Ehdottomasti pitää kohdella Suomen lakien mukaan, enkä antaisi venäläisten vaikuttaa suomalaisten lastensuojeluviranomaisten päätöksiin.
Kuten en myöskään antaisi italialaisten tai muiden vastaavien eurolaisten vaikuttaa suomalaisten viranomaisten päätöksiin.
Tilanne nyt vain on sellainen, etten pidä italialaisia ja noita muita eurolaisia yhtään venäläisiä soveltuvampina osallistumaan suomalaisten -lasten tai aikuisten - asioiden järjestämiseen.
Tilanne nyt vain on sellainen, että Suomi on määrätyissä asioissa sidoksissa EU-tasolla tapahtuvaan päätöksentekoon, pidimme sitä suotavana tai emme. Tästä on turha viritellä peistä Venäjä-ketjussa. Tuo mihin viittaat ei ole millään tavalla relevanttia tässä yhteydessä.
Antaa venäläisten mölistä mitä mölisevät. Heillä on omat sisäiset syynsä käyttäytyä välillä epäjohdonmukaisesti ja tahdittomasti. Nyt ei ole kyse mistään vakavammasta.
Venäjän nykyjohdon ja poliittisten vaikuttajien toiminta on luonteeltaan sellaista, ettei edes suomalaisilta voi totuus unohtua. En viittaa yksinomaan lapsiasioihin vaan mm. Venäjän toimintaan Syyrian suhteen, maassa vallitsevaan sananvapauden alennustilaan, harvain- ja mielivaltaan, pysyvään läpikorruptoituneisuuteen, kuvottavaan isovenäläis-nationalistiseen uhoamiseen ja menetetyn suurvalta-aseman takaisin haikailemiseen vaikka sitten väkivaltaa käyttämällä. Täysjärkinen ja asioita seuraava osa porukasta ei täälläkään hairahdu kuvittelemaan Venäjää sivistysvaltioksi, minkäänlaisesta demokratiasta puhumattakaan.
Asuin takavuosina Venäjällä muutaman vuoden. Olisin tuolloinkin voinut mainita edellä kirjoittamani asiat Venäjästä, joskin sittemmin asiat ovat edenneet vain huonompaan suuntaan joka suhteessa.
On hyvä, että täällä säilyy tietoisuus Venäjän uhkapotentiaalista Suomelle ja suomalaisille. Siis itse asia ei tietenkään ole hyvä, mutta hyvää on se etteivät kuvitelmat pääse karkaamaan tosiasioiden ymmärtämisen edelle.
Jos Venäjän etu jossakin tilanteessa vaatii Suomen koskemattomuuden loukkaamista hyvinkin radikaaleilla toimilla, niin Venäjä ei epäröi pyyhkiä Suomella persettään jatkossakaan. Näin on ollut ja näin on oleva. Millään toimenpiteillä Suomi ei pääse kokonaan eroon Venäjän uhasta, mutta joillakin keinoin näitä uhkia voidaan kohtuullistaa. Näitä ovat yhtäällä korrekti ja johdonmukainen korkean tason kanssakäyminen Venäjän kanssa, toisaalla pysyminen eurooppalaisen päätöksenteon ytimessä, ja vielä kolmannella suunnalla aktiivinen pyrkiminen NATO:n jäseneksi. Kaksi ensin mainittua ovat prosessissa, ja kolmannen kohdalla olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin jo 20 vuotta sitten. Asia ei ole edelleenkään lakannut olemasta relevantti ja ajankohtainen, vaikka valitettavan suuri osa suomalaisista on aivopesty ajattelemaan harhautuneesti.