Vietnam oli turha, mutta Korean sodan erittäin konkreettinen positiivinen asia on, että ilman YK:n väliintuloa koko niemimaa olisi täydellisen hirveä keskitysleiri pelkän P-Korean sijaan.Nyt näyttää siltä, että huonolla tuurilla Ukrainan sodasta muodostuu Venäjälle samanlainen tarina kuin Vietnamin ja Korean sodista muodostui amerikkalaisille eli satoja tuhansia ukkoja menee kuolemaan sotaan, joka on täysin turha. Koska Putin on hullu, hän ei tule ikinä myöntämään tappiotaan, vaan lyö päätään seinään kuukausikaupalla samalla, kun valtion talous romahtaa totaalisesti, ihmiset menettävät työpaikkansa eikä kukaan hänen kavereistaan enää halua olla hänen tukenaan.
En pitäisi mitenkään suurena yllätyksenä, jos hän jossain vaiheessa alkaisi tiirailla Georgiaa sillä silmällä ja raapisi jostain reservien pohjalta joukkoja, jotta saisi edes yhden sodan voitettua. Venäjän kansa ei vaan uskalla / halua lähteä kaduille vaatimaan muutosta tilanteeseen, vaan mieluummin hyväksyvät seinähullun diktaattorinsa toinen toistaan hullummat vaatimukset samalla, kun sadattuhannet perheet hajoavat, köyhyys, rappio ja epätoivo leviää kuin kulovalkea ympäri valtiota. Ulkomaille ei pääse, kaikesta on pulaa ja rupla on pelkkää paperia.
Putinin elinaikana on turha haaveilla rauhasta, ainakaan pitkästä sellaisesta. Jos joku rauhansopimus saadaankin aikaan, on se täysin merkityksetön, sillä Kremlin näkökulmasta katsottuna se tarkoittaa sitä, että vastapuoli ei saa pistää vastaan, kun Venäjän joukot tulevat tappamaan, raiskaamaan, varastamaan ja tuhoamaan toista maata. Ja koska Putin on onnistunut tavoitteissaan tuhota oppositio lähes kokonaan, ei hänen kuoltuaan ole nousemassa esiin yhtään sen parempaa vaihtoehtoa.
Venäjä tulee aina olemaan diktatuuri tai vähintään epävaltio. Kansa voi ehkä vastustaa ajatusta, mutta kuten ollaan nähty, alistuneisuus ja passiivinen hyväksyntä on maan tapa.
Onhan Venäjälläkin oma turha sotansa Neuvostoliiton ajoilta: Afganistanin sota vuosina 1979-1989. Toki Neuvostoliiton sotilaita ei kuollut niin paljon, mitä amerikkalaisia Vietnamin sodassa, mutta turha se silti oli.Nyt näyttää siltä, että huonolla tuurilla Ukrainan sodasta muodostuu Venäjälle samanlainen tarina kuin Vietnamin ja Korean sodista muodostui amerikkalaisille eli satoja tuhansia ukkoja menee kuolemaan sotaan, joka on täysin turha. Koska Putin on hullu, hän ei tule ikinä myöntämään tappiotaan, vaan lyö päätään seinään kuukausikaupalla samalla, kun valtion talous romahtaa totaalisesti, ihmiset menettävät työpaikkansa eikä kukaan hänen kavereistaan enää halua olla hänen tukenaan.
Julkisuudessa tämän suhteen kannanotot ovat olleet varsin varovaisia ja se johtunee siitä, ettei kukaan vielä oikein voi tietää, millaisissa olosuhteissa ja milloin tämä sota katsotaan päättyneeksi. Tässä ketjussa tätä on kyllä käsitelty useamminkin. Toisten arviot ovat pessimistisiä (Venäjä pääsee lopulta kuin koira veräjästä, koska Euroopalla voi olla iso halu päästä jaloilleen), toiset optimistisempia (Venäjältä halutaan korvausta kaikesta siitä rahasta, mitä Euroopasta on Ukrainaan upotettu).Aletaanko heti sen jälkeen taas pikkuhiljaa käynnistelemään energiansaantia itänaapurilta? Poistuvatko pakoitteet asteittain? Palaavatko venäläisurheilijat urheilukentille, hiihtoladuille ja kaukaloihin? Vai joutuuko Venäjä maksamaan Ukrainan jälleenrakentamisen, ennenkuin paluu normaaliin on mahdollista? Näistä asioista ei mielestäni juurikaan ole ollut missään puhetta.
