Ei kaikilla ole hintaa vaan kyllä iso osa ihmisistä vetää johonkin sellaisen rajan, että ”tätä en tee vaikka mitä maksettaisiin”. Jotenkin aina häiritsee lukea (ei ehkä ollut sinun tarkoituksesi arvon
@sekolust ) oikeutuksia joiden perimmäinen sisältö on ”kyllä säkin tekisit mitä vaan jos saisit enemmän rahaa”. En tekisi, eikä tee valtava osa muistakaan ihmisistä. Jopa minä olen eettisistä (huom. ei kyse laittomuuksista vaan koetusta moraalittomuudesta) syistä ns. jättänyt rahaa pöydälle ja ihan varmasti on sadat muutkin palstalaiset. Ja niistäkin jotka eivät vielä ole niin tehneet, iso osa jättäisi ruplat hakematta.
Se on nimenomaan näin. Mulla on paljon asioita, missä raha ei näyttele minkäänlaista roolia. En saata kuvitella tekeväni murhaa rahasta, mutta voin teoreettisesti kuvitella tilanteen, missä tappaisin ihmisen, joka uhkaisi lasteni henkeä. Viimeinen asia, jota ajattelisin siinä tilanteessa, olisi raha. Olen itsekin lyönyt vetoa joskus ja voittanut vedon, mutta jättänyt voiton lunastamatta, koska olen kokenut olevani tilanteessa "ylemmässä asemassa" tai en ole halunnut nöyryyttää vastapuolta. Kaikella ei siis todellakaan ole hintaa. Olen myös siinä mielessä onnellisessa asemassa, että voin itse valita työni. En tee mitään sellaista, mitä en oikeasti halua. Mutta voin tehdä juttuja, joita "kukaan muu ei halua tehdä", koska haluan tehdä. Koska se raha ei ole motivaattori, vaan joku ihan muu.
Muutenkin ikuinen länkytys siitä, että jääkiekkoilijoiden ura on niin lyhyt ja siksi on ok, tehdä kaikki päätökset vain raha edellä, vituttaa. Joo, ura on melko lyhyt, mutta mitä sitten? Ikään kuin heidän elämänsä olisi ohi, kun ura päättyy. Ei tietenkään ole, vaan heillä on ihan samat mahdollisuudet kouluttautua kuin kenellä tahansa muullakin aikuisella. Mutta myös ihan yhtä paskat saumat työllistyä kuin kenellä tahansa muullakin, joka ei ole eläessään lukenut aiemmin yhtään kirjaa ja elänyt vain omassa etuoikeutetussa kuplassaan. Jokaisella, joka osaa lukea, on mahdollisuus. Mutta jotain vaaditaan myös itseltä. Kuten esim. sen, että miettisi, mikähän se mahtaisi olla kiinnostava loppuelämän duuni, jolla voisi vielä elättää perheensäkin.
Minä en menisi Venäjälle nyt mistään hinnasta. Enkä kyllä keksi, miksi olisin mennyt aiemminkaan. Ehkä joku pieni idealisti minussa olisi halunnut uskoa, että maa on muuttunut ja siksi olisin voinut mennä, jos mulle olisi tarjottu vaikka jotain todella mielenkiintoista duunia. Mutta tämä siis ennen vuotta 2014. Mutta, vitut se maa mitään muuttunut ole. Jotkut alueet ehkä, mutta koko maa? Ehei. En keksi mitään syytä, miksi ikinä astuisin jalallanikaan Venäjälle. Lapseni voisin ehkä hakea sieltä pois, jos olisivat niin tyhmiä, että sinne lähtisivät. Ehkä. Kai se vanhempienkin pitää jossain kohtaa opettaa, että teoilla on seuraukset ja niin makaa kuin petaa, joten tilanteesta riippuen, voi olla, että lapset saisivat itse löytää tiensä takaisin kotiin. En kyllä näe, että kumpikaan lapsistani Venäjälle olisi lähdössä, mutta ainahan sitä vanhempia silloin tällöin yllätellään...