytyvät hyvin tärkeinä hahmoina myös riikinruotsalaisista kirjallisuudenhistorioista. Conrad kuuluu hyvinkin kiinteästi englanninkieliseen kirjalliseen perinteeseen jne. Voi vähintään sanoa, että venäjänkielisen kaunokirjallisuuden traditio on sangen majesteettinen niin kuin se onkin - eikä huipuiltaan kovinkaan äärinationalistinen. Eivätpä taida juuri minkään maan parhaat kirjalliset voimat olla mitään kovin suuria öyhöttäjiä (harvoja poikkeuksiakin toki löytyy).

Jaa-a, enpä ihan heti osta sitä että jenkit hehkuttelisivat isänmaallisesti engelsmannien kirjallisuudella tai päinvastoin.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jaa-a, enpä ihan heti osta sitä että jenkit hehkuttelisivat isänmaallisesti engelsmannien kirjallisuudella tai päinvastoin.
Meillä on ehkä hieman erilainen näkökulma tässä. Minusta esim Ahmatova tai Mandelstam sangen selkeästi tosiaan kuuluvat ennen kaikkea venäläiseen kaunokirjalliseen traditioon - ja Conrad pääteoksineen brittiläiseen. Se jos olisi useita venäjänkielisiä maita varmasti jonkin verran muuttaisi tilannetta. Toki USA:ssa (kirjallisissa piireissä) kovastikin palvotaan esim Shakesperea, Donnea, Miltonia jne. suuria nimiä, jotka kirjoittivat ennen maiden eroamista toisistaan. Mutta tosiaan pidän pointtiasi hieman hedelmättömänä tämän keskustelun kontekstissa.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Minusta olisi reilua nykyisen kulttuurisen omimisen keskustelun kontekstissa kunnioittaa ukrainalaisen kulttuurin taistelua olemassaolostaan myös muualla kuin juoksuhaudoissa ja tukea heidän itsenäistä laaja-alaista kulttuuriaan venäläiseltä aggressiolta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös