Kaikille vinkiksi jos vähänkään tuntuu raskaalta, niin pieni breikki ja normi rutiinien jatkaminen on hyväksi.
Tämä on se mitä aion tehdä, ainakin yritän. Vielä ei ole tullut uniin, mutta stressitasot korkealla ja välillä tulee aika pahoja ahdistushetkiä. Unet on jäänyt lyhyeksi, kun aina pitää selata feedit läpi, on se duuninkin tekeminen ollut tehottovampaa. Myönnän, että minua on myös pelottanut, ei niinkään omasta puolestani vaan lapsieni.
Ajatukset on Ukrainassa ja ukrainalaisien luona. Voin vain kuvitella miten totaalisen kauheaa siellä on ja heillä joilla on läheisiä siellä. Itse sodalle en minkään voi, eikä kukaan onneksi minulta kysy mitään Suomen turvallisuuspolitiikasta. Niiden suhteen ei auta kuin toivoa ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin ja Suomi ei ikinä koe Ukrainan kohtaloa. Sen lahjoitan minkä taloudellisesti kykenen sodan uhrien auttamiseksi.
Venäjää halveksun valtiona. Yritän ymmärtää, että nämä tavalliseen kansaan kuuluvat "Z-ihmiset" ovat "syyttömiä" ja järjestelmällisen propagandan uhreja. Toivon, että heidän silmänsä aukeavat ja Venäjän vauraus tulee myös heidän hyväkseen, eikä pienen rosvojoukon loputtomaan kassaan. Minä en usko enää ikinä voivani luottaa Venäjään, mutta ehkä se joskus kykenee läpikäymään Saksan tien ja tulemaan "yhteiskuntakelpoiseksi".
Kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille. Taas kerran Jatkoajan yhteisö osoitti laadukkuutensa ja laajan tietämyksensä sekä lähdekriittisyytensä.