Sivistyksen keskeinen osa on luoda yhteiskuntia, joissa jokaisella olisi turvallista ja rauhallista elää. Yhteiskunta on siitä nerokas keksintö, että antamalla oman kortensa kekoon, saa käyttöönsä myös muiden korret. Yhteiskunta on vakaa ja turvallinen silloin, kun itsensä lisäksi pidetään huolta myös muista ihmisistä. Mikäli vahvempi saisi vapaasti lyödä kenenkään puuttumatta heikompaansa, sivistynyt yhteiskunta olisi mahdottomuus. Puolustamalla väkivallan uhriksi joutunutta puolustaa lopulta myös itseään, sillä asettuminen hyökkääjää vastaan isolla voimalla, vähentää hyökkäyksiä.
On hyvin surullista, että löytyy ihmisiä, joiden mielestä ei pidä auttaa ja mennä väliin silloin, kun syytöntä lyödään. Se asenne on ennen kaikkea lyhytnäköinen ja typerä, sillä väkivallan salliminen lisää väkivaltaa ja nostaa suuresti todennäköisyyttä joutua sen kohteeksi itsekin. Venäjän kaltaisen hyvin alkeellisen kulttuurin naapurissa on siksi ikävä tilanne, että ennemmin tai myöhemmin he hyökkäävät. He ovat totaalisia luusereita, joten he kiusaavat loputtomiin, mikäli rajoja ei aseteta. Varmin keino joutua heidän kanssaan sotaan on olla passiivinen ja heikko. Joskus oikealla hetkellä valittu sota voi tuoda pitkän rauhan.