Näitä argumentteja lukiessa toivo elää jälleen kansassa, josta ei ole aiemmin ollut juuri vastuuta ottamaan. Neuvostoliiton kommunismi ja asevarustelu, sekä sittemmin Venäjän korruptio ovat pitäneet huolen siitä, ettei kansa pääse elintason noususta nauttimaan. Kun Venäjä alkaa maatansa tämän mittelön jälkeen jollain tavalla rakentaa, olisi suotavaa ohjata investointeja muuhunkin kuin asevarusteluun. Tämän itseään suurvallaksi tituleeraama maa kun ei saa BKT:ta kerättyä asukasta kohden kuin 1/5 siitä mitä USA. Tässä Itä vs Länsi asettelussa olisi suotavaa kysyä Venäjän kansalaisilta, kuinka todennäköisenä pidätte sitä, että muissakin suurvalloissa paskotaan maakuoppaan?Näin se on. Ihan vain muutama osoitus historiasta osoittaa sen.
1. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen "Venäjän hetkittäistä heikkoutta hyväksikäyttäneet" Suomi, Viro, Latvia ja Liettua piti palauttaa Moskovan vallan alle. Yhtä lukuunottamatta tuo onnistui. Ja oikeastaan tuo yksikin sitten saatiin kuitenkin jonkinlaiseen talutusnuoraan, jossa oli kuitenkin mukavasti liikkumavaraa.
2. Neuvosto-Venäjän tappio Puolalle 1920-luvun alussa käydyssä sodassa piti hyvittää. Siispä Puola jaettiin Saksan kanssa 1939, ja silloin tuossa sodassa menetetyt alueet liitettiin Neuvostoliittoon. Puola piti toki samassa yhteydessä ottaa osaksi valtapiiriä.
3. Kylmässä sodassa kärsitty tappio on nykyinen trauma, jota yritetään korjata - joskin surullisen surkealla menestyksellä. Valitettavasti suurinta kärsimystä kokee viaton uhri, Ukraina.
Eli onhan se ihan täysin selvää, että kostoa tullaan jäämään hautomaan. Rauha toivottavasti tulee ennemmin kuin myöhemmin, mutta normaalioloihin, kuten pakotteiden täyteen purkamiseen ei pitäisi ryhtyä ennen kuin tiedetään, minkälainen porukka Venäjää hallitsee. Jos nationalistinen ja imperialistisen klikki jatkaa vallassa, niin olisi Länneltä täyttä idiotismia uskoa sen alkavan käyttäytyä niin kuin demokraattisen hallinnon kuuluukin. Se saattaisi näennäisesti yrittää taas vaalia hyviä taloussuhteita Länteen, mutta taustalla se todennäköisesti yrittäisi asevarustelua, jotta se pystyisi yrittämään hyvityksen hakemista ehkä 2030-luvulla.
Edit @C.Orr kirjoittelikin edellä vähän vähän syvällisemmin ajatuksiani. Lyhyenä yhteenvetona: Yhteiset kauppasuhteet ovat todistetusti suurin pidike rauhalle ja yhteistyölle. Ne eivät kuitenkaan toimi sellaisen maan kanssa, joka arvostaa keskiaikaisen valloitussodankäynnin elintason nousun ja talouskasvun edelle.