Riippuu paljolti miten se loppuu.Kaikki sodat loppuvat aikanaan (tavalla tai toisella). Aletaanko heti sen jälkeen taas pikkuhiljaa käynnistelemään energiansaantia itänaapurilta? Poistuvatko pakoitteet asteittain? Palaavatko venäläisurheilijat urheilukentille, hiihtoladuille ja kaukaloihin? Vai joutuuko Venäjä maksamaan Ukrainan jälleenrakentamisen, ennenkuin paluu normaaliin on mahdollista? Näistä asioista ei mielestäni juurikaan ole ollut missään puhetta.
Surullista on ettei loppua ole oikein edes näköpiirissä. Venäjä soti Tsetseniassa 10 vuotta, USA Afganistanissa 20 vuotta lisäksi mm. Irak ja Iran aikoinaan 8 vuotta. Sodat osaavat myös kestää valitettavan kauan ja niiden lopettaminen on paljon vaikeampaa yleensä kuin aloittaminen.Muihin kysymyksiin mahdoton vastata ennen kuin tiedetään mikä prosessi rauhaan johtaisi.
Ei niistä tarvitse vielä puhuakaan. Tämän sodan jälkeen sitten katsotaan, onko Venäjä vielä osapuolena, vai onko konkurssipesä jakaantumassa jopa useisiin valtioihin.Kaikki sodat loppuvat aikanaan (tavalla tai toisella). Aletaanko heti sen jälkeen taas pikkuhiljaa käynnistelemään energiansaantia itänaapurilta? Poistuvatko pakoitteet asteittain? Palaavatko venäläisurheilijat urheilukentille, hiihtoladuille ja kaukaloihin? Vai joutuuko Venäjä maksamaan Ukrainan jälleenrakentamisen, ennenkuin paluu normaaliin on mahdollista? Näistä asioista ei mielestäni juurikaan ole ollut missään puhetta.
Lähtökohtaisesti Eurooppa voisi kuitata osan saamisistaan Kaliningradilla. Siitä tulisi EU:n yhteisomisteinen alue, siis tavallaan ei kenenkään maa, jossa toimisi NATOn tukikohta ja mihin rakennettaisiin valtavasti ydinvoimaa.Euroopan kannalta alueiden lohkeaminen Venäjästä ja/tai maan pysyvä heikentyminen olisi joka tavalla paras vaihtoehto. Sillä millä aikataululla venäläisatleetit palaavat urheilunäyttämöille on loppujen lopuksi varsin pieni vaikutus, vaikka toki täydellistä kulttuuriboikottia kannatankin tällä hetkellä.
Venäläisille pitää osoittaa selkeästi, että he ovat häviäjiä ja Ukraina ja muu Eurooppa voittajia. Sotakorvauksien pitää olla mittakaavaltaan sitä luokkaa, että vielä 2050 merkittävä osa koko valtion taloudesta pyörii niiden ehdoilla. En siis kannata Venäjän "rankaisua" sotilaallisesti, mutta taloudellisesti. Esimerkiksi Suomi voisi saada Venäjältä sähköä ja raaka-aineita nimelliseen hintaan, sekä suoria pääomalahjoituksia oman yhteiskuntamme eduksi. Ukrainan toki pitää olla pääasiallinen hyötyjä.
