Tänne syntyi näemmä varsin valaisevaa keskustelua! Näin ysärillä syntyneenä taisin pökälöidä vielä vaipoissa tuohon luhistumisen aikaan eikä vanhemmatkaan tuosta hirveästi ole puhunut, joten mielenkiintoista lukea noita näkemyksiä ja kokemuksia. Joku hämärä muistikuva on jostain paljon myöhäisemmästä vaiheesta, kun sotien veteraani, jo edesmennyt ukki puhisi jotain gorbatsovista ja "muista ryssistä".
Kysymyksen taustalla kyti ajatus, voiko historia ennustaa tulevaa, eli näkyykö Venäjällä nyt samoja merkkejä, kuin tuolloin.
Minä olin Neuvostoliiton hajotessa 11-vuotias, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olin kyllä ikäisekseni yllättävänkin kiinnostunut politiikasta ja maailman tapahtumista. Olin lukenut paljonkin mm. sotahistoriaa ja tiesin kyllä sen, että Baltian maat olivat oikeasti Neuvostoliiton miehittämiä. Enemmän pelkäsin tuolloin sitä, että Neuvostoliitossa tulisi valtaan joku taho, joka päättäisi vaikka aloittaa sodan Suomea vastaan. Toivoin toisaalta Baltian itsenäistymistä. Gorbatšovin syrjäyttämisen muistan hyvinkin. Isä tuli töistä kotiin ja sanoi minulle ja kaverilleni, että "onko äijät kuulleet, että Gorbatšov on syrjäytetty?". Minä sitten kysyin isältäni, että missä hän kuuli asiasta ja mitä teki sen jälkeen. Isä oli kuullut asiasta radiosta ajaessaan töihin. Ja oli kironnut ääneen, koska Gorbatšov oli hyvä mies.
No, jos aihe kiinnostaa, niin YLE:n elävästä arkistosta löytyy ajankuvaa. Esimerkiksi tuon linkin takaa löytyy osittain hajoamisen alkutahdit lyönyt Liettuan yllättävä julistautuminen itsenäiseksi keväällä 1990 (joka toteutui käytännössä vasta puolitoista vuotta myöhemmin) ja Vilnan verilöyly alkuvuodesta 1991. Nuo käsitellään sen ajan uutiskatsauksissa, kuten myös Neuvostoliiton vallankaappausyritys sekä valtion viime hetket.
Näkyykö sitten sanoja merkkejä? Osin kyllä (talous sakkaa, kansa köyhtyy) ja osin ei (ei ole vahvaa vaihtoehtoista valtaa, kuten tuolloin Jeltsinin Venäjä).