Aina jotain mustaa huumoriakin löytyy synkeästä tilanteesta:
www.is.fi
Tarinan sankari on Galkin, joka siis vastusti sotaa, ei operaatiota ja lähti maanpakoon. Tai petturi, koska hänestä ei pidetä Venäjällä. Mutta huumori kuitenkin nostaa päätään "lapsiasiamies" Astahovin kommentista, jonka mukaan Galkinista tuli petturi, koska häntä ei piiskattu tarpeeksi lapsena.
Tämä herkistää paatuneenkin mielen. Ensinnäkin on siis lapsiasiamies, joka oli kovasti lapsista huolissaan, eritoten, jos nämä olivat Suomessa kaltoinkohdeltuna. Nyt tekee mieli kysyä, miten lapsia ylipäätään voisi kohdella kaltoin Astahovin mielestä. Lapsia pitäisi piiskata niin paljon että he menettävät kykynsä esittää kysymyksiä ja suhtautua epäoikeudenmukaisuuksiin venäläisellä välinpitämättömyydellä.
Jos joku tekee väärin, ensimmäinen kysymys on aina, kuka tekee väärin, mikä on hänen asemansa. Jos Putinin vastustaja tiputtaa vaikkapa tupakantumpin kadulle, on kyse huliganismista, joka ansaitsee vähintäänkin pamppua miliisiltä. Jos taas Putinin uskollinen kannattaja tekee väärin, vaikkapa varastaa 100 M valtiolta, miliisi menettää kokonaan toimintakykynsä. Talousrikostutkinta ei näin etene.
Tällaisen yhteiskunnan näkeminen "normalnja" on varmaankin kasvatuksen tulosta. Tyhmimmät vekarat sopeutuvat nopeammin, he eivät kysele. He ovat puolirikollisia jo tenavana. Mutta aina jostakin ilmaantuu liian liberaalin kasvatuksen saanut, joka ei sulata systeemiä. Hän esimerkiksi vertailee yhteiskuntia toisiinsa. Hän ei usko viralliseen historiaan. Hän katselee vaikkapa Masjanjaa: Nyt ei hymistellä: Piirroshahmo ripittää Putinia bunkkerissa – Suomi–Venäjä -seura tekstitti jakson suomeksi
Lapsista pitää siis piiskata kaikki kritiikinhalu pois. Samalla piiskaaminen kasvattaa vihaa, joka pitää vain kohdentaa oikein. Kohteena ovat, kuinka ollakaan, toisinajattelijat. Venäjällä on vain yksi, joka sanoo, miten asiat ovat. Mediat toistavat tuota sanomaa. Näin piiskatut tietävät, keitä pitää vainota: niitä, jotka eivät hyväksy virallista totuutta. Piiskatut eivät katso taaksepäin, lapsuuteensa, eivätkä kysy, oliko piiskaaminen oikein. Ja ketä oikeastaan pitäisi syyttää, ketä piiskata.
Piiskaaminen ulottuu kaikille yhteiskunnan tasoille: miliisiin, armeijaan, kouluun, koteihin, työpaikoille. Jopa on niin, että yksikin Putinin suojatti argumenttien sijaan uhkasi hakata opponentin henkihieveriin ihan julkisuudessa. Eikä tällaista kommenttia pidetty kovinkaan sopimattomana Venäjälle. Hakataan eri mieltä olevat, vedetään dissitenttiä turpiin, kas siinä venäläinen tapa väitellä asioista.
Mutta se huumori: lapsiasiamies suosittelee piiskaamista. Jep. Suomessa olisi kokonainen tätiarmeija repinyt kukkahattunsa, eduskunnassa olisi keskusteltu pitkään, kaikki olisivat olleet järkyttyneinä, jos vaikkapa joku MLL:n toimija olisi tuollaisen mielipiteen esittänyt. Mikähän noita vasureita siinä Venäjässä oikein kiehtoo? Piiskaamisen vapaus? Salainen halu olla vahva, vaikka pitää aina esittää olevansa heikkojen puolella.
