Aika kultainen ei koskaan enää palaa
Alla oleva uutinen muutaman päivän takaa on jäänyt mieleeni kummittelemaan ja samalla olen ihmetellyt, ettei se saanut enempää huomiota uutisissa (en löytänyt enää alkuperäistä linkkiä uutiseen).
Iltalehti:
"klo 11:49: Venäjän haluaa palauttaa suhteensa Yhdysvaltoihin siihen, mitä se oli kylmän sodan aikana. Näin toteaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov venäläisen uutistoimisto Interfaxin mukaan.
Lavrovin mukaan tämä tarkoittaisi ennen muuta paluuta rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteeseen, joka maiden välillä vallitsi kylmän sodan vuosina.
Venäjän ulkoministeriö täsmentää, että Venäjä on valmis avoimeen ja molemminpuolisesti kunnioittavaan vuoropuheluun Yhdysvaltojen kanssa. Se myös toivoo, että maiden suhteet voisivat normalisoitua."
Inhimillistä toimintaa ohjaavat aina motiivit (Ukrainan sodan yhteydessä sanan inhimillinen käyttäminen toki tuntuu vaikealta). Mitä enemmän olen miettinyt nyky-Venäjää ja sen johtoa, sitä selvemmin esille on tullut katkeruus Länsimaita kohtaan. Hyväksynnän hakeminen Putinin presidenttiyden alkuaikana Lännestä. Nykyinen halu palata kylmän sodan aikaisiin suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa. Diskurssi, jonka mukaan Länsi ei suhtaudu vakavasti Venäjän kokemiin turvallisuusuhkiin. Osa Putinin narratiivista on ollut myös hyvin henkilökohtaista. Ennen Ukrainan sotaa pitämässään puheessaan hän mm. kertoi Clintonin aikanaan suhtautuneen vastahakoisesti Venäjän mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, kuin alleviivatakseen Venäjän kansalle, ettei Länsi ikinä hyväksy heitä osaksi kansainvälistä yhteisöä.
Venäjän kylmän sodan valtasuhteiden haikailu on tuulahdus nykyisen johdon nuoruudesta eikä siihen ole paluuta. On ymmärrettävä, että nyt Venäjällä valtaa pitävät ihmiset ovat 70-vuotiaita, jotka ovat eläneet aikuisuuttaan maailmassa, jossa USA ja Neuvostoliitto päättivät kaikesta maailmassa. Nyky-Venäjä taas on lopulta heikko ja epäonnistunut kehityksessään Länsimaihin verrattuna. Tuotannon jalostustaso on matala, vauraus perustuu yksittäisiin raaka-aineisiin, joista muu maailma pyrkii ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussaan kiihtyvällä tavalla irti. Tämä kehitys heikentää Venäjän tulevaisuuden näkymiä entisestään.
Kiinan merkitys maailmanpolitiikassa on kasvanut merkittävästi. Eurooppa on saatu jälleenrakennettua toisen maailmansodan jäljiltä. Yhdysvallat on kasvattanut teknologista etumatkaansa valtavasti. Venäjä ei Lännen silmissä yksinkertaisesti ole enää samanlainen maailmanmahti, joka Neuvostoliitto eittämättä vielä kylmän sodan aikaan oli. Venäjän rooli maailmassa on toimia lähinnä raaka-aineiden toimittajana. Mitä heikompi Venäjä on, sitä enemmän sen tulee johdatella kansaansa ulkoisilla uhilla. Vain tällä tavoin se kykenee uskottelemaan itselleen olevansa vahva.
Ukrainan sodan yksi perimmäisistä syistä on Venäjän nykyisen väistämättä ikääntyvän johdon viimeinen konkreettinen yritys palauttaa Venäjä osaksi maailmanpolitiikkaa. Lavrovin kommentti suhteiden palauttamisesta Yhdysvaltoihin alleviivaa motiivin tärkeyttä. Tähän saakka nähdyn perusteella valittu tie tulee lopulta aiheuttamaan Venäjän täydellisen eristämisen Lännestä, kärsimystä Venäjän kansalle sekä yhä pienenevän merkityksen kansainvälisessä politiikassa.