Itsehän olen aina vihannut, ehkä jopa sairaalloisen paljon. Ja myönnettäköön totuus, en vihaa ainoastaan Putinia ja putinismia, vaan mielestäni koko kansassa on jokin pahasti vialla, kun oli siellä systeemi mikä hyvänsä, aina se on uhka naapureille, jopa koko maailmalle. Ison vaikutuksen laitan kasvatuksen piikkiin, sekä siihen, että historiasta kiinnostuneena olin ikäisekseni hyvin perillä historian tapahtumista, ennen kuin sitä koulussa edes opetettiin. Niinpä jo ennen kuin toista maailmansotaa ja siitä seurannutta aikaa edes käsiteltiin (8/9-luokalla ja myöhemmin lukiossa), minulla oli omat vankat näkemykseni asioista, eikä niitä enää niin vain muutettukaan (en siis mennyt "main streamin" mukana). Aina olen ollut sitä mieltä, että ennen pitkää tuon itänaapurin kanssa osuu taas paska tuulettimeen ja nyt se on sitten tapahtunut.
Muistan kun olin ala-asteella ja ystävystyin luokkakaverin kanssa, sitä kesti pari vuotta, kunnes paljastui, että ystäväni oli puoliksi venäläinen. Seurauksena laitoin saman tien välit poikki. Kummitätini olisi ottanut minut mukaan, kun lähti katsomaan Viipuria ja Pietaria. Olisi kuulemma ollut paljon nähtävää, mutten halunnut lähteä, koska "siellä on ryssiä". Lukiossa taas järjestettiin viikonlopun opintomatka Pietariin (rahan tuhlausta sanon minä) ja joitain kavereita oli lähdössä, koska miksi ei, kun koulu kuittaa osan kuluista. Minä sanoin, etten aio astua Venäjän maaperälle missään muussa tapauksessa, kuin siinä, että olemme NATO/Koalitio-voimin hyökkäämässä Venäjälle (syystä riippumatta). Se on ainoa vaihtoehto, millä ikinä suostun Venäjälle menemään. Eli 99,99 % todennäköisyydellä en koskaan mene Venäjälle.
Joten vallitseva käsitykseni on, että kaikkia rybyjä lähestytään siltä kantilta, että ovat pahoja tai vähintäänkin jonkin hirviöhallinnon tukijoita, oli kyse kommunismista tai putinismista, tai eivät yksinkertaisesti välitä (eli tavallaan mahdollistavat Putinin kaltaisten ihmissaastojen toiminnan), mutta aina sieltä massasta silloin tällöin joku "hyväkin ryby" ilmaantuu. Sinällään oli liikuttavaa, kun piti kissaa käyttää viime perjantaina eläinlääkärissä (Lappeenrannassa) ja siellä oli venäläistaustainen nainen, joka ihan vilpittömästi pahoitteli maansa toimintaa kyyneleet silmissään. Kyllä tuommoisille aina ymmärrystä löytyy, mutta se pitää kyetä selkeästi osoittamaan, että ymmärtää asioiden todellisen laidan.
Ugh, olen puhunut.