Kommentti: Suomeen saapuu Kremlin entinen apuri, joka muuttui supertähdestä ”kansallispetturiksi” yhdessä yössä
Helsingissä nähdään elokuussa yksi Venäjän tämän hetken puhutuimmista ja kenties jopa vihatuimmista miehistä, kun Kulttuuritalolle saapuu esiintymään Alla Pugatshovan mies Maksim Galkin, Arja Paananen kirjoittaa.
www.is.fi
Tarinan sankari on Galkin, joka siis vastusti sotaa, ei operaatiota ja lähti maanpakoon. Tai petturi, koska hänestä ei pidetä Venäjällä. Mutta huumori kuitenkin nostaa päätään "lapsiasiamies" Astahovin kommentista, jonka mukaan Galkinista tuli petturi, koska häntä ei piiskattu tarpeeksi lapsena.
Tämä herkistää paatuneenkin mielen. Ensinnäkin on siis lapsiasiamies, joka oli kovasti lapsista huolissaan, eritoten, jos nämä olivat Suomessa kaltoinkohdeltuna. Nyt tekee mieli kysyä, miten lapsia ylipäätään voisi kohdella kaltoin Astahovin mielestä. Lapsia pitäisi piiskata niin paljon että he menettävät kykynsä esittää kysymyksiä ja suhtautua epäoikeudenmukaisuuksiin venäläisellä välinpitämättömyydellä.
Jos joku tekee väärin, ensimmäinen kysymys on aina, kuka tekee väärin, mikä on hänen asemansa. Jos Putinin vastustaja tiputtaa vaikkapa tupakantumpin kadulle, on kyse huliganismista, joka ansaitsee vähintäänkin pamppua miliisiltä. Jos taas Putinin uskollinen kannattaja tekee väärin, vaikkapa varastaa 100 M valtiolta, miliisi menettää kokonaan toimintakykynsä. Talousrikostutkinta ei näin etene.
Tällaisen yhteiskunnan näkeminen "normalnja" on varmaankin kasvatuksen tulosta. Tyhmimmät vekarat sopeutuvat nopeammin, he eivät kysele. He ovat puolirikollisia jo tenavana. Mutta aina jostakin ilmaantuu liian liberaalin kasvatuksen saanut, joka ei sulata systeemiä. Hän esimerkiksi vertailee yhteiskuntia toisiinsa. Hän ei usko viralliseen historiaan. Hän katselee vaikkapa Masjanjaa: Nyt ei hymistellä: Piirroshahmo ripittää Putinia bunkkerissa – Suomi–Venäjä -seura tekstitti jakson suomeksi
Lapsista pitää siis piiskata kaikki kritiikinhalu pois. Samalla piiskaaminen kasvattaa vihaa, joka pitää vain kohdentaa oikein. Kohteena ovat, kuinka ollakaan, toisinajattelijat. Venäjällä on vain yksi, joka sanoo, miten asiat ovat. Mediat toistavat tuota sanomaa. Näin piiskatut tietävät, keitä pitää vainota: niitä, jotka eivät hyväksy virallista totuutta. Piiskatut eivät katso taaksepäin, lapsuuteensa, eivätkä kysy, oliko piiskaaminen oikein. Ja ketä oikeastaan pitäisi syyttää, ketä piiskata.
Piiskaaminen ulottuu kaikille yhteiskunnan tasoille: miliisiin, armeijaan, kouluun, koteihin, työpaikoille. Jopa on niin, että yksikin Putinin suojatti argumenttien sijaan uhkasi hakata opponentin henkihieveriin ihan julkisuudessa. Eikä tällaista kommenttia pidetty kovinkaan sopimattomana Venäjälle. Hakataan eri mieltä olevat, vedetään dissitenttiä turpiin, kas siinä venäläinen tapa väitellä asioista.
Mutta se huumori: lapsiasiamies suosittelee piiskaamista. Jep. Suomessa olisi kokonainen tätiarmeija repinyt kukkahattunsa, eduskunnassa olisi keskusteltu pitkään, kaikki olisivat olleet järkyttyneinä, jos vaikkapa joku MLL:n toimija olisi tuollaisen mielipiteen esittänyt. Mikähän noita vasureita siinä Venäjässä oikein kiehtoo? Piiskaamisen vapaus? Salainen halu olla vahva, vaikka pitää aina esittää olevansa heikkojen puolella.
/img-s3.ilcdn.fi/b7908a9b23ff0ec6e1743ceac64f234de375c7f72a28da0496ce315947a94cd6.jpg)
