Lisään vielä äskeiseen, että edellisellä kirjoituksella - tai ylipäätään Saksan Ukraina-politiikkaa käsittelevillä kirjoituksillani - ei ole missään määrin tarkoitus puolustaa Scholzin huonoa politiikkaa. Vaan tarkoitukseni on yrittää lisätä tietoa tilanteesta Saksassa ja vähentää - hyvin ymmärrettävää - huolta niistä asioista, joista ei syytä ole suurta huolta kantaa. Kun tässä Ukraina-asiassa on liikaa ihan aiheellisiakin huolia, on hyväksi meille kaikille, ettei tarvitse murehtia ylimääräsistä. Sattuneista syistä tunnen Saksan hyvin ja siksi katson, että voin yrittää hieman tulkata.
Laajasti ottaen on hyvä pitää mielessä, että viimeiset kaksi vuotta ovat jo muuttaneet Saksan ulkopoliittista linjaa sekä saksalaisten omaa ajattelua paljon, paljon enemmän, kuin mitä ne muuttuivat perustuslain allekirjoittamisesta vuodesta 1949 vuoteen 2022. Ei tuo muutos ole nyt kääntymässä 180 astetta toiseen suuntaan, vaan Venäjän hyökkäyksen aloittama muutos jatkuu ihan samaa tahtia. Se, että kelkka ei käänny viikossa tai edes vuodessa, on aika loogista kun puhutaan 85 miljoonan asukkaan, historiallisestikin poliittisesti hyvin polarisointuneesta ja heterogeenisesta yhteiskunnasta, jossa vieläpä on valtavia alueellisia elintasoeroja.