Samaa mieltä tästä. Kaliningrad (tai oletettavimmin nimi palautuisi Itä-Preussiksi) tulee olemaan kivi kengässä, mikäli Venäjä säilyttää valtansa alueella, vaikka Putinin regiimi kaatuisikin. Luonnollisesti alueen nykyinen vajaan miljoonan lähes täysin venäläinen väestö tulee olemaan haaste tälle. Kuinka moni olisi valmis käytännössä vaihtamaan Äiti-Venäjän Länteen.Lähtökohtaisesti Eurooppa voisi kuitata osan saamisistaan Kaliningradilla. Siitä tulisi EU:n yhteisomisteinen alue, siis tavallaan ei kenenkään maa, jossa toimisi NATOn tukikohta ja mihin rakennettaisiin valtavasti ydinvoimaa.
Kaikki sodat loppuvat aikanaan (tavalla tai toisella). Aletaanko heti sen jälkeen taas pikkuhiljaa käynnistelemään energiansaantia itänaapurilta? Poistuvatko pakoitteet asteittain? Palaavatko venäläisurheilijat urheilukentille, hiihtoladuille ja kaukaloihin? Vai joutuuko Venäjä maksamaan Ukrainan jälleenrakentamisen, ennenkuin paluu normaaliin on mahdollista? Näistä asioista ei mielestäni juurikaan ole ollut missään puhetta.
Itse en näe kovin montaa sellaista skenaariota, jossa Eurooppa ei olisi karhuamassa Venäjältä rahaa sodanjälkeisen Euroopan tarpeisiin, ml. Ukrainan jälleenrakentaminen. Eurooppa on upottanut ja muutoin menettänyt sen verran paljon rahaa tähän sotaan, että kovin hankalalta tuntuisi varmaan jäädä nuolemaan näppejään. Sodanjälkeisellä Venäjällä ei kuitenkaan välttämättä ole kovin hyviä resursseja maksaa kaikesta aihettamastaan vahingosta.
Kun lukee näitä viimeisimpiä viestejä, tulee mieleen että sadassa vuodessa ei ole opittu yhtään mitään. Näitä "nöyryytyksiä" ja "kovia rauhanehtoja" ja alueluovutuksia on käytetty Euroopassa ennenkin.
Niin no. On melko vaikea vaatia nöyryyttäviä sotakorvauksia (vaikka se olisi kuinka oikein) maalta jolla on SIPRIn mukaan totaalisen häviön vaihtoehtona tasapeli.Venäläisille pitää osoittaa selkeästi, että he ovat häviäjiä ja Ukraina ja muu Eurooppa voittajia. Sotakorvauksien pitää olla mittakaavaltaan sitä luokkaa, että vielä 2050 merkittävä osa koko valtion taloudesta pyörii niiden ehdoilla. En siis kannata Venäjän "rankaisua" sotilaallisesti, mutta taloudellisesti. Esimerkiksi Suomi voisi saada Venäjältä sähköä ja raaka-aineita nimelliseen hintaan, sekä suoria pääomalahjoituksia oman yhteiskuntamme eduksi. Lisäksi Venäjän soisi palauttavan Petsamon alueen, jota myöten saisimme yhteyden Jäämerelle.
Ukrainan toki pitää olla pääasiallinen hyötyjä ja Venäjän pitää korvata aiheuttamansa vahingot vähintään kaksinkertaisesti.
Tämä on ihan validi pointti ja joskus se on johtanut katastrofiin, mutta toisinaan taas onnistunut.Kun lukee näitä viimeisimpiä viestejä, tulee mieleen että sadassa vuodessa ei ole opittu yhtään mitään. Näitä "nöyryytyksiä" ja "kovia rauhanehtoja" ja alueluovutuksia on käytetty Euroopassa ennenkin.
Sodan ensimmäisillä viikoilla sanoin, että hyvässä lykyssä tässä on vielä edessä inhimillinen katastrofi Venäjällä, jonka hinta sekin sitten revitään Euroopasta. Venäjä on nyt sodan aikana tehnyt voitavansa pönkittääkseen talouttaan (mm. ruplan kurssi, säännellyt osakemarkkinat yms) ja kunhan se jossain vaiheessa joutuu antamaan periksi, niin meillä voi olla naapurissa rutiköyhä valtio, josta on vaikea nyhtää yhtään mitään.On. Sodanjälkeiselläkin Venäjällä on hyvin resursseja maksaa aiheuttamansa lysti. Kaasua ja öljyä polkuhintaan Eurooppaan ja myyntitulot suoraan Ukrainalle. Saatesanoiksi: "Mitäs läksit?"
