Välillä tässä kieltämättä mielettömässä sodassa on tullut ajatus itsessään siitä, että toistaako historia itseään 167 vuoden takaa?
Tuolloin tietysti sodittiin Krimin Sota (Itämaan Sota tai Oolannin Sota Suomessa.) ja tsaarina oli Nikolai I.
Nikolai I oli yksi kiivaimpia, itsepäisimpiä tsaareja (Ei lähimaillekaan Aleksanteri III:n tasoa ja puhumattakaan Iivana Julman tasosta.) ja samalla vanhaksi vartuttuaan (Venäläisittäin nyt ainakin.) yksi itseriittoisimpia/itsetyytyväisimpiä tsaareja joilla omien virheiden myöntäminen lähenteli olematonta, mutta ei ollut aivan täysin niin olematonta kuin mitä monella muulla oli tsaarina.
Nikolai I:n Krimin valtaus pakkomielteenään valtansa lopulla päättyi siihen, että hän kuoli keuhkokuumeeseen palatsissaan.
Tsaari uskoi pelkkään "paraatiarmeijaansa" ja sen kykyyn taistella voittaakseen vain pelkän, naurettavan pikku Krimin. Todellisuus oli toinen.
Sotilasjohto veti välistä rahat, myi parhaan kaluston sekä ruuan. Johtotehtäviin oli nimetty täysin väärät ihmiset.
Taitaa olla Putin lukenut historiaa kun niin kovin pelkää/on pelännyt koronaa. Taitaa tietää mikä kohtalo Nikolaita kohtasi.
Ja mikäli Putin ei tiedä, ei kiinnosta tai uskoo oppi-isä Stalinin näkemykseen niin oma on häpeänsä.
Krimin sodalla ei silloinkaan ollut todellisuudessa laisinkaan muun Euroopan hyväksyntää.
Olihan toki nimellisiä liittolaisia, omavoittopyyntöisiä eduntavoittelijoita ja jokunen pienempi maa kiristettynä mukaan vapauteen vetoamalla sitten sodan jälkeen.
Pikku hiljaa muut maat, huomioiden myös edes tsaarin edeltäjiinkin suopeasti suhtautuneet Euroopan rahamiesvaltiot pömpööseine johtajineenkin kyllästyivät Venäjän tsaarin röyhkeyteen, kävivät tuhoamassa koko paraatiarmeijan, valtaamassa Krimin takaisin ja ennen pitkää Krimin niemimaa päätyi Itävallan haltuun.
Hetki sen jälkeen kun sitten kaikkien, kaikkien vuosien jälkeen tsaarille ylipäätään uskallettiin asiasta kertoa (Alun raivokohtausten jälkeen yksinkertaisesti yksikään alamainen ei ollut uskaltanut kuoleman pelossa kertoa mitään tsaarille järkevästi vuosiin.) niin hän sai yhden hirvittävimmistä raivokohtauksistaan koskaan, vaati varustautumisen laajentumisen äärimmilleen koskien sen ulottumaan käytännössä myös Suomeakin kun suuriruhtinaskunnassa oli ollut aiemminkin varautumista sotaan kiitos Oolanninkin ja esimerkiksi Puola piti varustaa tai hajottaa kivi kiveltä kappaaleiksi mikäli kieltäytyminen kiitos puolalaisten jatkuvan sissisodankin olisi edelleen ollut juuri sitä, sai Nikolai sitten raivokohtauksensa päätteeksi kuolettavan vaarallisen verensyöksyn.
Mitään ei ollut tehtävissä paitsi selvittää, että mikä kieltämättä raivokasta tsaaria vaivasi.
Nikolai kuoli palatsissaan keuhkokuumeeseen.
Hän ei halunnut hoitoa ennen väistämätöntä rauhoituttuaan raivoaankin kovemman kivun puristuksessa vaan hyväksyi kohtalonsa ja epäonnistumisensa siitä miten Venäjä oli rappioitunut pitkiin aikoihin pahimpaan alennustilaansa joskin ei toki historiallisesti pahimpaansa.
Tämän seurauksena Venäjän valtio joutui uudistumaan pojan eli Aleksanteri II:n aikana josta tuli Suomessa pidetyin tsaari kun taas Puolassa vihatuin ja lauhkeimmillaankin yksi vihatuimpia tsaareja.
Tiedä sitten, että miten tässä nyt sitten käykään.
www.uusisuomi.fi