Eli, jos Venäjä nyt tuntisi olonsa tukalaksi NATOn ja NATO-jäsennyyspuheiden puristuksessa ja vaatisi, kuten vuonna 1939 Suomelta alueluovutuksia, niin niihin pitäisi suostua, koska realistisesti ajateltuna siinä kuuluisassa "isossa kuvassa" se olisi ehkä se pienempi paha? Ja mitä tuohon ekaan lauseeseen tulee, niin kyllä teidän kolmen kopla nyt kovasti hakee oikeutusta Venäjän toimille.
Venäjähän saa elää kuten elää, Venäjällä. Venäjällä toki itsellään on illuusio siitä, että kaikki ovat vastaan suurta ja mahtavaa. Länsi haluaa tuhota Venäjän ja slaavilaisen kulttuuriperimän. Kaikki ongelma ja sorto löytää jälkensä Länteen. Mutta mikäli Ukraina ja kansa siellä haluaa elää kuten länsimainen demokratia, niin mitä se Venäjälle kuuluu? Ja tässä on se ongelma. Eihän kukaan näe ongelmaksi, mikäli Venäjä pystyttäisi oman paratiisinsa omien rajojensa sisälle. Siellä sitten elelisivät väkivallan, sorron, diktatuurin, sokerin ja vodkan keskellä. Omassa äiti Venäjässään, poissa pahalta Länneltä. Toki karmeaahan se on sille venäläiselle fiksulle kansan osalle, joka tämän kusetuksen läpi näkee. Mutta fuck it, se on hiljaisesti silti hyväksytty siellä. Ja se fiksu osa olisi lopulta se ainoa osa, joka voisi muuttaa isosti asioita sisältäpäin.
Tähän voidaan liittää myös se, että Neuvostoliiton romahduksen jälkihoito jäi paljolti tekemättä. Sinne jäi iso joukko ihmisiä, joille Neuvostoliiton romahdus ja ainakin sillä erää menetetty suurvalta-asema jäivät tuottamaan kipua. Venäjällä ei tehty 1990-luvulla (eikä varsinkaan sen jälkeen) oikeastaan minkäänlaista tilintekoa neuvostoajan tapahtumista, vaan kohtalaisen isolle osalle porukkaa oli helppo myydä ajatus suurvalta-aseman ja jonkinlaisen "Venäjän kunnian" palauttamisesta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kun valta lipui juopon ja heikon Jeltsinin käsistä vanhoille turvallisuuspalvelun agenteille ja muille roistoille, niin mikäpä tässä oli palautella neuvostoaikojen vääryyksiä ja hirmutöitä "kunniaansa".
Ongelma tässä teidän suomettuneessa realismissa on se, että tekin yksinkertaistatte valtavasti asioita ja katsotte niitä Venäjän linssin läpi. Etsien teitä, joissa uhrin tekemisistä etsitään vikaa ja syitä omalle tilanteelle. Täysin sivuuttaen vahvemman logiikan, joka ei heikkouden tai alistumisen edessä taivu sopuisaksi naapuriksi, vaan pyrkii lisäämään kontrolliaan.
Totta, parempi etsiä näköjään joku toinen forumi niin pysyy paremmin kartalla mitä Ukrainassa tapahtuu tai toivottavasti ton jankutuksen voisi siirtää edes johonkin toiseen ketjuun. Kai tuokin on jonkinlainen defenssi miten käsitellä sodan julmuuksia joita ei muuten kestä.
Mielestäni keskustelu liittyen Ukrainassa käytävän sodan syihin, taustoihin ja mahdollisiin oikeutuksiin liittyy suoraan tämän ketjun aihepiiriin. Missään ei ole määritelty, että ketjun pitäisi käsitellä ainoastaan esim. operatiivisia sotatapahtumia, ynnä jatkaa erilaisten aiheeseen liittyvien twiittien kommentointia täällä omassa kuplassa.
En mä ole mitään aatetta mihinkään viemässä, mutta pidän kiinni siitä, että kaikilla mailla on laillinen oikeus päättää asioistaan itse. Eikä tähän mitään Mordor-irvailuja tarvitse vetää, mutta kyllä tarvittaessa tätä oikeutta olen valmis puolustamaan vaikka sitten asein oman maamme osalta, jos se kohdalle sattuu. Se ajatus pelottaa ihan hemmetisti. Mulla on kaksi pientä lasta ja hyvin paljon hävittävää siinä pelissä, mutta olkoon sitten niin.
Jeps, näin Ukraina nyt vaan toimii: valtioilla on oikeus puolustaa itseään ja etsiä liittolaisia. Ja näin länsi nyt vain toimii: se auttaa aseistuksellaan ja taloudellisella mahdillaan tälläisiä rauhanomaisia valtioita, jotka ovat joutuneet provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi. Pitäisiköhän näihin reaaliteetteihin nyt vain sopeutua - vain onko se vain Venäjä mihin pitää aina ja kaikissa tilanteissa sopeutua ja sitä myötäillä?
No jos suurvalta lähtee sotavoimineen hyökkäämään pienempään naapuriinsa about viideltä taholta ja niin ettei tällä puolustajalla ole edes liikekannallepanoa suoritettu niin oletusarvo on, että lähes neljässä viikossa olisi tullut todella paljon isompaa menestystä kautta linjan. Tällä hetkellä hyökkäys on lähinnä pysähtynyt, Ukrainaan virtaa asevahvistuksia ja Venäjän sotakoneisto on kärsinyt pahoja menetyksiä ja osoittanut todella huonoa taistelutahtoa ja -kykyä, minkä lisäksi pakotteet purevat yhä pahemmin. Ei tätä nyt voi parhaalla tahdollakaan sanoa "merkittäväksi" menestykseksi.
Mun korvaan ei kuulosta merkittävältä sotamenestykseltä siihen nähden, miten paljon omia joukkoja on jo tuhoutunut, saati kalustoa. Lähes vallattu kaupunki ei ole vielä kovin merkittävä saavutus. Lähes tarkoittaa samaa, kuin, että ei ole vallattu.
finance.yahoo.com
Mariupolin tilanne on vaikea, se on totta. Sen sijaan muilla rintamilla venäläisiä on onnistuttu myös työntämään takaisin päin. Näin esimerkiksi etelässä Krimin länsipuolella, samoin Kiovan länsipuolella. Myöskään tällä hetkellä ei näytä todennäköiseltä, että Venäjällä olisi voimia Odessan valtaamiseen sen enempää maalta kuin mereltäkään. Ei myöskään näytä todennäköiseltä, että Venäjä saisi Kiovaa tai Harkovaa vallattua ainakaan lähiaikoina.
Venäjä lyö kyllä rajusti painetta siviilikohteiden pommituksella. Muuten sen hyökkäyssota on kyllä tyrehtynyt. Se on totta, että Venäjän joukkoja on vaikea pakottaa perääntymään Ukrainan voimin.
Ukrainahan on yrittänyt koko ajan sopia ja lopettaa tätä sotaa niin, että Ukrainan valtio jatkaa olemassaoloaan. Venäjä on vaatinut paljon muutakin kuin mitä kirjoitit viestiisi. Ei näytä vaan rauha sopivan Venäjälle, joka haluaa jatkaa tuhoamista ja tappmista kunnes Ukrainaa ei ole tai kunnes Ukraina suostuu aseistariisuntaan, mikä johtaa vain uuteen sotaan