Tarpeeksi moni kun ennustaa niin väkisinhän se osuu jossakin vaiheessa jollakin kohdilleen. Vaikea vaan kuvitella miten tuo varjohallitus vallan itselleen ottaa turvallisuuskoneistolta. Ainakaan heti Putin kuoleman tai syrjäyttämisen jälkeen. Venäjällä ei tällä hetkellä taida olla mitään rakennetta, joka ei perustuisi lopulta väkivaltaan ja turvallisuuskoneistoon jolla maata voisi hallita. Jonkinlainen muu malli ei kuitenkaan ihan hetkessä synny, vaikka olisi tahtoakin (tuskin tulee edes Putinin kuoleman jälkeen olemaan).
Ennustaminen on edelleen mahdotonta, ellei nyt joku sattuisi omaamaan moisia ihmeellisiä kykyjä. Toistaiseksi ei kukaan ennustaja ole läpäissyt esim. Randin seulaa. Siihen asti on vain jatkettava ennakointia.
Länsimainen tiedotus on vahvasti kallellaan toiveajattelun suuntaan, ymmärrettävää, mutta kremlologian saavutuksia ei vieläkään ole ylitetty. Aika harvassa olivat nekin selvännäkijät, jotka ennakoivat Neuvostoliitonkin hajoamista. Neuvostoliitto oli vaikuttava kokonaisuus, systeemi oli toki väärä, mutta länsimaat olivat monin tavoin kietoutuneet Neuvostoliiton kanssa tehtävään yhteistyöhön. Neuvostoliitto otettiin vakavasti ja Gorban katsottiin jopa pelastavan neuvostosysteemin. Vaan eipä pelastanut. Mutta teki hänestä rokkitähden länsimailla.
Nyt otetaan etäisyyttä Venäjään. Venäjän tiedotusvälineitä ei edes referoida sodassa, sotauutiset tulevat miltei kokonaan länsimaisista tai ukrainalaisista lähteistä. Toimittajien määräkin on vähentynyt Venäjällä eikä kukaan tunnu tietävän, missä mennään. Kenelläkään ei ole ensikäden tietoa mistään, mutta spekulaatioita kyllä riittää. Kaiken kattavan ennusteen laatiminen pitää sisällään välittömän romahduksen ja kituliaan pitkäaikaisen hallinnon jatkumisen ja kaikkea siltä väliltä.
Venäjän hajoaminen on mahdollinen skenaario, mutta harvemmat väittävät sen johtuvan kansan aktiviteetistä. Kansa on ollut passiivista ja kaiketi jatkuvuuden lain perusteella näin jatkuu edelleen. Ihmiset ovat antaneet peloilleen vallan eivätkä halua kapinoida tyranniaa vastaan. Voipi olla, että kyseessä on lopulta realistinen asenne: okei, kaadetaan Putin, mutta entä sitten? Toinen samanlainen astuu sijaan ja pian kaikki on kuherruskuukauden jälkeen niin kuin ennenkin. Joitakin päitä on pudonnut ja uusia nostettu sijaan.
Vaan hallinnon rakenne on samanlainen. Jossakin on se harmaa uhkaava valta, joka vaanii jokaista tekemistä ja jakaa rangaistuksia mitä absurdeimmista asioista. Kuten vaikkapa kahvilassa tapahtuneesta hallinnon arvostelusta. Ilman tiedusteluväen poistamista hallinnon eri portailta mikään ei todellakaan tule muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan. Tai miten uudelleenkouluttaa miliisi? Kun ei enää saisi olla lahjottavissa? (Poliisiksi toki kutsutaan, mutta muutos oli kosmetiikkaa.)
