Tämä kirjoitus sopisi yhtälailla niin tähän ketjuun kuin moneen muuhunkin, sillä käsittelen tässä niin Venäjää, Turkkia, ISIS:tä kuin NATOakin. Modet liikuttakoon tarvittaessa.
Kuten tiedämme, Syyrian konflikti sai uusia ulottuvuuksia Turkin pudottaessa venäläisen pommikoneen. Turkin mukaan kone loukkasi sen ilmatilaa ja Yhdysvallat sanoi venäläiskoneen olleen Turkin ilmatilassa 17 sekuntia lentäen läpi 1.84 kilometrin matkan Turkin puolella rajaa. Tämä näkemys on toistettu kyseenalaistamatta suurimmassa osassa länsimediaa, joka on melkoisen mielenkiintoista. Hyvin yksinkertaisella laskutoimituksella selviää, että lentääkseen 1.84 kilometria 17 sekunnissa, koneen on täytynyt liikkua n. 390 km/h, joka on mahdotonta, sillä tuon tyypin yliäänipommittaja sakkaa kyseisessä nopeudessa. Turkin versio tapahtuneesta kuulostaa vielä erikoisemmalta ottaen huomioon, että he väittävät varoittaneensa venäläiskonetta 10 kertaa ennen alasampumista. Vaikka kone olisikin ollut Turkin ilmatilassa 17 sekuntia, mikä annetuilla parametreillä on varsin kyseenalaista, niin 10 varoitusta sekä kohteen tunnistaminen ja lukitseminen tuossa ajassa vaatii jo melkoisen suorituksen.
Turkki on jo aiemmin ilmoittanut venäläiskoneiden loukanneen sen ilmatilaa, sekä varoitti Venäjää pommittamasta "turkkilaiskyliä" rajan tuntumassa. Kyseiset "turkkilaiskylät" ovat kuitenkin Syyrian puolella olevia turkomaanien kyliä. Aiemmin Turkki on yksipuolisesti ilmoittanut 5 kilometrin syvyisestä puskurivyöhykkeestä rajaltaan Syyrian puolelle, jonka se katsoo olevan sen omaa ilmatilaa. Näin ollen ei ole ihme, että Turkki on raportoinut venäläiskoneiden loukanneen toistuvasti sen ilmatilaa, jonka rajat se on yksipuolisesti määritellyt. Kysymys kuuluukin, miksi Turkki ampui alas venäläiskoneen vasta nyt?
Viime viikolla järjestettiin G20-maiden kokous Antalyassa, Turkissa. Venäjän presidentti Vladimir Putin piti tiukan ja joillekin tahoille varmasti uhkaavan kuuloisen puheen. Siinä hän kertoi venäläisten tiedustelupalvelujen jäljittäneen ISIS:n rahoituksen luonnollisiin henkilöihin 40:ssä eri maassa, joista kaksi on G20-maita. Hän ei lähtenyt erittelemään maita, vaan jätti tiedon ikään kuin diplomaattisena valttikorttina takataskuunsa, todennäköisesti toivoen pystyvänsä muuttamaan tilannekuvaa Venäjälle suotuisammaksi ajatuksella, että kyseiset maat pelkäisivät liikaa tulevansa paljastetuksi ja näin muuttaisivat Lähi-Idän strategiaansa. Pari tuntia puheen jälkeen Yhdysvallat pommitti ensimmäistä kertaa ISIS:n öljysaattuetta.
On pitkään tiedossa ollut "salaisuus", että Turkki on ISIS:n suurimpia tukijoita. Tämä on ollut vaarallinen aihe journalisteille, joiden pidättämiseen ja kaltoinkohteluun Erdoganin hallinto on erikoistunut. Mm. journalisti nimeltä Serena Shim paljasti Turkin ISIS-operaatioita kuvaamalla kun Turkkilaiset agentit toimittivat aseita kyseiselle terroristiryhmittymälle. Hän sai Turkin tiedustelupalvelulta uhkauksia, jotka hän toi julki. Lopulta hänen päällensä ajettiin rekalla. Turkin tuki ISIS:lle koostuu taloudellisesta tuesta (ml. laiton öljykauppa), suorasta sotilaallisesta tuesta (ilmaiskuja Syyriassa ja Irakissa kurdeja vastaan), materiaalisesta tuesta asejärjestelmien ja logistiikan muodossa, taistelijoiden rekrytoinnissa ja koulutuksessa, sekä haavoittuneiden ISIS-taistelijoiden hoidosta Turkin sotilassairaaloissa. Mikäli tätä on vaikea uskoa, niin googlatkaa "Research Paper: ISIS-Turkey Links By David L. Phillips, Institute for the Study of Human Rights, Columbia University in the City of New York." Tutkimus on julkaistu jo loppuvuodesta 2014. Sen jälkeen lista on epäilemättä pidentynyt.