En minäkään. Jollain tavalla se pitää siihen pakottaa ja siksi Venäjältä takavarikoitu omaisuus tod näk kuuluu tuohon hintaan. Pakotteet ja muut, niissä Venäjä tullee jossain vaiheessa vetoamaan siihen, että ne estävät korvausten maksamista, jolloin niistä ainakin osittain luovutaan eikä Venäjä maksa kuitenkaan. Luulen, että sodan jälkeen edessä on vuosikymmenten vääntö siitä, miten Venäjä saadaan tilille vai saadaanko ollenkaan.Mutta en usko että Venäjä mitään sotakorvauksia vapaaehtoisesti maksaisi.
Sodan ensimmäisillä viikoilla sanoin, että hyvässä lykyssä tässä on vielä edessä inhimillinen katastrofi Venäjällä, jonka hinta sekin sitten revitään Euroopasta. Venäjä on nyt sodan aikana tehnyt voitavansa pönkittääkseen talouttaan (mm. ruplan kurssi, säännellyt osakemarkkinat yms) ja kunhan se jossain vaiheessa joutuu antamaan periksi, niin meillä voi olla naapurissa rutiköyhä valtio, josta on vaikea nyhtää yhtään mitään.
Vähän vaikea nähdä, että eurooppalaiset valtiot lähtisivät edes yrittämään tehdä Venäjästä siirtomaataan (vaikka Venäjää joskus sanotaankin "Pohjoisen Kongoksi"). Jos Venäjän valtiolla ei ole varoja, niin tuskin sinne roudataan Euroopasta valtiojohtoisesti tekniikkaa nostamaan öljyä ja metalleja maasta.Voi olla nimellisesti rutiköyhä valtio, mutta luonnonrikkauksia siellä riittää.
Luonnonvaroiltaan Venäjä on tosiaan satumaisen rikas ja juuri nämä pitää valjastaa Ukrainan jälleenrakentamiselle. Venäjän kultavarannot ovat lisäksi viidenneksi suurimmat koko maailmassa ja myös nämä takavarikoisin Venäjän aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi Ukrainassa ja muualla. Venäjä toki köyhtyisi ja taantuisi entisestään, mutta loppupeleissä myös tämä on meidän eurooppalaisten etu.Voi olla nimellisesti rutiköyhä valtio, mutta luonnonrikkauksia siellä riittää.
Ja ne pitää valjastaa Ukrainan hyväksi.
Sinulla on tässä pointti, mutta samalla on syytä todeta, ettei Venäjä ole oppinut omista hirmutöistään ja rötöksistään yhtään mitään. Putin yrittää parhaillaan luoda uutta Neuvostoliittoa ja muuttaa maailmanjärjestystä mieleisekseen. Tosin Putin ei tule onnistumaan pyrinnöissään, kaikkea muuta, mutta ruumiita kuitenkin syntyy, kuten hulluntöihin vihkiytyneeltä despootilta voi olettaakin.Kun lukee näitä viimeisimpiä viestejä, tulee mieleen että sadassa vuodessa ei ole opittu yhtään mitään. Näitä "nöyryytyksiä" ja "kovia rauhanehtoja" ja alueluovutuksia on käytetty Euroopassa ennenkin.
Onko joskus kokeiltu sääliviä ja lieviä rauhanehtoja?Kun lukee näitä viimeisimpiä viestejä, tulee mieleen että sadassa vuodessa ei ole opittu yhtään mitään. Näitä "nöyryytyksiä" ja "kovia rauhanehtoja" ja alueluovutuksia on käytetty Euroopassa ennenkin.