Venäjän hajoaminen saattaisi tapahtua sotalordien keskinäisen vihanpidon vuoksi. Muutamilla heistä on yksityisarmeijat ja kun varsinainen armeija ei ota kantaa puolelle tai toiselle, johtuen siitä, ettei armeija taas pidä muista valtiaista, jotka kilvan nälvivät armeijan johtoa, niin silloin tie saattaa olla auki kummalliselle sisällissodalle. Kummallisuus on tietenkin vain näkökulma, sillä keskiajalla ja sen jälkeenkin sodat sodittiin vähän eri tapaan kuin nykyään. Ihmiset saattoivat elää suhteellisen rauhassa, jos tuuri kävi, kun jotkut armeijat ottivat yhteen. (kts. esim. Kubrick: Barry Lyndon).
Sotalordit saattavat kiinnittyä eri alueisiin väittäen niitä omakseen kuin Afganistanissa, jolloin Venäjän kudelma saattaa ratketa joltakin osin. Osa saattaa säilyä täysin ennallaan kun taas toiset alueet saattavat olla sodassa keskenään. Mutta tämäkin voi olla toiveajattelua.
Yksi suuri ongelma on nähdäkseni se, että venäläiset ovat menettäneet unelmansa, paitsi ne, jotka ovat muuttaneet sieltä pois. Kommunismin aikana sentään ihmiset rakastivat salaa länsimaista elämäntyyliä, jota sitten hallinto yritti kitkeä pois. Huonoin tuloksin. Kielletty oli houkuttavaa, koska ihmisillä ei ollut juuri mitään ja länsimailla oli kaikkea. Tympeä ideologiakin (joka oli tuontitavaraa) etäännytti kansaa valtasysteemistä. Mutta täytyy kuitenkin tunnustaa putinismin voiman suhteessa kansaan. Se on tehokkaasti kitkenyt kansasta jopa unelmatkin. Länsimaat on demonisoitu, siellä ei ole mitään hyvää, edes tavaraa.
Suurin osa kansasta on toivottomuuden tilassa. Nykyinen hallinto on synkeä, mutta sen ideologia on kuitenkin lähempänä kansaa. Ihmiset saavat vapaasti uskoa isovenäläiseen unelmaan. Ihmisten ei tarvitse uskoa kommunistisiin unelmiin. Ihmiset saavat huolehtia omista asioistaan, kunhan eivät arvostele hallintoa. Tosin liikekannallepano on heikentänyt tätä yhteiskuntasopimusta, mutta protestien määrä on edelleen vähäinen. Siksi on vaikea uskoa, että kansa muuttaisi yhtään mitään Venäjällä. Ja eipä se ole koskaan mitään siellä muuttanutkaan. Bolshevikkien vallankaappaus oli kaikkea muuta kuin kansanliike, se oli avantgardistien operaatio.
Gorba antoi kansalle vapauden, pieni joukko nousi puolustamaan Jeltsiniä, mutta muuten elettiin kuin ennenkin. Kaikki Venäjällä tapahtuu ylhäältä käsin, vallankumouksissa kumotaan yhden eliitin osan ideologia ja tuodaan toinen eliitin ideologia sijaan. Tässä mielessä on helppoa ennakoida, ettei laajamittainen kansanliike nytkään toteudu. Ja miten kitkeä tiedusteluväki rakenteista? Nykyinen ideologia valitettavasti jatkuu vallan rakenteissa edelleenkin, eli uusia ja taas uusia ihmisiä työnnetään tiedustelun molokin kitaan ja siellä he omaksuvat modifioidun ideologian, joka toimii täysin epädemokraattisesti.
On duuma, mutta sillä ei ole merkitystä. On vaalit, mutta niillä ei ole merkitystä. Vaikka kaikki muuttuisi, ja länsimaiset toimittajat ja poliitikot olisivat orgastisissa tunnelmissa, vallan syvärakenne ei muutu ja mikään ei muutu. Kun pintakuohut ovat asettuneet, joku neropatti aikanaan huomaa, että sama hegemonia on vallassa, samat tavat taas palaavat, hiukan uusilla kuorrutuksilla. Tarvittaisiin joku Pietari Suuri, joka leikkaisi pajariston parran niin sanoakseni, pakottaisi Venäjän muuttumaan. Mutta muutos saattaa olla vielä vaikeampaa kuin tuolloin.