Turkki pelaa hyvin kaksinaamaista geopoliittista peliä. Se on NATO-maa, joka on virallisesti mukana ISIS:n vastaisessa koalitiossa, mutta oikeasti käyttää ja tukee terroristeja edistääkseen omaa imperialistista agendaansa. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on ns. neo-ottomaani, joka varsin avoimesti haluaa laajentaa Turkin rajoja kaikissa ilmansuunnissa. Tästä johtuen Turkilla ei myöskään ole jäljellä ainuttakaan ystävällismielistä rajanaapuria. Venäjä oli viimeinen, jonka siihen kategoriaan olisi löyhästi pystynyt laskemaan. 5. elokuuta turkkilainen sanomalehti Takvim esitteli kartan "puskurivyöhykkeestä", johon kuului Syyrian alueelta Aleppo, Idlib ja Latakian pohjoisosa. Puskurivyöhyke esiteltiin Turkin "82. provinssina". Kun ottaa huomioon kuinka tiukasti turkkilaismedia on Erdoganin otteessa, niin kartta kuvannee varsin hyvin Turkin agendaa. Syyrian kaataminen ja pohjois-Irakin haltuunotto on Turkille merkittävä geopoliittinen tavoite, sillä se mahdollistaisi Qatarilaisen kaasun myynnin Turkin läpi Eurooppaan, joka syrjäyttäisi Ukrainan läpi kulkevan venäläiskaasun, sekä poistaisi Turkin riippuvuuden Venäjästä ja Iranista, joka myös myy Turkille kaasua toimien ns. välikätenä, eli se ei myy omaa tuotantoaan vaan voitolla muualta tulevaa kaasua.
Palaan vielä hetkiseksi kaksoisstandardeihin. Kolmisen vuotta sitten Turkin ilmavoimien kone lensi Syyrian alueelle ja Syyria ampui koneen alas. Turkki sanoi toiminnan olleen väärin ja vastoin kaikkia periaatteita ja NATO kiireesti esitti vastaavia lausuntoja, sanoen että Assadin hallinto toimi välittämättä ihmishengestä ja kansainvälisistä toimintaperiaatteista vastaavissa tilanteissa. Nyt Turkin pudottaessa venäläiskoneen, teko olikin täysin oikeutettu. Lisäksi on hyvä huomioida, että Turkki loukkaa naapurivaltioidensa ilmatilaa aivan jatkuvasti, niin Syyriassa, Irakissa kuin Kreikassakin. Kreikan osalta jopa tuhansia kertoja vuodessa. Lisäksi Turkki edelleen miehittää laittomasti Pohjois-Kyprosta ja se on ainut maa joka on tunnistanut tuon alueen omaksi provinssikseen.
En koe todennäköiseksi että Turkin ja Venäjän välinen tilanne eskaloituisi enää pidemmälle ilman uusia provokaatioita, sillä osapuolet pystyvät tekemään toisilleen huomattavaa vahinkoa jopa ilman suoraa sotilaallista toimintaa. Turkki voi sulkea Bosporin salmen ja näin estää tai ainakin huomattavasti vaikeuttaa venäläisten operaatioita Syyriassa, mutta tuo toimenpide on käytännössä Casus Belli Venäjälle, eli syy / oikeutus sotaan. Venäjä taas toimittaa yli 70% Turkin käyttämästä maakaasusta ja pystyisi käytännössä ns. sammuttamaan valot Turkista. Venäjän kannalta ongelma on siinä, että siitä aiheutuisi hyvin merkittävää haittaa niin kaasuyhtiöille kuin Venäjän valtiontaloudellekin, sillä uuden markkinan löytäminen ja infrastruktuurin rakentaminen sille veisi paljon aikaa ja rahaa niin menetettyinä tuloina kuin uusina investointeinakin.
On vaikea sanoa tarkasti miksi Turkki päätti ampua venäläiskoneen alas olosuhteissa, jotka vaikuttavat lähinnä väijytykseltä. Ehkä tarkoituksena oli laukaista NATO:n artikla 5 ja saada Syyrian ilmatilaan NATO-johtoinen "lentokielto". Mikäli tämä oli tarkoitus, niin siinä ei onnistuttu - NATO:n sisällä on valtioita jotka eivät katso Turkin nykyhallintoa ja sen toimintaa hyvällä. Mm. Saksa veti elokuussa Patriot-järjestelmänsä pois Turkista ja jotkin maat kuten Tsekki ovat avoimesti arvostelleet turkkilaisten toimintaa. Eräänlainen lentokieltoalue tästä kuitenkin syntyi, kun venäläiset lisäsivät Syyriassa raskasta IT-kalustoa, kuten S400-ilmatorjuntajärjestelmän ja S300-modifikaatiolla varustetun ohjusristeilijän, sekä toimittivat Assadin hallinnolle tilaamansa S300-järjestelmän sekä 8 MiG-torjuntahävittäjää. Turkille operatiiviseksi hyödyksi jää se, että tästä lähtien venäläispommittajat kulkevat hävittäjäsaattuessa, mikä tulee viemään tilaa venäläispommitajilta jo valmiiksi ylimiehitetyssä lentotukikohdassa, joten venäläiset eivät pysty suorittamaan yhtä paljon pommitustehtäviä kuin aiemmin. Erdogan on puolestaan määrännyt Turkin ilmavoimat pois taivaalta. Tämäkin on mielenkiintoinen seikka, sillä autoritääristä islamistista valtiota ajava Erdogan sekä hyvin NATO-mielinen armeija eivät tule keskenään hyvin toimeen ja Erdoganin suurimpia pelkoja lieneekin sisäinen sotilasvallankaappaus. On siis jopa mahdollista, että Turkin asevoimat toimi itsenäisesti ilman Erdoganin määräystä tai siunausta tässä lentokoneen alasampumisessa, mutta tämä on osaltani jo puhdasta spekulointia enkä vie sitä sen pidemmälle.